perjantai 2. elokuuta 2024

Varpaat vaihtaa maisemaa

Varpaat vaihtoi maisemaa… pyörillä!
Nelipyöräinen kesäkoti
 mahdollistaa niin paljon just sellaista
mikä tässä vaiheessa eloa tuo iloa! 
Kaksipyöräiset sen sisällä mahdollistaa vieläkin enemmän löytää vaikka ja mitä!

Pari viikkoa sitten kirjaimellisesti hypättiin satulaan
 
tarkoituksena oli polkaista oikein kunnolla tämä mummo uudelle vuosikymmenelle.

Kiitos suunnattomasti kaikista Onnitteluista, joita ihan ropisi edelliseen postaukseen
- kuin myös arvauksista, mitä se peruuntunut synttäriylläri voisi olla...
Olen nyt oman Top Vitosen laatinut
ennenkokemattomien + vihjeittenne avulla
 ja saanut vastauksen, ettei mikään niistä...

Tekemistä vedessä tai taivaalla se kuitenkin on:
jotain sellaista, jota en ole vielä koskaan tehnyt...
Hmm... aikapaljon on tullut jo niissä elementeissä tehtyäkin,
joten.... odotan yhä mielenkiinnolla. 


Hyvin lähti liikkeelle tämä uusi vuosikymmen...
Olen kyllä jo niin pitkään sanonut itseäni kuuskymppiseksi, että useampi kysyi, että nytkö sen vasta täytin?? Hih... vihdoin!!

Ihan huikea 11 päivän kierros kaunista järvi-Suomea, 
joista satulassa 8 päivää. Monipuolisen vaihtelevia maastoja&maisemia polkaisten kertyi 412 kilometriä. 

 
Vääksy-Pulkkilanharju-Kalkkinen-Sulkava-Puumala-Lievestuore-Keuruu-Ruovesi-Ikaalinen-Ylöjärvi-Tampere-Hattula-Räyskälä-Somero


Pitkillä kumpuilevilla hiekkateilä tuli mieleen Namibia, aavikkomaisilla savanneilla Bostwana
ja välillä kaipasi voimaanuttavia seeproja....
ja kas kuin tilauksesta  - nähtiinhän niitäkin Kalkkisten ja Mikkelin välillä!!

Seepra-Power toimi jälleen.. kummasti sai virtaa jatkaa...

...rämpiä läpi tiheimpien osuuksien.

tasapainoilla 


Juurakot on ok kuivana, mutta sateen jälkeen pirskatin liukkaita.

Pitihän se kerran sitten ottaa oikein kunnon kuperkeikka polkaistessa Ruovedellä.
Paku Haukkajärven puolella ja sieltä polkaisu Helvetinkolulle...
Se 5,5km matka oltais menty paljon nopeammin ilman fillareita
ja tuskin kinttu, kylki ja tissi olisi saanut tätä upeaa väritystä...
Tänään mulla on mammografia, mitähän tekijä meinaa kun näkee....
Kuvan sentään laitan teille vain polvesta
- oli aika muhkea pakulle takaisin saavuttua...

Mutta olihan se Helvetinkolu Koluamisen arvoinen - upea paikka!

Tosin, jos olisi jättänyt KOLUamatta läpi vajoaman,
niin paljon pienemmältä olisi halkeama näyttänyt.

Virallinen näköalapaikkakin tarjoaa aika paljon enemmän puiden latvoja,
kuin kansallismaisemaa...
joten kiipesimme sitten siitä näköalatasanteelta ylemmäksi ja nähtiin järveäkin hieman.  
Alhaalta, neimenkärjestä, jossa laavukin sijaitsee näki sitten vetisempää maisemaa.


Tyypillisimmillään, kun suunnittelemme ja valitsemme fillarireittejä, 
niin kartoissa silmät kiinnittyy veteen.
Järvien kierrokset ovat usein mastoiltaan monipuolisimpia. 
Sulkava-Puumalan "Sillat ja Lossit"
ihan opastettu fillarireitti kuulosti vetiseltä ja sitähän se olikin.

Oli luvassa liki +30 asteinen päivä, joten startattiin matkaan auringonnoustessa klo 05.40
Se oli fiksu veto, sillä kiireettömästi polkien matkaan meni kuitenkin liki 7h.

Ihanaa kun sai polkea ihan veden vieressä

ja huilailla parikin kertaa Puumalan puolella lossin kyydissä.


Siltoja riitti - pieniä ja isoja... komeimmat maisemat tarjosi 
Vekarasalmen 639m pitkä ja alituskorkeudeltaankin 24,5m korkea silta.

Eikä siinä vielä kaikki, reitille osui Telataipaleen kavava...

vieressä virtaava koski ja loppumatka nautiskeltiin Vilkaharjun upeissa maisemissa
palatessa takaisin Sulkavalle.

Koska Sulkavan Linnavuori osui jo alkumatkalle
 ja mieli oli polkaista mahdollisimman paljon ennen keskipäivän kuuminta aikaa,
niin Linnavuoren koluaminen jätettiin iltaan ja ilnan fillareita.
Se olikin fiksu veto, sillä koluamista riitti näin jylhässä kalliossa.  

Toki ihan ylöskin haluttiin kavuta, mutta eniten kiehtoi luola....
Hauskaa, kun parikin pariskuntaa (paikallisia) jotka venelaiturissa tapasimme,
niin eivät olleet kuulleetkaan luolasta - vaikka tuossa kartassahan se selvästi luki. 
Lähdimme siis etsimään....

ja löytämään ja kukas se taas laitettiinkaan sinne syvimpään päätyyn - uteliain....
Olihan se suht helppo mennä alas - mutta löytää taas reitti sieltä ylös... heh heh...
Kannatti!!

Hauskinta ehkä kuitenkin, kun ylhäällä tajuttiin, että sinne olisi ollut polku ja portaatkin...
mutta luolassa olisi jäänyt siinä tapauksessa käymättä. 

Luolien ja korkeuksien lisäksi kiinnostaa kyllä rantakalliot ja kivetkin...

Sisämaassa kun ollaan, niin merenneitoja tuskin vedestä nousee
- mutta joku mummo sieltä kovasti yritti helmojaan kastelematta kömpiä pois.

Kiveltä kivelle loikki ketterästi auringonlaskua ihailemaan,
mutta sen verran varpaansa kasteli, että kivet olikin sitten liukkaita paluumatkalla... 
 




Kirveelle oli käyttöä muutakin kuin risukeittimeen risuja/puita hakaten.

Välinerikkoja oli kilometreihin verraten vähän
- minä sain kerran ketjut irti, Ukkokulta useammankin kerran.
Kerran onnistui saamaan ne niin kunnolla vaihtajan väliin, että oli pyöräiltävä mun pyörällä pakulle ja palattava kirjaimellisesti järeämmin asein korjaamaan pyörä taas ajokuntoon.
Onneksi ei oltu tuolloin jossain 40-50 km päässä pakulta, pari kilsaa vain. 


Rakkaus risukeittimeen syvenee vaan... 
se on käsittämättömän nopea, lämpenee niin pienellä puu määrällä
ja sillä voi loihtia aivan mitä vain. 


Jos fillarointi on tärkeä osaa lomanautintoja - niin ruoka on sitten varmaan seuraava. 

Blinit a' la risukeitin!
Paikallisia pienpanimoiden oluita oli ihan pakko ostaa - jo nimien vuoksi, 
Jäärää - SavuJussia - Kepeää Heilaa - Kalkkista

Kalkkinen ansaitsee enemmän "Blogitilaa"
- sillä siellä mahdollistui ihanan Blogiystävän Pöllön halaaminen ihan livenä.

Reiluin kunta missä ollaan käyty - siellä ei olisi tarvinnut olla omia fillareitakaan mukana, vaan niitä olisi voinut vain lainata satamassa ja oli siellä kyllä komein ja korkein puuceekin, mitä olen kuunaan nähnyt!


Komeutta oli myös sillalla - eli Pulkkilanharjun suunnalla jos liikutte,
niin poiketkaa ihmeessä myös Kalkkisille!


Suomi-lomamme sijoittui varsin lämpimään aikaan
- moni sanoisi, että kelit oli kohdillaan... meille olisi kelvannut kyllä sadekin... ja pari kertaa kunnolla saatiinkin luomusuihku ukkoskuuron myötä - sehän vain raikasti!

Metsäpalovaroituksen aikaan, jollei ihan rantakivelle päästy risukeittimen kera
- niin nautisekeltiin kylmiä ruokia... kelpo apetta syntyi retkiolosuhteissa ilman tultakin.



Välillä oli kyllä ihan uskomattomat maisemat vain nautiskella. 

Luonto tarjosi lähiruokaa niin juolukoin, mustikoin, vadelmin
kuin viinimarjoinkin.
Juolukoista tuli kuvia napsittua - kun olen viimeksi niitä tainnut saada lapsuudessa. 

Niistä riitti kolmeksi päiväksi muodossa jos toisessa herkutteluun.

Viinimarja pensas löytyi myös niin oudosti keskeltä metsää, lie ollut joskus talo siinä... 

Tyypillisimmillään yöpaikoiksi valikoitui jokin ranta
ja auringonlaskuja ihailtiin piityen veteen. 

 - mutta kyllä oli upea auringonlasku
keskellä mettääkin.... Räyskälässä. 
Metsäntakainen aakea lentokenttä, jonka taa aurinko laski
teki maisemasta ihan uskomattoman "metsäpalon"!

Räyskälässä polkaistiin Iso-Melkutin nokkineen ja Poronpolku näytti muutkin järvet.
Kohokohta Ukkokullalle oli kyllä pääsy armeijanaikaisiin maisemiin.
Samanlaisia poteroita sinne oli kaivettu nytkin, kuin hän aikanaan, 45-vuotta sitten.  

Kenties ei oltu ihan luvallisilla alueilla armeijamaisemissa,
mutta ei ainakaan, kun Tampereella testattiin rakenteilla olevaa ratikkalinjaa Lielahteen.
Tampere kasvaa... Pölkkylänsilta johtaa ihan uudelle maalle....
Täytemaalla neliökilometrejä on tullut aivan uskomattomasti Näsinneulan vastarannalle. 


Omintakaisilla täytemailla sitä sai ajella Ylöjärvi-Liesjärvi maisemissakin...

Tamperella ennätettiin viettämään tärkeää laatuaikaa!
Neljännen lapsenlasen kanssa oltiin shoppailemassa... se tärkein = REPPU,
kouluvaatteet ja löytyipä kunnon työtuolikin läksyjen tekoon.
Koulumatkaakin harjoiteltiin yhdessä
- se oli kyllä jo niin upeasti hallussa risteys pysähdyksineen.   


Punkaharjun yhdellä korkeimmalla harjulla syntyneenä
- ja lapsuusaikansa harjulla eläneenä
näitä harjumaisemia kirkkaine vesineen jaksaa loputtomasti ihailla,
kuvailla ja tallentaa niin sydämeen kuin tänne blogiin. 





Omat akut on ladattu luonnonhelmassa niin monella itselle mieluisalla tavalla.
Tervetuloa lomanjälkeinen arki ja rutiinit....

Toivottavasti SINULLA on myös ollut omanoloinen kesä!!

39 kommenttia:

  1. Upeita maisemia! Harjut ovat kauniita ja minua aina kiehtoo vesi.

    En pysty lopettamaan tuota teidän pyöräilykunnon ihailemista. Paljonko on tänä vuonna kertynyt kilometrejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöräily ja muunkin kunnon kohentaminen alkoi tietoisesti Kapuan myötä - halusi nauttia kokemuksesta, ettei se ainakaan jäisi omasta jaksmisesta kiinni... ja kun saavutti kivan Kapua-kunnon, niin eihän siitä ollut valmis hetimiten luopumaan... alkoi katsella sopivia seuraavia haasteista ja 5maata fillarilla vaikutti juuri sellaiselta - motivoi taas treenaamaan, kestävyyttä ja kun sekin onnistui, niin eihän tästä vieläkään halua luopua... eli hurahdimme totaalisesti fillarointiin.... kolme tonnia on mennyt jo rikki - mutta neljä ei ihan tänä vuonna. Hidastaa kyllä kilometrisaldot, kun arki alkaa ja minä olen kotimaisemissa tosi surkea lähtemään satulaan... nämä maisemat on niin nähty... nyt mieluummin jumppaa ja tanssitunteja.... jotain taas kaivattaisiin motivaattoriksi....

      Poista
  2. Oi noita sinisinä siintäviä vesiä 💙
    Vauhtia ja touhua teillä taas ollut, ja tekevälle sattuu! Onneksi ei pahemmin.
    Reppuaika koittaa, itse olen tänään aloittamassa uutta lukukautta. Opetan ranskaa 💙❤️

    VastaaPoista
  3. Upeissa maisemissa olette olleet! Punkaharju, Puumala, Telataipaleen kanava, lossi ja tuo julmetun korkea silta - tuttuja paikkoja menneiltä vuosilta, kun kaverin kanssa melojia "huollettiin".
    Ja tuolla Kalkkisten satamassa tanssitaan meidän kylän Juhannustanssit - tansseja ei ole kielletty 😉, ainoastaan kokon poltto tänä (ja viime) vuonna.
    Ihanaa kun kävitte täällä Asikkalassa - Liikkuva Asikkalahan on just kuin teille tehty 😂. Pulkkilanharjulta Kalkkisten kautta Punkaharjulle - ei hullumpi matka. Ja sen teidän Pakunkin lopulta bongasin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - todellakin pakutreffit.... mutta ei tainneet pakut oikeasti edes nähdä toisiaan....
      Onneksi me näimme.... halauksesi lämmittää yhä sydäntäni!!

      Poista
  4. Aivan uskomattoman upea reissu. Ja tekin olette aivan uskomattomia.
    Vain sinä löydät seeproja myös keskellä suomalaista maalaismaisemaa. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos.... ja se oli muuten juuri Kalkkinen, mistä lähetin sinulle postia!!
      Ukkokultani sanoi samaa, että vain MINÄ voin nähdä seeproja suomesa... 😀
      mutta taisi nähdä hänkin, hih!!

      Poista
  5. Olen (melkein) sanaton, kiitos! 😀
    Mahtavia maisemia, hienoja kuvia, Pöllö ♥, vesistöjä, ruokia kauniine kattauksineen, ihanat seeprat, tiilistä rakennettu 'puucee', lapsenlapsen tapaaminen, auringonlaskut... Hengästyttävän upea reissu! Kiitos sen jakamisesta! Viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos - oli kyllä juuri meidän oloinen reisu.... itse kun sai suunnitella ja olla suunnittelemattakin...
      Itseasiassa synttäriyllärini muutti kaikki alunperin suunnitellut kuviot, hih.. mutta vain hyvällä tapaa...

      Poista
    2. Tuo rannan PuuCee on vanha muuntaja ☺️
      Kävittekö muuten Repolaiset katsomassa Komisario Palmun eli Joel Rinteen muistomerkkiä? Rinteen iso perhe on täältä lähtöisin ja jos olisin tiennyt teidän tännekin polkaisevan, olisin kertonut monta muutakin poikkeamisen arvoista paikkaa 😅
      Noah, onpahan ensi kesäksi kun jotain 😉😉

      Poista
    3. Mrrr...pahuksen puhelin ja ennakoiva tekstinsyöttö. 😠

      Poista
    4. Muistomerkki jäi näkemättä.... ja me ollaan kyllä sellaisia polkijoita, että harvoin itsekin tiedetään vielä edellisenä päivänä missä seuraavana päiväni polkaistaan.... polut vie kuin itsekseen... näkee jotain mielenkiintoista ja sitten vaan sitä kohden.... Karttaselaimen avulla on niin ihana suunnistaa, se näyttää pienimmätkin polut...

      Poista
    5. Pöllö... nyt kun muistikuva Kalkkisten puuceesta on vahvana - niin olen nähnyt "Sen kavereita" vaikka kuinka ja monta... eilen viimeksi Ruskolla! En tajunnut silloin (tarpeillani) käydessäni, että rakennuksessa oli jotain tuttua - oli vaan kertakaikkisen komia puucee...
      Kekseliäitä teillä ollaan... nämä nähdyt kaverit lienevät ihan vaan eläkkeellä aiemmista virastaan...

      Poista
  6. Ihan huikea reissu teillä kotimaassa,ja hienot kuvat.Oli oikea nautinto katsella näitä kuvia täältä kaukaa,ihana Suomen kesä ja villimarjat🫐Toivottavasti kaikki hyvin kaatumisen jälkeen ä🙏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - jos osasi Suomi-maisemaa ja tunnelmaa jakaa hieman kauemmaskin...
      Ja mitä kaatumiseen tulee, niin poika totesi, että ei se ole mikään maastopyöräilijä, jollei edes kerran lenkillä kaadu.... hih...
      Irvistelin vähän aikaa ja jalan turvotus teki polkemisesta ensin hankalaa - mutta hyvin alkoi rullata... oltiin näet n. 30km päässä pakulta..
      pakko on hyvä kuntouttaja...

      Poista
  7. Niin ja myöhästyneet synttärionnittelut 🎉🎂💐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kivan ketterältä vaikuttaa tämäkin vuosikymmen...

      Poista
  8. Voi ihanuus mitkä kuvat, jokaisessa hehkuu niin tunnelma ja tilanne.
    Jestas ootte olleet täälläpäin maakunnissa Keuruulla ja Ruovedelläkin.
    Me ajeltiin viime viikonloppuna just Keuruulla ja Ruovedellä, kumpaankin noin puolen tunnin ajomatka
    täältä. Helvetinkolu on hieno paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkös, juuri Keuruun seuduilla katselin kirppareita hieman sillä silmällä... mietin, että onkohan joku niistä juuri sun aarteiden "löytö-paikka"? Isäni kävi muuten Keuruulla syntymässä... joten siellä on lapsuudessa/nuoruudessakin tullut käytyä... fillaroinut en ole ennen.
      Monipuoliset reitit Kivilahden, Laajalahden, Melonlahden ja Kortesalmen ympäri.... ja löytyihän sieltä Kettuvuorikin - lienee jotain hiihtolatupohjia, kun oli niin helppoa polkaistavaa.

      Poista
    2. Hei Keuruun Laari kirppis sieltä olen tehnyt myös löytöjä🥰
      Oi, kiva että Keuruulla on sinun isäsi lapsuus alku seutua❤️
      Kauniit reitit olette fillaroineet...

      Poista
    3. Non-ni.... arvasin, että sielläkin varmaan on yksi löytöjesi kohde.... olit kyllä ajatuksissani siellä fillaroidessa.

      Poista
  9. On kyllä upeita reissukuvia jälleen.
    Ihanaa viikonloppua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reisussa on ihanaa myös kuvata... kotona olisi sitten taas runsaasti skräpättävääää... hih, harrastukset täydentävät toisiaan.

      Poista
  10. Ulrika50v.blogspot.com4. elokuuta 2024 klo 8.31

    Ihania kuvia ja ihana Suomen kesä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - Suomi tarjoilee myös paljon nähtävää... pakumme eristämättömänä peruspakuna mahdollistaa Suomen tutkimista parhaiten kesällä...
      Sinäkin lienet parhaillaan Suomessa - Vaasassa? Sinne ei tänä kesänä ennätetty, mutta koluttu on sekin....

      Poista
  11. Oi miten hieno lomamatka teillä on ollut. Ihailen teidän jaksamista fillarilla liikkua noita pitkiäkin matkoja. Risukeitin on kyllä kätevä ja kevyt. Kiitos upeista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme kyllä totaalisen hurahtaneita pyöräilyyn - tuntuu, että se mahdollistaa niin paljon...
      Neljäs vuosi aktiivisesti satulassa ja "kuume" vain kasvaa vuosi-vuodelta. Kiitos kun jaksoit pitkästä postauksesta kiinnostua.

      Poista
  12. Upeaa on lukea näitä retkikertomuksianne ja nauttia etänä täysin sydämin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kun kiinnostaa lukea ja "tarakalle mahtuu aina!"

      Poista
  13. Jätän pyöräilykunnon kehumisen väliin ja totean, että kiva reissu! :) Seeprat ja kaikki! Siinä oli todellista huumoria heposten kotitallilla.
    Osaatte todella nauttia hetkistä, maisemista, rauhasta matkan aikana. Se on taito, jota kaikilla ei ole. Tuo kiipeily ja metsissä pyöriminen tuo itselleni hieman syyllisen olon, kun en jaksa itseäni edes sienimetsälle raahustaa. No eihän sekään ole pakollista.
    Pitäkää pyörät pyörimässä! Toivottavasti ei satu mitään haavereita enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi EI - syyllisyyteen ei ole mitään aihetta - tää on vaan meille niin mielekästä! Aina pyrin kannustamaan käyttämään aikaa juuri siihen mikä on itselle mielekästä... se on elämänsuola... meillä nyt tämä ja sinulla kutominen, mökkeily, Tattoo, läheiset ja vaikka kuinka paljon ihania asioita, jotka tuo mielihyvää!! Ne on niitä tärkeimpiä ja niille kun järjestää eniten aikaa... se on Repolaisen matematiikkaa...sienet kasvaa kyllä omia aikojaan mettässä - raahustamista ei kannata pakosta tehdä, ei todellakaan... sieniä saa toriltakin jos on tarve. tai kuten minä - työkamulta, jonka intohimo on sienestys.... hällä on kyllä sellaiset "sienisilmät", että ihan käsittämätöntä... lenkilläkin kun yhdessä ollaan, niin aina löytää sieniä - minä mitään nää... Ja hih... haaverit kuuluu asiaan, poika aina sanookin, ettei se ole mikään lenkki, ellei ainakin kerran kaadu...

      Poista
  14. Kuvista oikein huokuu miten nautitte. Kaikin aistein.
    Kyllä Suomi on kaunis maa ja järvi-Suomessa sielu ja silmä lepää, koska se on niitä lapsuusajan (ja aikuisiänkin) maisemia. Kiitos taas näistä kuvamuistoista, paikoista joihin ei itse pääse tai tule mentyä.
    Tiiätkö, kun ajeltiin Savonlinnaan ja pysähdyttiin matkalla, otin esitteen jossa oli tuolta Puumala-Sulkava -seudulta pyöräreitti ja mietin, ovatkohan repolaiset tuolla jo pyöräilleet ja jos eivät, niin tuolla kannattais polkea. Ja olitte siellä nyt lomailemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos mun korvia kuumottelee aina silloin tällöin.... varmaan silloinkin, kun sulla tuo esite oli kädessä... se oli kyllä kiva polkaisu!! Puumalassa oltiin järvien kierros aiemminkin jo poljettu, mutta ei Sulkavalta sinne... uudet reitit kiehtoo aina.

      Poista
  15. Upeissa maisemissa olette pyöräilleet, ja miten hauska, että matkanvarrelle sattui kotimaisia "seeprojakin"! Nuo seepraloimet hevosilla ovat ötökkäloimia torjumassa hevosia ötökänpuremilta, ja seeprakuviointi ilmeisesti pitäisi jotenkin vielä olla lisäsuoja hämäämällä paarmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - samaa olen kuullut seeprakuvioinnista ja toimii aidoillakin seeproilla.... olivat lähes ainoita eläimiä joita ei hyönteiset häirinneet... eikä heillä ollut lintukaveria harteillaan napsimassa niitä, kuten lähes kaikilla muilla villieläimillä.

      Poista
  16. Olipas ihana postaus ja komeita kuvia. Aivan mahtavaa, että jaksatte fillaroida kaikkialla, ihan ympäri maailmaa. Iso peukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kunnioitus peukusta - se tuntuu vain tällähetkellä niin mieluisalta tavalta nähdä maailmaa!

      Poista
  17. Wauuu! Tämäkin postauksesi oli multa jäänyt välistä, olipa upeaa maisemaa ja seikkailua. Punkaharju ja Helvetinjärvi kyllä meillekin tuttuja, mutta nuo pyöräreitit ei, joten kiva oli lukea niistä. Ehkä jonain kesänä pääsemme noin pitkälle, nyt vasta koluttu lähinurkkia.

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!