maanantai 19. elokuuta 2024

Makoisia marjasia-polttavia nokkosia

Oletkos poiminut marjoja?

Oma vastaus on, että "ENNEN PALJONkin"
mustikoita kymmeniä litroja, 
mutta ei enää, muuta kuin näin lähiruokana pakuillessa.

Ovat ne sekä silmänruokaa, että maukkaita ja vielä terveellisiäkin.
Mutta ei vaan tule enää poimituksi.

Marjoja syödään kyllä paljon ympärivuoden,
ehkä eniten juuri mustikkaa ja puolukkaa.
Vadelma olisi mieluisin, mutta vähemmän sitä villinä löytää.
Tampereella fillaroidessa löytyi vattuakin, mutta oli vain eväspussi - johon poimia. Lievestuoreella oltiin juolukan lumoissa
- sitä olin saanut/löytänyt edellisen kerran lapsena.

Laiskaksi sitä on tullut
- nyt "ne ympärivuotiset vitamiinimme" poimii ystävättären miniä.

Mettissä olen tykännyt aina koluta, nyt se on paljon mieluisampaa fillaroiden
kuin kykkien marjoja poimien...
Laiskuus johtuukin siis fillarisra!!

Kallioilla polkeminen on kyllä ihan parasta...
Tämän näköinen "Noita-akka luudallaan" viiletti pisin Kustavin kunnaita ja kallioita. Kiparluodon kierros ja "Kyöpelinvuoren" valloitus

Ilman lukulaseja luin tosiaan: Kyöpeli
Luodolle pääsy tätä siltaa pisin on tuskin enää mahdollista ensi kesänä... 
jännittävää oli - rutisi ja vaikkei kuvasta näy... niin toinen puoli oli jo sortunut

Aina pitää olla jotain jännitystä... toinen oli tämä Nokkosreitti... 

Pitkälahkeiset housut olisi ollut parempi valinta...
Mutta, kun parin kilsan päästä löytyi aivan uskomaton kenties vanha mökkitontti... yöpaikkakin, niin pienestä polttelusta piittaamatta - vauhtia vaan lisää ja menoksi.
Hyvä ruoka - parempi mieli ja mikä auringonlasku!


32 kommenttia:

  1. Ulrika50v.blogspot.com19. elokuuta 2024 klo 7.14

    Sun ruudullinen pöytäliina on kyllä niin nätti noiden maisemakuvien kanssa 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kotona en juurikaan liinoja harrasta, mutta ulkona ne on tärkeä juttu - niillä laina "puhdistuu" ruokailuympäristö paikassa kuin paikassa...
      Vuosikymmenet ollut tavaramerkki ja silti kääntää katseita yhä.... puna-valkoruudullinen on ihan best!!

      Poista
  2. Olen myös laiskistunut, mutta oma pieni metsä pitää kerätä puhtaaksi. Useamman litran olen kerännyt mustikoita, vähemmän vadelmia ja puolukat on vielä metsässä. Juolukan varsia huomasin ilmaantuneen tänä kesänä metsäämme. Kyllä te kauniissa maisemissa ajelette ja yövytte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nolottaa ihan tunnustaa, että "oma metsä" on tyhjentämättä...
      Kauniit ja ennennäkemättömät maisemat motivoi niin polkemaan kuin pysähtymään ihmettelemään niiden olemassaoloa.

      Poista
  3. Ihanaa mitkä kuvat! Nuo maisemat ja luonnon kattauksen antimien kera,
    on niin parasta silmän ruokaa!
    Meillä tytär poimii kaikki metsän marjat meille ja pakkanen onkin pullollaan
    ollut joka talvi. Itse tuosta pihan metsän reunalta tulee kyllä kerättyä
    syömis marjat,
    Ihania hetkiä viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tytär.... äitini oli joskus himopoimija, mutta vuodet ja terveys hiljaa hiivuttamat mielekkäitä tekemisiä

      Poista
  4. Minua naurattaa sun retkipöytäliina. Kun teimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme remonttia, katoin herralleni välipalapöydän. Käänsin betoni- ja laastitynnyrin ympäri ja lehautin pöytäliinaksi punavalkoruudullisen flanellipaidan. Oli juhlavaa kaiken sen pölyn, laastin ja remonttityökalujen keskellä. Ihan niin kuin teilläkin. Eka kuva on muuten kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain saa ruutuliinalla tai -paidalla ihmeitä aikaan! Ihana muisto... mummilla oli "joku rätti" aina kun mentiin metsään... liina piti eväille olle ja usein siitä tehtiin nyytti yllättäville metsänanneille, marjoille sienille... siksi mullakin pitää aina olla muutama rätti matkassa... pakussa on muuten neljä erikokoista ruutuliinaa, kun ei koskaan tiedä mikä kokoisen kiven, kannon tai kallion päällä ruokaillaan...

      Poista
    2. Minun pitää heti kasvattaa retkirättivarastoani!

      Poista
    3. Hih - mahtavaa... mummi sanoi niitä oikeasti räteiksi.... ja minä näteiksi, kun ei kieli vielä taipunut ärrän kiemuroihin!!

      Poista
  5. Kaunista seutua! Upea tuo silta ja sen ympäristö, toivottavasti se korjataan. Tunnelmallinen paikka.
    Minunkaan ei tule mentyä metsään marjoja keräämään. Se ei johdu fillaroinnista vaan siitä, että aika menee omalla tontilla rakennusten ja pihan parissa. Pihalla kyllä napsin marjoja suuhuni vähän väliä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana piha josta napsia marjoja suuhun.... ja ihana piha, kun siellä riittää mielenkiintoista puuhaa!
      Oikea Onnela!!

      Poista
  6. Ihana auringonlaskukuva!

    Minä olen joutunut marjametsään pienestä pitäen. Kun sain lapset, niin marjastusreissut loppuivat. Apella oli sellainen mökki, josta pystyi keräämään rinteestä mustikoita ihan omalta pihalta. Siellä marjastettiin koko perhe. Aika monena päivänä jokaisella pojalla oli mustikankeruutyö. Heidän piti kerätä 1dl. Siihen meni reilu vartti lapselta. Minä olin kaverina ja keräsin poimurilla. Usein kävi niin, että jokainen poika meni mustikkaan itsekseen minun kanssani. Niin meillä oli kokoajan piirakkamarjaa ja kotiin pakasteeseenkin saatiin muutama pussi.

    Nykyisin olen niin raihnainen, että mustikan poimintani on niin hidasta, että se ei kannata lainkaan. Olin viikko sitten mökillä kaverini kanssa. Kävimme sieniretkellä ja totesimme, että mustikoita on niin hyvin, että niitä kannattaa mennä poimimaan. Meikäläinen könkkäsi sinne suurin toivein. Ei kestä selkä, kun polvet eivät taivu. Kaveri keräsi mustikoita melkein 8l. Minä sain samassa ajassa vajaa 2l kasaan :D Mutta kiva oli fiilistellä metsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana "duuni" ollut pojilla... ja sinullakin... itsekin muistan lapsuuden marjareissuja - mummin kanssa parhaimmat muistot...
      Sieltä saakka juontaa nuo ruutuliinatkin... siististä eväät syötiin ja sittemmin nyytiksi metsänantimille... sieniä muistelen aina "pyyhkeisiin" kerätyn...
      Olet kyllä ollut melko sissi taipumattomin polvin, 2 litraa hyvin!! Seura ja tunnelma selvästi ollut motivoiva.
      Jalkaleikkausten jälkeen olen muuten käynyt mustikassa niin, että kerännyt vain kantojen vierustat - istuin aina kannolla ja poimin siitä... etsin uuden kannon; heh heh... ei tainnut olla munkaan saldot kummoisia - mutta pääsi metsään!! Ny meillä on sellaisia tattis-tuoleja... (Kapua-shopista) kannonkorkuisia, vaan eipä tule enää poimittua... ystävättären miniä kerää liian halvalla, kun ei itse viitti.

      Poista
  7. Tiesitkö, että Saksassa saa poimia mustikoita vain vähän omaan tarpeeseen yhden mustikkasopan tai mustikkapiirakan verran? Mustikoita kasvaa vain vähän vuorilla. Mustikka on viileän ilmaston kasvi maapallon pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Osaatko kuvitella, että mustikkaa ei myydä lainkaan torilla. Nykyisin mustikka on niin suosittua, että ruokakaupoista saa ulkomaista pensasmustikkaa ½ kg:n muovipakkauksia. Syön niitä karamelleina. Eivät ne ole metsämustikan vertaisia, mutta sentään mustikoita. Ostin ½ kiloa pensasmustikkaa ja aion tehdä siitä mustikkapaistosta ruotsalaisen ohjeen mukaan, ikään kuin mustikkapiirakkaa, mutta ilman pohjaa ja päällä murukuori. Lohturuokaa.
    Puolukoita ei Saksassa kasva lainkaan, ja niitäkin saa vain lasipurkissa marmeladina, jossa on 60% sokeria, mutta hinta on huima. Luonto on antanut suomalaisille sen, mitä ovat tarvinneet ja pysyneet hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missäpäin Saksaa vaikutat?
      Rakas nuoruusystävä asuu etelä-Saksassa , (minäkin olen ollut yhden kesän, tai no kuukauden jäätelönmyyjänä Saksassa), mutta eipä ole koskaan edes tulleet puheeksi marjat. Pensasmustikat ovat kyllä kuin karkkeja... niidenkin sato on parhaimmillaan. Pohjolanperukoilla onneksi luonto tarjoaa antejaan... jotenkin vain tuntuu, että vuosi vuodelta enemmän ja enemmän jää satoa poimimatta(kin) Onhan sitä itsekin laiskistunut, kuten kerroin ja sama tuntuu olevan vallalla muutoinkin. Nuoruudessani moni kaveri oli kesätöissä marjapelloilla, mutta eipä omat lapset ja varsinkaan nykylapset aloita työuriaan mansikanpoimijoina. Hiljaista on ollut liikkumissamme metsissä ja natiivi-suomalaiset harvoin myyvät keräämiään metsänanteja, helppoutta, laiskuutta, kiirettä vai mitä??!! Itsellä tunnustan laiskuuden/helppouden...
      Kiitos kommentistasi - osaa arvostaa luontoa ja sen erilaisuutta eripuolilla maailmaa, kotinurkillakin!

      Poista
  8. Oi kuinka kauniita kuvia, varsinkin ensimmäinen. Sinulla on kyllä kaunis sielu.
    Te olette kyllä ihan ykkösiä, liikutte noin paljon, myös muiden iloksi, löydätte upeita paikkoja ja syöttekin vielä noin terveellisesti. :D
    Olen kerännyt mustikoita - vadelmia ei täällä tullut paljoa, varmaan kuivuuden takia. Puolukkaa näyttäisi olevan hyvin tulossa.
    Mukavaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinua ihanaista - kaunis sielu tuntuu sieluun ja sydämeen saakka!!
      Puolukkaa tulee täälläkin todella-todella paljon.... jospa tästä ryhdistäytyisi...
      Kaikkea hyvää elokuun loppupuolelle Saran elämään!!

      Poista
  9. Voi kun pääsisi poimimaan marjoja.Rakastan mustikoita,ja niiden pimimistakun,eivätkä viljellyt eikä edes pakastetut metsämustikat niin hyviä kuin tuoreet🫐Kiva piknikpaikka teillä.Kaunista tätä viikkoa teille😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava Suomen vierailu marjastusaikaan.... tosin luulen, että sulla lienee niin paljon muutakin vieraillessasi!!
      Kauneutta elokuuhun Jael Sinullekin!!

      Poista
  10. Olipas hienot pyöräilymaisemat. <3

    Mä kyllä periaatteessa tykkäisin kerätä marjoja ja sieniä, mutta on hankalaa, kun en tiedä täältä pääkaupunkiseudulta hyviä paikkoja. Joskus olen mennyt umpimähkään metsään sienienkeräysmielessä, ja sehän meni sitten sopivien sieniMETSIEN etsimeksi. 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SieniMETSIEN etsiminen on kyllä haastavaa... marjat vielä näen, mutta sienet. Mulla lienee joku hahmotushäiriö sienien suhteen. Ärsyttävää, kun ystäväni on oikein sienikuiskaaja... käsittämätön... kuljemme samoja polkuja ja hän löytää vaikka mitä kääpää ja -relliä... minä näen lehtiä, risuja, oksia, tuohta...

      Poista
  11. Kerään kyllä marjoja, mustikoita, vadelmia ja puolukoita, mutta vähemmän kuin ennen. Tänä kesänä oli hyttyskausi jo ohi mustikka-aikaan ja mustikoita oli mukava kerätä, mutta hyttyset tekee siitä hommasta useina kesinä melkoista tuskaa. Hieno auringonlasku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllästän itseni "Offilla".... ärsyttävää kun kaikki hyttyset on mun kimpussa, muttei Ukkokullan....
      Apteekista löytänyt parina viime vuonna tosi hyvän hyttystorjunta-aineen, en muista nyt nimeä - suihkepullo on pakussa ja olen laiska, en viitti mennä kattomaan...

      Poista
  12. Marjojen kerääminen ja säilöminen on kivaa ja hyödyllistä.
    Kauniit maisemat 🤩

    VastaaPoista
  13. Minä syön paljon marjoja, tai oikeastaan juon, eli joka päivä smoothien. Siihen tulee mustaviinimarjoja, mustikoita, kiiwiä, mansikoita, banaania, vadelmia, mangoa, ananasta. Ei aivan kaikkia kerralla, mutta vakiot ovat nuo kolme ensimmäistä ja muita sitten vaihdellen. Marjat tulevat kaupan pakastealtaasta. Nesteenä on omenamehua ja appelsiinimehua. Mukaan sekoitetaan mantelijauhoa ja kauraleseitä.
    Ihana retki näkyy teillä taas olleen ja kaunis auringonlasku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistotapa nuo smootiet... tykkäisin, mutta mun kone on ärsyttävä pestävä... vatun siemeniä jää sinne leikkurin väliin pakosta.
      Sulla lienee kätevämpi (pestäväkin)?

      Poista
  14. Upea ensimmäinen kuva! Ja muutkin. Että saa miehesi olla onnellinen tekemistäsi värikkäistä (ja varmasti herkullisista) tarjoiluista. En, ikävä kyllä, poimi marjoja edes pakastealtaasta. Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - itsekin tykkään tuosta ensimmäisestä kuvasta! Ja kiitos - Ukkokulta osaa kyllä todella arvostaa sapuskoita, minä saan nauttia niitä suunnitellen ja tehden... Hän taas nautiskelee pilkkoessaan pikkuruisia puita risukeittimeen ja tuhtatessaan tulen kanssa... hoitaessaan kaikki auto-/sähköhommelit... (keksi taas kivat aurinkokennosysteemit jääkaapille) Meillä on kyllä varsin vanhanaikainen työnjako... miesten ja naisten työt. No - kumpikin nauttiikin juuri niistä, joten turha yrittää mitään tasa-arvoa kaiken tekemisen suhteen. Viikkoosi iloa, naurua ja omanoloisia puuhia jotka saa suusi hymyyn!

      Poista
  15. Mahtavia maisemakuvia. Kustavi on minullekin joiltain osin tuttu ja niin upeaa seutua. Minä olen marjastaja. Olen poiminut mustikat, hillat, villivatut. Puolukoita ei näy kypsyvä paljon.
    Auringonlaskukuvat suorastaan salpaavat hengityksen kauneudellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelä-Suomi ihan kylpee puolukoissa.... koskaan ole kotimetsiäkään nähnyt noin punaisena.
      Hävettää ihan, että ystäväni miniä poimii meille talven marjat ja itse vain pakuelossa tulee noukittua lähi-tuore-ruokaa...
      Sille on silloin aikaa... kotielossa ei tunnu olevan... ajanpuuteko, vaiko ajankäytön järjestely??? Siinäpä vasta pulma...

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!