torstai 8. elokuuta 2024

Arki yhtä juhlaa, vai juhlat arkea?


Pari Kuuskymppistä; lempparikuosini Unikko juhlii samoja kymmeniä tänä vuonna ja siksipä taisi valikoitua työkavereilta mulle lahjaksi... 

En tiedä millainen juhlija Unikko olisi ollut - mutta minä olin vaativa...
Työkaverit nimittäin lähettivät jo ajoissa ja salaperäisesti kutsun ravintolaan,
eli ohjelmassa olisi ollut ruokailu jossain ja sen jälkeen valikoitua "ylellisyyttä"
Piti vastata vain, joko: Kädet tai jalat?

Ai kauhistus - mulla raksutti tietty päässä, että kyseessä olisi varmaan joku hoito...
Hermojalkani - eivät osaa nautiskella pedikyyreistä eikä kylvyistä, kenenkään muun kuin Ukkokullan hieronnasta, 
saati muusta hipelöinnistä ja lakkauksista
- joten ei missään tapauksessa.... käsillekin idea tuntui yhtä vastenmieliseltä ja turhalta.
Mut kädet on usein kyllä maalissa, mutta runsaammin kuin kynsien osalta....

Minä röyhkimys vastasin kutsuun, että;"Ei kumpikaan,
ja ruokalukin mieluusti ihan kirjaimellisesti ULKONA,
ehdotin piknikkiä kalliolla/rannassa?"
Läheisin työkamu olikin kyllä ehdottanut, että Repolaisinta olisi kuohari kannonnokassa... Oi, se olisikin kuulostanut hyvältä!!
Toiset olivat kovasti, ettei voi olla niin arkinen
- kun kyseessä pyöreät, hih...

Kumminhan se nyt sitten on, onko mun arki kuin juhlaa,
vai juhlat ihan vaan arkea?
Näin se Repolainen juhlii.... ja pisti työkamujen peffatkin filtille...

Eikä pistänyt edes "pöytää koreaksi"
- vaan pinik-herkut oli "makutuliaisia" Afrikasta.

Menu sisälsi viljattomia vohveleita, joita sai sitten täyttää karitsaisella pastasalaatilla, katkarapu-savulohi"mössöllä", iduilla, pavuilla, melonilla, 
vihanneksilla ja yrteillä. Saksanhirvestä tein pekonivartaat,
vastaavia nautittiin Nabimiassa keihäs-antiloopista,
mutta eipä nyt sellaista tullut raahattua reisutuliaisena. Eikä seepraakaan...

Mansikat ja mansikkakuohari komppasi kakkua... kun en tykkää itte kakuista,
niin enpä tarjonnut muillekaan... Tosin, en kyllä tykkää ja syö pipareitakaan,
mutta niiden kanssa innostuin oikein leikkimään.

Seepraa halusin ehdottomasti saada jossain muotoa tarjolle (onhan se voimaeläimeni)

Kotipakastimesta löytyi vielä piparitaikina ja kaupan pakastimesta vaaleaa murotaikinaa...
Ei muuta kuin molemmat kapeiksi pötkylöiksi vierekkäin ja kauliten tarttuivat toisiinsa kiinni.

Kapua-vuonna leivoin Afrikan muotoisia pipareita joulumyyjäisiin.
Koristelu varsin simppeli, punainen pieni sydän Malawin kohdalle...
nyt voisi jouluksi leipoa samanlaisia ja laittaa sydämen Namibian kohdalle.

Ehkä seeprapiparitkin voisi tehdä kauppaansa ja onhan meillä ollut vuosia jo kirahvimuottikin... sillä syntyi jämätaikinasta hauskan kirjavia villieläimiä...
kun raidat menivät sekaisin. 
Kauneimmat tarjolle - loput katsoi Ukkokullan ja jälkikasvun suuhun. 
Herättivät hilpeyttä, ihastusta ja mikä parasta = maistuivatkin!!

Harvoin teen kahta kertaa samanlaisia, mutta näitä teen nyt pariin-kolmeen
Afrikkailtaan, kunhan saadaan aikaiseksi pyöräyttää parinkuntaillalliset käyntiin.
Makumatkoja on aina ihana tehdä - saa taas eri aistilla keskittyä ja kerrata ihania seikkailuja...
 Ystävätkin on tykänneet tällaisista compoista... ettei pelkästää valokuvasulkeisi. 



Ihanat bileet (ja ihan minun näköiset) näistä lopulta tuli!!
Kukkasetkin luonnonkukkia - ja kierrätys"maljakossa", 
eli Felix-suolakurkkupurkissa ja "käärönä" ruohokuvioinen sanko!
Tämän kukka-asian kaikki jo muistaa!!

Voiko kauniimpaa juhlapaikkaa olla?


Ei olisi enempää kyllä voinut olla mun näköiset juhlat
- eikä pettyneiltä näyttäneet työkamutkaan... 
Repolaisen vois kuulemma voissa paistaa...
mitä lie sillä tarkoittaneet!!??

Millaisista juhlista sinä pidät, varsinkin, jos olet itse se juhlakalu?

Mulle mieluisin tapa juhlia on näin pienissä porukoissa,
ei niin, että kaikki olisi kerralla... 
Siihen ei mun sosiaaliset taidot riittäisi - joku jäisi vähemmälle huomiolle kuin toinen...
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2024/07/kiilto-silmissa.html
bileet olivat kyllä myös AIVAN IHANAT!!
Kai perhekin äiteensä tuntee...

Ehkä tämä on keino saada bilettää koko vuosi, tai vuosikymmen!
Mutta mihis tässä kiire onkaan... tätä kymmentä riittää piiiiiiiitkäksi aikaa!!


Kiitos ihanat - yksi työkamu kerran totesikin, että: 
"Repolainen ei ole helppo, mutta tekee kaiken helpoksi!!"
Minä otin sen kehuna!!!

24 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon ❤️ Kylläpä näytti ihanalta nämä sun juhlat. Ulkona piknikillä olisi varmasti mullekin sopiva tapa juhlistaa, sillä olen todella huono juhlimaan mitään omia asioitani.

    Sun leipomat pikkuleivät on kyllä superihania. Osaisinpa itsekin tehdä jotain noin kaunista.

    Tuollaisia juhlia voikin viettää läpi vuoden, joten jatka samaan malliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - vastaavia pikkuleipiä on tosi helppo tehdä valmistaikinoista ja millä tahansa muotilla! Juhliminen ja kokkailu on kyllä niin kivaa - että ehkä siksikin sitä haluaa tehdä useamman kerran... ja mieluiten pienemmissä erissä, kuin suurtaloustyyliin... joten kiitos... pistetään bileet pystyyn vielä monta kertaa - ei synttäreitteni vuoksi, vaan ihan yhdessäolon vuoksi.

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut! Kiva idea nuo seepraiset piparit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, raitakuosi sopii niin moneen... tiikeriin ja miksei sydämeen, peruspipariin... leikkimielisyyttä - tulen kokeilemaan ehkä joulunakin jotain hassuttelua.

      Poista
  3. Työkaverit olivat järjestäneet kivan ja omannäköisesi juhlan. Mikä sen parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessäolo ja luonto on kyllä parasta... ravintolan hälinään verrattuna... no - nyt oli kyllä siimaleikkuri säestämässä osan aikaa....
      Muttei onneksi kauaa.... hih...

      Poista
  4. Huomattavasti parempi juhlapaikka kuin joku hälisevä ravintola. Onneksi ilmatkin suosivat teitä. Minä en juhlista piittaa vaan ilmoitan aina edeltäkäsin olevani matkoilla. Riittää kun tyttären kanssa joudaan kakkukahvit. Lahjoja tietenkin otan hyvinkin mielelläni vastaan. 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä - luonnonrauha voittaa mennentullen ravintolat muine ihmisineen (lienen erakkojen sukua)
      - siimaleikkuri oli kyllä jonkin aikaa "musiikkina", hih...
      Minäkin ilmoitin olevani oikeana päivänä "fillaroimassa jossain päin Suomea" - mutta perhe ja lähimmät sitten keksi tulla "sinnepäin Suomea" - ihana yllätys kyllä oli!! Vedättivät siis 6 ja 0, heh heh...

      Poista
  5. ONNEA! ♥
    Minua tietysti jäi nyt vaivaamaaan, että mihin ne kädet/jalat olisivat liittyneet? Selvisikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en ole ilennyt kysyä, kun niin ”tylysti torjuin” ehdotuksen!

      Poista
  6. Sait juuri sinulle sopivat kekkerit ja niin se hyvä onkin, sinun juhlastahan siinä oli kyse. Hauskoja nuo raidalliset pikkuleivät, hauskoja on sekä raidat että kivat muotit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raitapiparit menee kyllä jatkoon! Lasten kanssa ainakin leipoessa! Tai Afrikkateemalla ruokaillessa

      Poista
  7. Ihana sympaattinen Afrikka-osio ♥
    Voiko noin hienoja piparkakkuja ollakaan ja miten kekseliäs raitataikina.
    Olen ihailusta mykkänä, täällä vain huokailen onnesta kun katselen afrikkalaisia juttujasi ♥

    VastaaPoista
  8. Paljon onnea ! Arki on mielestäni juhlaa, kun se sujuu tavallisen malliin, vastoikäymiset pyrkii muuttamaan sitä arjeksi. Nämä juhlat ovat niin sinun näköiset. Ovat jokseenkin myös sellaiset, joista itse tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei minusta ole pönöttämään missään sisällä-olen parhaimmillani ulkona ja jossain toiminnassa.

      Poista
  9. Oih, tämäkin postauksesi on multa aiemmin jäänyt väliin, mutta onneksi nyt huomasin, että olet täyttänyt pyöreitä vuosia. Onnea paljon paljon! Näyttää ihan sinun oloisilta juhlilta, hienoa että työkaverisi ovat joustavia ja taipuivat istumaan rantakalliolle. Itsekin tykkäisin tuollaisista pippaloista. Viisikymppisiäni vietin naisporukalla kiertäen sateessa Matildanjärveä... Tosin myöhemmin juhlimme miehen kanssa yhdessä sataa vuotta ja kolmeakymmentä yhteistä vuotta kutsumalla sunnuntailounaalle sukua ja ystäviä. Omille kuusikymppisilleni haaveilen jonkinlaisesta ohjelmallisesta illasta musiikin, runojen ja ehkä draaman merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, Mathildethal on kaunis, kierretty sekä patikoiden, että fillarein! Ihania suunnitelmia tulevaan… lienette puolisosi kanssa aika samanikäisiä?

      Poista
  10. Ihanat, henkilökohtaiset ja omannäköiset juhlat ❤️

    VastaaPoista
  11. Minä en ihan nielemättä usko, että täytit 60. Juksaat? Vedät vanhaa höplästä? Ällyytät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🤣😂, hah hah… nyt on Repolainen niin vakavissaan että… onhan se kiva kyllä sanoa, että ”yhä nuoremmat” täyttävät 6-ja 7kymmentä! Oltiin nimittäin ystävän seiskakympeillä… ennen tuntuivat ikälopuilta ja nyt kuin pikkupoika lippalakki väärinpäin täytti ko vuodet! Elämä on❤️

      Poista
  12. Ihan oli sinun näköiset juhlat! Piknikit ovat ihania. Meillä on muutamat synttärit vietetty piknikillä.

    Juhlia voi viettää niin kovin monella eri tavalla. Minä olen siitä ehkä helppo juhlija tai juhlittava, kun minulle käy monenlaiset juhlat. Käy piknikit, leirinuotiot, kotijuhlat, ravintolaillalliset, teatterit, konsertit, matkat ja miksei hoidotkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä osaat kyllä nauttia monenlaisesta! Monipuolinen nautiskelija-se on ihanaa!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!