torstai 18. heinäkuuta 2024

Robben Island


Tänään 18.7. 2024
Nelson Mandela täyttäisi
106-vuotta, jos eläisi. 

95-vuotiaaksi elänyt Mandela vietti lähes kolmanneksen elostaan vankiloissa. Pahamaineisella
Kapkaupungin edustalla sijaitsevalla Robben Islandilla 
18-vuotta.

Katamaraanilla pääsi puolessa tunnissa Waterfrontilta saareen. 

Vaikuttavuutta vierailuun ja kerrottuihin kokemuksiin lisäsi, kun oppailla on kaikilla omakohtaista kokemusta vankilasta. Heitä on ikänsä puolesta enää kovin vähän.

Meidän oppaan Andrés'in kokemukset ovat vankilan  viimeisiltä vuosilta 1982-1991. 
Hän vastaili auliisti kysymyksiimme,
jopa siihen:"Miten on voinut palata saarelle niiden vuosien jälkeen?"

Vastaus:"Pakosta!" 
Muuhun työhön hän ei koskaan kelvannut, vaikka saattoi opintonsa yliopistossa päätökseen vapauduttuaan 1991 vankilasta.
Asutusta saarella on tiettävästi ollut kivikaudelta saakka, silloinhan laskuveden aikaan saarelle pääsi kävellen.

Ensimmäiset vangit eristettiin saarelle 1600-luvulla. Saari toimi lebra- ja mielisairaalana 1900-luvun alusta 1931 saakka, posti- ja sotilastukikohtana 1960 saakka. Apartheidin (rotuerottelupolitiikan) pahamaineisena vankilana 1948-1991. Unescon maailman-perintöluetteloon saari lisättiin 1999 ja sen jälkeen saari on toiminut museona.  

Saaren kuuluisuus ja arvo historian kirjoissa juontaa vankiin numero 46664
Nelson Mandela oli
 466. vanki, joka vuonna 1964 sijoitettiin Robbenille.
Selli on säilytetty huopaa myöten samassa sisustuksessa.

Mandela sai 1993 Nobelin rauhanpalkinnon ja vuotta myöhemmin hänet valittiin Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi (1994-1999).


Yksinäisille saarille on ympäri maailmaa eristetty erilaisista syistä ihmisiä eri aikakausina.

Robbenilla ajatukset lensi pakosti kotoisalle Seilin saarelle, joka on kiehtonut niin vierailukohteena, kirjoina ja teatteriesityksinä.
Hetkinen - onkohan siitä ollut tv-sarjakin? Ei tule heti mieleen...

Surullista, millaiset olot ja ihmisarvottomuus Robbenilla on ollut
itseasiassa hyvin vähän aikaa sitten. 1980-1990 lukua kun ei miellä historiaksi. 
Sitä kun on itsekin elänyt ihan aikuista eloa tuollon 
Andrés'in ja Nelsonin ollessa vankilassa.

Museosaaret sopivat tällaiselle museoiden (kaukaa) kiertäjällekin erinomaisesti.
Ei tarvinnut olla sisällä kauaa, eikä ihmetellä jonkun toisen sinne asettelemia 
vanhoja tavaroita - minusta ei vain ole siihen.
Olen enemmän itse "aarteiden ja ihmetysten etsiä"
- aina tutkimassa jotain - tuntematon/ennalta-arvaamaton kiehtoo,
ei sellainen jossa on jo lappu ja vuosiluku valmiina. 
Andrés'in perässä tallustelu ja juttujen kuuntelu oli kyllä mielenkiintoista. 
Erityssaaret ovat kiehtovia pieniä kyliä - niistä itseasiassa on aina löytynyt kaikki oleellinen.

Kirkko, postitoimisto, talli ja majakka.

Puutarha, kasvihuoneita, pelikenttä, hiekkamonttuja ja maanraivaustyömaa.


Edustustiloja arvovieraille puutarhoineen ja kauppa.

Sisätiloista tutustuimme vain vankilaan,
rantakalliot veti aaltoineen puoleensa 

Oli tuulta, oli upeat näkymät Kapkaupunkiin ja pöytävuorelle
ja olo yhtä vapaa kuin taustalla lentävillä linnuilla.

Tykkään ylläolevasta kuvasta, vaikka hiukseni lentävät kohti taivaantuulia.
Tukka ei ns. ole todellakaan "hyvin!"
Jotenkin se kuvastaa minua ja elämääni tällä hetkellä täydellisesti
- en osaa tarkemmin sanoa, miksi!!

Onko sulla joku kuva itsestäsi, jossa olet eniten SINÄ?

Pilvetkin väistyivät. 
Mereltä käsin kaupunki avautui houkuttelevana -
peppu oli saanut levätä päivän - joten arvatenkin - seuraavaksi satulaan.
 

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

20 kommenttia:

  1. Taas niin jännittävä käyntikohde!
    Kunnioitusta, arvonantoa, hatunnosto Nelson Mandelalle ❤️

    VastaaPoista
  2. Vakavaksi veti nämä upeat kuvat tarinoineen, kun jäin taas miettimään maailmaa ja meitä ihmisiä.

    Mainitsit "kotoisan Seilin saaren" - se on paikka, jossa joskus haluaisin vielä käydä. Tiesit varmaankin, että silloin kun se oli siinä käytössä kuin oli, minut Riesani kanssa ja minun laiseni ihmiset olisi eristetty sinne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Seiliin tulette - niin sit treffit samalla!!
      Meillä pakattuna jo tuominen mukaan - TEILLE!

      Poista
  3. Ulrika50v.blogspot.com18. heinäkuuta 2024 klo 11.48

    Andressin kuva tosi söpö, hän kävelee hieman kumarassa, pää alaspäin 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - hän lisäsi kyllä kokemuksen vaikuttavuutta omalla persoonallaan suuresti!

      Poista
  4. Hyvin on osunut tuulitukkakuvaan taivaalla lentävät linnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö??? Ja minä huomasin sen vasta, kun siirsin kuvia pöytäkoneelle talteen... tuosta on ehdottomasti tehtävä skräppisivu!
      NimppariOnnittelut!

      Poista
  5. Samoin totean minäkin niin ihana tuo tuulitukka kuva kera lintujen.
    Voi, että olipa mielenkiintoista luettavaa kuvien kera.
    On teillä ollut kaikkea nähtävää ja koettavaa, mutta upeat muistot teille jäi kyllä
    mitä jälkeen päin muistelee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kyllä sellaisia muistojen haalijoita - keräilijöitä... hamstereita suoraansanottuna ja nälkä kasvaa vain syödessä!

      Poista
  6. Varmasti oli mielenkiintoista kiertää vankilasaarta ja tutustua Mandelan Robben-menneisyyteen. Sattumoisin luin viime kuussa Etelä-Afrikan aparheidiä koskevan kirjan, jossa Mandelakin mainittiin, vaikka oli jo kirjan kirjoittamisen aikaan kuollut.
    Pöytävuori on upea paikka - ainakin kuvissa, en ole siellä käynyt. On teillä ollut taas jännittävä turnee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kirja kyseessä - alkoi kiinnostaa, vaikka lukemiseni on ollut vähissä, niin sekä kirjat, että leffat käymistämme kohteista kiinnostaa aina. Viikolla oli pakko katsoa Bondikin, Octopussy.... pari vuotta sitten niissä maisemissa.

      Poista
  7. Pysäyttävä paikka. Upeaa, että pääsitte sinne ja uskomatonta, että entinen vanki on oppaana. Ihan karvat nousevat pystyyn, niin koskettavaa.
    Upea kuva sinusta rannassa! Ja Pöytävuori taustalla tosiaan näyttää kokonsa ja muotonsa. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andrés lisäsi kyllä kokemuksen vaikuttavuutta omalla persoonallaan suuresti!
      Minä huomasin tuon kuvan ihanuuden vasta pari päivää sitten, kun siirsin kuvia talteen... en ollut huomannut noita lintuja!

      Poista
  8. Minulla taas on ihan eri olo museoissa. Rakastan sitä, että joku ammattilainen kattaa minulle kaiken valmiiksi tulla ja oivaltaa. Kun opiskelin museologiaa, tajusin, että museot ja kirjastot ovat ihmiskunnan muisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin ammattilainen itse, museologiaa lukeneena. Minut on kasvatettu niin ulkona ja pitänyt itse etsiä kaikki mielenkiinnonkohteensa... enimmäkseen ulkoa, että se on jäänyt päälle!! Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa... mulla on ihan sama myös ruoka-ja askarteluohjeiden kanssa, ne ahdistaa - pakko saada säätää vaan ihan itte kattomatta mistään mallista.... moni aina lähettää että tää- tai tää video vois kiinnostaa sua... no ei... en ole vielä yhtäkään avannut ja kattonut... siksi bloginimessäkin on reissaa ja räpeltää.

      Poista
    2. Ei kai kukaan käyttöohjeita lue????

      Poista
    3. No ei! Yhtä mahdottomia kuin askartelu-ja ruokaohjeet!😅

      Poista
  9. Tukkasi on kyllä ihan yes, varsinkin tähän vankilasaareen tutustumisen jälkeen.

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!