sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Virvon-varvon

Virvon varvon tuoreeks- terveeks...

Tirppoihin motivoi 
TryItOnTuesday-2024/03-Use-stencil 
haaste
Heh heh... tätä kartonkia ei alunperin tehty tätä varten.

Tämä on juuri sitä mun tyypillisintä Räpellystäni
- eli gellitaustoja tehdessä, mulla on vieressä iso suttupaperi,
johon telaa, sabluunoita ja muita käyttämiäni välineitä putsaan.

Ja aika usein se suttupaperi voi olla jopa hienoin työni...
ei sitä koskaan ainakaan pois heitetä... se saa uuden elämän jossain...

Kuten nyt(kin) - siitä syntyi sopivasti 5 Tirppaa
mummon&ukon viidelle omalle ihanalle trullille.  




Virpojia odotellen....
Soittelikos trullit teidän ovikelloja?
Vai lentelivätkö luudillaan vain ohi?

Oletko itse virponut lapsena?
Jos, niin millaisella runomitalla, tai mitattomuudella?

Mummilta opittu ja suvussa perintönä jatkunut...
tämän kuulenen tänään:

"Virpoi-varpoi vitsa on uus,
kaunis niinkuin kukkiva kuus.
Elämän Onnea toivotan sulle, 
mieluisan palkan maksat sä mulle!"

31 kommenttia:

  1. Kiva virpomisloitsu, en ollut ennen nähnyt. Lapsuuteni sijoittui niin maalle ja niin kauas ajallisesti, ettei ollut mitään tietoa virpomisista 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harva tätä virpalorua tunnistaa - olisi mielenkiintoista saada selville, mistä se on kotoisin - mistä päivn Suomea.
      Äitinikään ei muista kumpi sen mulle opetti, mummi vai mummo... kaksi maantieteellistä suuntaa siis mahdollisuus, keski-Suomi, venäjälle jäänyt Karjala. Minä kyllä virvoin jo 50-vuotta sitten.

      Poista
  2. Ihania pusseja. Hieno idea. Minä olen virponut,silloin joskus. Heh😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena - minunkin ensimmäisistä virpomisista on jo yli 50-vuotta, hih...

      Poista
  3. Hieno idea! Minä katsoin ensin tuota ekaa kuvaa ja yritin hahmottaa kokonaisuutta, mutta eihän siinä sellaista ollutkaan ;D Meillä käy harvoin virpojia. En muista itsekään paljon virponeeni pienenä. Naapureita tms. en ainakaan. Sitä ei pidetty meillä sopivana. Mummoja varmaan kuitenkin. Vitsoja muistan kuitenkin vääntäneeni usein. Sain muuten ihan oikeastikin vitsaa pienenä ;D Se oli sitten Koivuniemenherra.
    Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Sulle vitsa, mulle palkka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sallit, niin komppaan tähän? Sama loru, ja vitsaa saanut. Vähiin jäi virpomiset. Yhteen kertaan, jos oikein muistan.

      Poista
    2. Juu - vitsoja väännettiin ja kahdesti ittepäisyyttäni vitsaa myös saanut... koristelematonta!!
      Tuo on se yleisin loru yhä ja niin kovasti kiinnostaisi saada selville, mistä tuo meidän suvussa kulkeva loru on peräisin... idästä, vaiko keskeltä Suomea....

      Poista
  4. Ulrika50v.blogspot.com24. maaliskuuta 2024 klo 10.00

    Hieno pääsiäispussi !

    VastaaPoista
  5. Virpoi varpoi sinnekkin!
    Totta virpominen kuuluu palmusunnuntai päivään.
    Odotan meille 6v lastenlasta, lähdemme enoa virpomaan.
    Täällä myös pussukat valmiin virpojille. Itse myös pienenä tätä
    perinnettä ylläpitänyt ja jatkuu tässä meidän perhepiirissä.
    Ihanat pussukat siellä valmiina. Sinulla nuo ideat syntyvät sinun
    taikasormillasi.
    Mukavaa palmusunnuntaita!
    " Virpoi varpoi tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks oksan
    ojennan ja hyvää mieltä toivotan "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ja hieman loppuosaltaan erilainen loru teilläkin...

      Poista
  6. Hienot ja houkuttelevan näköiset tirppapussukat sekä kaunis virpomisloru. <3
    Täälläpäin virpominen ei ole vanha perinne, eikä kovin yleinen nykyäänkään.
    En ole koskaan virponut. Värikkäillä höyhenillä koristeltuja oksia kyllä värkkäiltiin kouluaikaan maljakkoon pantavaksi.
    Ihanaa palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - on alkanut tässä varttuneemmalla iällä mietityttää virpaperinne (heh heh ja muutkin perinteet) - mistä lorut syntyneet...
      ja milloin tapa rantautunut (mistä?) Suomeen... paljon vanhempi perinne kuin KarkkiKeppostelut - nyt rantautuu vaikka mitkä perinteet ja vaikka mistä... ihmiset liikkuu ja ennenkaikkea "tieto liikkuu"

      Poista
  7. Aivan ihanat tirpat ja tirpansuklaat. Upea idea ja varmasti on kivaa saada tämmöinen virpomispalkka.
    Ihanaa Palmusunnuntaita Sinulle ja Perheellesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - vauhdikkaita ja vilkkaita noitia pyöri kyllä nurkissa Palmusunnuntain - lapsissa on energiaa...

      Poista
  8. Siellä on kivat pussukat odottamassa virpojia. Meillä ei ole enää vuosiin näkynyt virpojia. Ovikoodi saattaa olla yksi syy.
    Minä opin ja kuulin virpomisesta vasta aikuisena eli lapsuudessa ei virvottu. En oikein tiedä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa jo aiemminkin pohdin - niin itseä on alkanut kiinnostaa mistä ja milloin on virpaperinne "rantautunut" Suomeen... töissäkin oli asiasta juttua ja on paljon mua nuorempiakin, jotka eivät ole virponeet... minä jo yli 50-vuotta sitten.

      Poista
  9. Hienot pussukat!
    Meillä käy joka palmusunnuntai jonkin verran virpojia. Määrä on selvästi vähenemään päin. Silloin kun pojat olivat pienempiä, virpojia kävi välillä niin, että karkit loppuivat kesken :D Omat poikani kävivät muutamana vuotena virpomassa ja oli se mukavan jännittävää puuhaa heille. Tänään on ovikello soinut vasta kahdesti :)
    Kivaa palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sama juttu täällä... vuosi vuodelta virpojat vähenee... omat aikuiset lapset sanoikin, että me asutaan niin "vanhojen ihmisten alueella" - heh heh... niinhän se on. He taasen asuvat lapsiperhealuella ja siellä saa tosiaan olla ISO namikori valmiina...

      Poista
  10. Ihanat tirpat! Joskus romu on jopa kauniimpaa tai mielenkiintoisempaa kuin se varsinainen työ, jota on tekemässä. Minun oli tarkoitus tehdä tipu ryvettyneestä maalisudista, mutta joku oli ehtinyt heittää suodin roskiin. Sinne meni se taideteos. 😂 Kaksi lastenlasta kävi äsken virpomassa, toinen nukkui kopassa kun isosisko virpoi. Loputkin lapsenlapset saattaa vielä tulla, mutta vieraita virpojia meillä ei yleensä ole käynyt, asutaan sen verran syrjässä, ettei tänne kukaan jaksa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ei sitä roskiin mennyttä sutia... varmaan olisi tullut upea tirppa!!
      Omat virpojat on rakkaimmat ja tärkeimmät... meilläkin kävi vain pari "vierasta" - no, nekin naapuruston lapsenlapsia....

      Poista
  11. Täydellinen paperi tirpusten tekemiseen, ja tuo sapluunan kuvio on kaunis. Ja niin kaunis virpomisloru <3
    Pyykkituvalle mennessäni tuli pihatiellä vastaan suloisin pikku virpoja, naapurin tyttö pyykkitupaa vastapäätä. Oli käynyt meilläkin virpomassa (olin edelleen pyykillä) eikä mies ollut varautunut palkkaa antamaan (hän kun on viime aikoina hoitanut kaupassa asioinnit). Käytiin ulkona lounaalla ja kotimatkalla kaupassa ja kun kävin pyykit pois, kävin viemässä pikku virpojalle palkan :) Pikku virpoja oli pukeutunut pupuksi ja sai suklaamunan pupun kera Ü Muitakin virpojia on liikuskellut, mutta eivät joka ovella ole käyneet.
    Lapsuudesta en muista virpomisia, vaan niiden pajuvitsojen koristelut. Höyheniä ja keltaista kreppinauhaa niihin liimattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih - ihana pupu!!
      Juu, kreppipaperia käytettiin ahkerasti - onkohan sitä edes enää?

      Poista
  12. Ihanat pussukat pääsiäisnameineen💚En olenitse virponut,mutta nameja oli aina heitä varten.Hyvää.pääsiäisen aikaa sinulle ja palmusunnuntain iltaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael... kyllä pitää nameja olla niin Pääsiäisenä kuin Halloweenina!!

      Poista
  13. Kivat viimeistellyt palkkapussit

    VastaaPoista
  14. Tosi makeet palkkapussit virpojille! Minä en ole ikinä virponut, mutta joskus 20 vuotta sitten meillä kävi virpojia. Nyt ei enää. Asun niin syrjässä kaikesta, ettei tänne osatakaan, tosin ei olisi ollut palkkanamejakaan ja se olis ollut noloo.
    Hyvää pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos ja kaikkea Hyvää myös sinne Pääsiäisen aikaan...

      Poista
  15. Muistitko lähettää pääsiäispussin pohjoisen noita-akalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - lähti suuntaan jos toiseen noitien mukana pussukoita... ties minne lentelevät... jos vaikka tipahtaa matkalla, niin ota kiinni...
      Missähän päin se Kyöpelinvuori muuten onkaan?

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!