sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Pitkin rantaviivaa ja lopulta auringonsiltaa

Aurinko ennätti mailleen ennenkuin saavuimme rannikolle, Essaouiraan. Sen verran pimeää, että vain meren kohinan ja lokkien kirkumisesta tiesi, että todella oltiin pienessä kalastajakaupungissa kilometrien pituisten hiekkarantojen äärellä.

Auton ikkunasta vilkuttelin heipat upealle vuoristolle.
Ja napsin kuvia yhä kuivemmaksi ja karummaksi muuttuvasta  maisemasta. 

Ilman kastelujärjestelmiä täällä ei olisi kasvanut mikään - mutta Marokko on kehittänyt sähköntuotantoaan aurinkoenergialla siihen malliin, että "aavikolla" kasvoi tuottavasti niin argan- kuin oliivipuut. 
Marokko myy edullisempaa sähköä mm.Espanjaan ja naapurivaltioihinsa. Uutisissa oli myös, että koko Afrikan kattavaa sähkönjakelua aletaan rakentaa ja sen olisi määrä olla valmiina 2025. Huikea työllistävä voima koko mantereelle. 


Keskellä "ei mitään" kohosi myös jättimäinen maan suurin energialaitos. Marokon yritteliäisyys on ihailtavaa!

Pitihän se pysähtyä ihailemaan ja keräämään mukaan muutama argan-pähkinä näistä komeista puista.

Pääsin myös kuorimaan ja jauhamaan pähkinöistä hunajan kera kunnon maapähkinävoita. 

Reisuillamme nämä kohtaamiset paikallisten kanssa ovat aina kaikkein paras anti - vaikkei yhteistä kieltä ollut tämän upean 74-vuotiaan Aichan (nimi tarkoittaa Elämää) kanssa, niin tyttärensä kyllä käänsi ihailtavasti keskustelumme ja niin kiitollinen, että kaikki Aichan kolme tytärtä ovat päässeet käymään koulua, vaikka hänen miehensä kuoli hyvin nuorena. Sinnikäs pieni nainen! 
"Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin..." 
Nyt lauloin kyllä tälle silmänkantamattomiin jatkuvalle hiekkarannalle.

Eikä kauaa, kun löytyi fillarit taasen alle ja seikkailu rannikolla oli valmis alkamaan.


Hih - minulle tarjottiin tosin sellaista perinteistä naisten fillaria,
jossa kyynärpäät olisi hangannut kylkeen hiertymät ja renkaat oli niin ohuet, eikä jousitusta että no-no-no-noo!!


Kyllä poikaa nauratti, kun kuuli minunkin olevan enemmän "äijä"


Joten päätyi antamaan oman fillarinsa mulle... se oli kyllä aika miniversio tällaiselle skandinaaviselle jättiläiselle, mutta kyllä se silti oli niin paljon parempi.... ja ennenkaikkea renkaat kantoi hiekalla, ainakin lähempänä vesirajaa.

ja seikkailu oli valmis alkamaan


Välillä oli vähän teknisempää pätkää ja kalliot pakotti nousemaan vesirajasta. Naurettiin kyllä, miten helppoa fillareille on löytää parkki ja ottaa kiireettömät vesidrinksut samalla kun ihaili maisemia, joita ei ole vielä missään muualla kokenut.
Ja sitten taasen jatkaa viilettämistä... vaikkapa dyyneille, 
jotka ei tuntuneet loppuvan lainkaan...
Hiekkaa riitti silmän kantamattomiin ja ennenkuin oltiin loppujen lopuksi niemenkärjen päässä, niin matkamittari näytti 18km... pelkkää rantaviivaa. 

Luonnonluomia "pyörätelineitä"


Muutaman kerran kiivettiin tyynien päälle ja kurkittiin,
että menisikö siellä joku "tie" tai edes upottamaton polku...
vihdoin sellainen löytyi - ihan ajettavakin vielä. 

Tien löydettyämme polkaistiin lopulta aika korkealle ja sieltä avautui upea näkymä koko Essauoiran kaupunkiin. 
Sieltä viiletettiinkin sitten sellaista vauhtia alas piiiiiiiitkä alamäki, jossa trackkerin mukaan huippunopeus kiihtyi 55km/h.
Pääsi jarrut testiin.... vinkuen kestävät!!
Ei millään uskaltanut päästää vapaalle ja laskea täysillä... 

Täällä olisi iltatähtemmekin viihtynyt - hälle kitekuvia laitettua tulikin samantien vastausviesti, että Marokko on kiteilijöiden mekka... tänne mielinyt... 

Sopivasti ennätimme takaisin kaupunkiin ennen auringonlaskua


Mikä päivä - mikä ilta!!

30 kommenttia:

  1. Pyörien vuokraaja varmaan jo luuli teidän eksyneen. Melkoisen haasteelliset pyörämaastot teillä olikin. pitkä matka sujui varmasti ihan huomaamatta noin upeissa maisemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - ei luullut... sanottiin jo aamulla, että tullaan auringonlaskun jälkeen... oli itse puoli tuntia myöhässä sovitusta palautusajasta....

      Poista
  2. On teillä mahtava reissu. Ihan kaukokaipuu iskee kuvia katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - tällaisia seikkailijoita ollaan... kiehtoo!!

      Poista
  3. Kyllä tuo pyöräily varmasti antaa paljon! Näkee maisemia ja paikkoja, joita ei muuten näkisi. Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoit.... fillarit on kyllä niin-niin kivat, parhaat menopelit meille jokapaikassa!!
      Treenaaminen jatkuu... eilen spinningsalilla... sillä haaveissa on oikein kunnon fillarireisu, johon tarvitaankin kunnolla potkua persuuksille!!

      Poista
  4. Huh minä sanon taas kerran . Kiitos kuvista ja kerronnasta .

    VastaaPoista
  5. Olette te vaan aikamoisia, kun tuollaisen lenkin heitätte aivan tuntemattomassa paikassa.

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia upeista maisemista! Marokossa varmaan riittää aurinkoa energian valmistusta varten vähän eri malliin kuin täällä pohjolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Totta - ja miten hienoa, että ovat oppineet hyödyntämään sitä, kansainvälinen kauppa senkuin kiihtyy... pohjois-Afrikka "eurooppalaistuu" kovaa vauhtia!

      Poista
  7. Kivan tasaista ja näkee kauas horisonttiin.
    Hih, luonnon pyörätelineet 🚲

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - niimpä.... tuntuukin, että luonto on luonut jo kaiken ennen ihmistä... jossain muodossa.
      Sellaisia luomuksia on kiehtovaa etsiä!

      Poista
  8. Pitkät hiekkarannat ja kunnon dyynit ovat meidänkin suosikkeja. Eikä siis löhöilyyn vaan ulkoiluun ja liikkumiseen.
    Tosin olemme "dyyneilleet" enimmäkseen vain turvallisesti Hollannissa. Noita lautailijoita sielläkin oli hauskaa seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Hollannissa, Tanskassa ja Virossa on myös hienot dyynit... tulivat meille vallan tutuksi, kun poikamme harrasti "vakavammin" tuota leijasurffausta... tuuliset rannat vetää yhä puoleensa ja Ukkokulta harrastaa tuota talvisin täällä kotijäällä... minä olen pysynyt miesväkeni muusana vain kuvaajan roolissa.

      Poista
  9. Oi ihme, kyllä te teette mahtavia reissuja. Ihana merenranta ja dyynejä.
    Kaikkein hienoin kuva on kuitenkin tuo sinusta Aichan kanssa.

    Kiitos myös kommenteistasi. Nuo teidän hyvää tekevät hankkeet totisesti inspiroivat.
    Menenkin tästä seuraavaksi lukemaan Kapua-blogikirjoituksiasi! :)

    Ihanan tunnelmallista adventin aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tuosta kuvasta Aichan kanssa todella paljon!
      Meidän matkojen perimmäinen syy on uteliaisuus... halu nähdä ja oppia elämästä oman hyvinvointikuplamme ulkopuolella. Valonpolulta lähdemme etsimään Joulumieltä... se ei meinaa millään saapua tänä vuonna!!
      Joulukalenterisi auttaa myös... kiitos - ihanaa tunnelmointia sinne!

      Poista
  10. No on kyllä ollut taas hieno reissu teillä. Ihanaa, miten solahdatte paikkaan kuin paikkaan. 😊 Ja löydätte pyörät jokaisesta maailmankolkasta. 😅

    Mä en ole uskaltanut kokeilla pyöräilemistä toissa kesän jälkeen (yksi lyhyt yritys kipeytti heti takaliston), joten olen suosiolla unohtanut kaikki pyöräilyhaaveet. Mutta sillä mennään mitä on – ja onneksi on vielä paljonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävää, että niillä mennään - mitkä omalle keholle parhaat!! Ihanaa, että jatkuva kipu ei ole enää ilmeisesti kaverina. Meillä fillarit siintää silmissä ja ensimmäisenä aina etsimmekin/kysymmekin vuokraamon - monissa paikoissa paikalliset niin ystävällisiä, että etsii ja vuokraa vaikka omansa... tai tietävät jonkun, jolla pyörä!!
      Hurja halu on kyllä solahtaa kunkin maan/paikan eloon... tällainen tuntuu tällä hetkellä hyvältä...

      Poista
  11. Oi miten upea maisemakierros, kiitos, että sain olla mukananne!

    VastaaPoista
  12. Wau😍 upea kuvat ja huikeat hetket/retket teillä taasen on ollut. Reppu täynnä elämän muistoja❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoit - me kerätään muistoja/kokemuksia...

      Poista
  13. Huikeita kuvia! Tuli oikein hyvä mieli niitä katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - kiva jos kuvat tuottaa hyvää mieltä!

      Poista
  14. Mahtavia matkakuvia. Kuva Aichan kanssa on ihana! Pyöräretkenne näyttää tosi mielenkiintoiselta. Hyvä että sait paremman pyörän alle, olis ollut karmeaa vispata jollain keppoisella vehkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - minäkin tykkään tuosta yhteisestä kuvasta Aichan kanssa, ilmeistämme välittyy kyllä hyvin se aika, jonka vietimme yhdessä. Ja joo... kyllä olisi ollut ihan erilainen pyöräreisu sillä "mummomankelilla" - täytyy jatkossa aina muistaa, että pari "äijien pyörää" - hih!!

      Poista
  15. Teillä on kyllä upeat reissumaisemat ja -kokemukset. Kohtaamiset paikallisten kanssa on varmasti parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kohtaamiset ovat kyllä parhautta, niitä janotaan seikkailuillamme eniten ja ihanaa jotenkin huomata, miten vieraanvaraisia ja ystävällisiä kaikki ovat... Suomen mökkiteillä on ainoastaan kohdannut hieman erilaista tapaa...
      mutta pääsääntöisesti ihania kohtaamisia nekin...

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!