maanantai 2. lokakuuta 2023

Pelkkää syömistä(kö)?

Loppuviikosta oli niin pieni palaveri - kahden ammattilaisen miitti,
että päätin yllättää astetta omituisemmilla tarjottavilla.
Eli Repolaisen räpellyksillä...
Kolleegan hakiessa yläkerran automaatista kaffet
lämmitin mikrossa aamulla paistamani vohvelit
ja katkarapu-kylmäsavulohiherkut salaatin kera päälle. 

Ei muuta kuin maistelemaan ja arvausleikki, että mistä vohveli on tehty? 
Eipä arvannut, eikä edes uskonut - kun paljastin

Vihreys valtavasta määrästä persiljaa ja on siellä joukossa vähän rucolaakin,
mutta ei näköjään näy kuvassa.
Kanamunat, raejuusto ja joku arkijuustoraaste - ei mitään muuta!
Munat ja vihreät pamixilla tasaiseksi ja juustot sitten vain sekoittaen ja paistumaan. 
Onnistuu myös lettupannulla...
Minä vaan hullaantunut vohvelirautaan, kun ilman kääntelemättä ja vahtimatta
paistaa ihana lämpimän aamu"leivän" minunkin hermoilleni sopivaksi. 

Viikonloppu jatkui aika ruokapainotteisesti.
yritän oikeasti saada tuhottua tuota JÄTTIPERSILJA -kasvustoa johonkin
(kuivattaa en viitti, kun edellisen vuodenkin kuivatuksia on jäljellä) 
Kai pamixilla pistän lopun pehkon ennen yöpakkasia silpuksi ja heitän pakkaseen...
sitä en olekaan kokeillut. 

Makkarakuppeihinkin paljon persiljaa saksilla silputen. 
Alla siis yx-tai kaks Balkan-siivua, täytteet saksin suoraan kuppeihin, 
persiljaa, mozzarellaa, paprikaa, tomaattia ja päälle munaseos,
johon raastoin vähän mozzarellaa, kun muuta juustoa ei enää ollut. 

ja uuniin
ja pöytään

pöydässä muuten uudet tabletit... ja jokainen erivärinen
- ajattelin tehdä ruskan sisälle, kun ulkona se on niin ruma. 
Tuo taustalla näkyvän koivunlehdet on ihan ruskeita ja ruttuisia... siis ruma!!

En tykkää tämän vuoden ruskasta yhtään - ainakaan täällä meilläpäin!!


Salaatit odottamassa jo uuniruokaa
lisäväriä niistäkin tuli pöytään...

Ruskansävyjä lisän kalapaistokseenkin.
"Kirjo"- porkkanat on ihania - en tajua miten nuo "mustat"porkkanat on risteytetty,
siinä on pinnassa ihan kuin punajuurikerros...

Uunivuokaan siis alle potut&porkkanat, päälle saksin lohi- ja seipaloja
ja yhden jämän tonnikalapihvinkin edelliseltä päivältä 
(ettei mene hukkaan - vaikka se olikin jo kypsä)

Sitruunaisen juustokastikkeen lämmitin kattilassa;
texmexsoosi jatkettuna kuohukermalla ja rapujuustoraasteella
ja tooooooosi paljon sitruunamehua. 
Mausteina vihannesten ja kalojen päällä jotain valmista kalamaustetta
ja sitruunamehua jo sinnekin. 
Soosi päälle ja uuniin...

ja eikun syömään....

Ehkä vaikuttaa siltä, ettei me tehty viikonloppuna mitään muuta kuin syötiin...
No - sitä me kyllä tehtiinkin paljon, myönnetään...
pihahommia, autojen pesua ja -vahausta ja fillarointiakin jälkikasvun futisfanituksen lisäksi.
 
Ja puikotkin kolisi - en oikein usko ittekkään, mutta jo toiset sukat tipahti puikoilta,
mutta ei ne valmiit ole lainkaan - tai ainankaan sen piirrokseni mukaiset
- itte piirsin mallin.

Tässä vihje... nämä niistä vielä puuttuu ja vähän muutakin.

Arvaas, mitkä sukat on valmistumassa....???


Ja yksi mihin hurahdettiin lauantaina oli NAURAMINEN
- siitä ei meinannut tulla loppua lainkaan!!

Sen aiheutti vanhat valokuvat. 
Sillä lankesin facessa nuoruuskuva ansaan ja niitähän piti sitten lähteä kaivelemaan... 
heh heh... tämän sitten julkaisin - vuodelta -84.

Pari vuotta oltiin tulevan Ukkokultani kanssa tuolloin seukattu...
samaisena syksynä muutettiin yhteen asumaan.

Paljon löydettiin hymyä ja suorastaan naurua herättäviä valokuvia,
hih... on ne vuodet vierineet.

Hieman kauempaa otetuissa kuvissa ei kasvot niin erottuneet
- kuten Pamukkalen altaissa kelliskellessä häämatkalla -86. 

Vaikka ihana kuva olisi ollut tämäkin...
Yhteisiä seikkailuja on kertynyt jo yli 4vuosikymmentä!!
Niin kiitollinen, kun on löydetty toisistamme toisillemme kumppanit,
joiden haaveet ja visiot elämästä käy yksiin!!

Nytpä houkuttelen sinutkin kaivamaan esille albumit,
kuvia vuosikymmenten takaa...
ja julkaise edes yksi kuva blogissasi ilokseni
 (ja varmasti muidenkin iloksi! = varsinkin OMAKSI!!)

Kirjoittele siitä hetkestä mitä se nyt tuo mieleesi - tai ole kirjoittamatta.

16 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat! Vanhoja valokuvia on niin hauska katsella. Minua harmittaa, että niitä on niin vähän. Vanhaan filmiaikaan ei tullut kuvattua samalla lailla innokkaasti kuin tänä päivänä.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, kuvia on minimaalinen määrä tähän päivään... ja kinofilmiaikaan moni kuva vielä epätarkka - tärähtänyt ja jotkut paperilaadutkin surkeita, värit muuttuneet. Valokuvin "aikamatkailu" onnistuu kyllä parhaiten!! Mukavaa viikkoa sinne myös - lokakuuta jo lompsitaan!!

      Poista
  2. Ihannoin suuresti sinun kokkailu taitoja, miten ihmeessä keksit aina kaikkea herkullista ja näppärää.
    Kiitos isosti vinkeistä taas, kiva idea leikkeleet täytteillä. En olisi ikinä hokannut tuollaistakaan.
    Ja nyt otan itseäni niskasta kiinni, kaivan vohveliraudan kaapista. Miten ihmeessä sekin on jäänyt aivan
    lomalle kaapin uumeniin.
    Kauniisti keittiön pöytä hohtaa syksyn tunnelmaa.
    Nuoruus kuvat ovat niin ihania muistoja. Onneksi on paljon kuvia mitä muistelee.
    Ihanat kuvat teistäkin.
    Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luova hulluus vaivaa silmäkäsikoordinaatiotani... niin keittiössä, kuin muissakin kättentöissä...
      Aina oltava käsillä jotain näperreltävää, muttei malttia "pysähtyä" minkään äärelle ajatuksella, intuitiolla hassuttelua, kokeilua... Aku Ankassa Pelle Peloton on lempparini - samaistun! Sinun intuitiot kohdentuu upeasti kotiin, sisustukseen - tärkeintä, että kaikki löytää ne omat mielihyvää tuottavat jutut!! Toivottavasti innostut kaivamaan vanhoja valokuvia - aikamatkalle mieleni tekisi teidän blogiystävien luo!!

      Poista
  3. Ruuanvalmistus ja yhdessä ruokailu on parasta viikonlopun rauhassa.

    VastaaPoista
  4. Tuli nälkä!
    Hei, minäkin olen käynyt Pamukkalessa, mutta silloin noihin altaisiin ei saanut enää mennä.
    Aurinkoista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoisia ajatuksia ja aurinkoa lokakuuhusi!!
      Kyllä se olikin ihmeellistä, että runsaat turistimäärät päästettiin uskomattimiin luonnonalataisiin... ja niinhän siinä sitten kävi, että niitä oli alettava suojelemaan... ihmiset pilanneet niin paljon täällä maapallolla...Ihmismäärät... kai se on jokaisen lajin kohdalla, että kun määrä kasvaa liian suureksi - niin tuhoa vain syntyy... no, jopa meni vakavaksi mietteet, mutta allekirjoitan tuon täysin.

      Poista
  5. Herkullisen näköisiä ruokakuvia, nam. Persiljan pakastaminen silppuna onnistuu oikein hyvin. Harrastin sitä, kun meillä vielä oli kasvimaa eli palsta. Pienen määrän saatoin silputa saksilla, isomman koneella. Sitten vaan kannelliseen rasiaan, josta voi lusikalla aina raapaista tarpeen mukaisen määrän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kiva jos persilja pitää kutinsa jäätyneenä... purjosipuli ei oikein mun makuun sitä tehnyt... heitin viime vuotiset pois pakkasesta kompostiin... pestona myös säilön paljon yrttipatojeni ylikasvustoa... tönä vuonna ei kasvanut YLI kuin persilja, basilika ja rucola.

      Poista
  6. Hyvät eväät on taas ollut teillä tarjolla! Veikkaan, että puolukkasukat on sinulla työn alla. Se tuli ekana mieleen noista punaisista pompuloista. Ja ehkä vähän siitäkin kun juuri käytiin hakemassa vähän lisää puolukoita edellisten saaliiden jatkoksi. Vanhat kuvat on ihania. Vaate- ja tukkamuoti on vuosien saatossa muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veikkaus - osui kerralla ja ai että tuli hyvä mieli, kun "tunnistit" puolukaksi....
      Puolukkamettässä se mullekin mieleen tuli, että puolukka-sukat puuttuu.... kunhan vihreää vielä virkkailen, niin pääsen pian jalkoineni hyppäämään "metsään"...
      Hih - totta... juuri hiukset ja asut ne hihityttää... toivottavasti innostut kaivamaan albumeita sinäkin ja pääsisi aikamatkalle näkemään teidän blogiystävien "menneisyyttä"!

      Poista
  7. Olet kyllä todella ahkera kokki. Taas niin herkullisen näköisiä ruokia, että jo kuvien katseleminen laittaa vatsan kurnimaan.
    Persiljaa kannattaa todellakin silputa pakastimeen. Toimii hyvin. Minulla kasvaa kasvimaalla persiljaa joka vuosi ihan jo siksikin, että onpa sitten talven aikana vihreää pakastimesta otettavaksi. Säilyttää värin ja maun yllättävän hyvin.
    Ihania nuoruuskuvia teistä.
    Jahas, taas on jännitettävää, kun odottelen raporttia uusimmista sukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkeraksi kokiksi taitaa tehdä jatkuva nälkä.... hih...
      Kiitos - nyt on pakkasessakin persiljaa ja vielä jätin yhden pestoannoksen tuoretta - se on vaan jotenkin niin hyvää. Rucola siihen on haettava jo puutarhalta - oma loppui. Olisipa ihanaa nähdä kuvia teistäkin nuorena - tartuhan haasteeseen...
      päästä minutkin aikamatkalle ja sukkaraportti jo luettavissa, ei tarvinnut kauaa odotella (=tälläkertaa, hih!)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Hi-hii.... oi niitä aikoja, tosin tuntuu, että ulkokuori on muuttanut muotoaan, mutta sisus aika sama kuin kuvissa!!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!