Jussit 2022

Juhannus Seikkailumme alkoi Nokipannukaffeilla Lohjan Liessaaressa.

Sen luontopolku jäi tällä kertaa kiertämättä, ettei jo heti alkuunsa äidin voimia kulutettaisi

-niitä säästeltiin PÄÄkohteeseen Porkkalanniemeen ja kyllä kannatti!

Oli itsellekin uusi tuttavuus.

Kyllä kelpasi näistä maisemista tuijotella Vironpuoleiselle vastarannalle, 

jonne matkaa 36km-näkyi!

Samaista väliä on sotilaat hiihdelleetkin

Pamsgatanin kärjen rantakallioilta oli helppo valita sopivan kokoinen kivi pöydäksi ja risukeittimeen määrämittaiset puut ja ruokaa tulille

Juhannuspäivän aamusta klo 10.08 Kehäykkönen oli kyllä niin-niin nopea kulkuinen… 

lähes yksityistietä saatiin ajella Kauppatoria kohden! 

 Juhannuspäivän seikkailuihin innosti Stansta-kiitos!

Kauppatorilla hypättiin Pörtö Linen paattiin ja suuntasimme  puolen tunnin matkan Vallisaareen

Valloittava Vallisaari antoi kyllä niin uudet näkökulmat Helsingille ja varsinkin Suomenlinnalle, 

jossa viime kesänä seikkailtiin kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa, että…

Pitkä pysähdys lammen rannassa, joka aikoinaan on ollut tärkeä puhtaan veden lähde merenkulkijoille! Nyttemmin sinne ei ole varpaalla astumista, 

ellet halua saksiniekkoja varpaaseen kiinni! 

Rapuja olisi voinut noukkia vaikka käsin 

Vallisaaresta matka jatkui Kuninkaansaareen hauskaa kivisiltaa pitkin!   

Kuninkaansaari vastaanotti upeine kallioineen, maltettiin kiertää ensin virallinen polku 

ja olen enemmän kuin ylpeä miten reippaasti äiti 

 tarpoi molempien saarien lenkit ottaen huomioon senkin, 

että aattona oli tarvottu jo Porkkalanniemessä yhteensä liki 10km kolmella eri reitillä! 

Kallioille kiipeillyt äiti jätti meille, 

omin sanoin:”jälkikasvulleen”

jääden vesipullonsa kanssa penkille ihailemaan maisemia, kun me teimme niin houkuttavan kiipeilyn Obelix-kiville ja niiden takana kohoaville jylhille kallioille! 

Kalliot tarjosi huikeita näköaloja-ja sen ihanan vuorenvalloittaja fiiliksen!

Luonto näytti kyllä parastaan, vihreyttä, vihreyttä, luonnonkukkien lumoa! 

Eikä tässä vielä kaikki Juhannusviikonlopulta, odottakaas kun ennätän postata sunnuntain!

Elohopea suosissani on perintö äidiltä ja isä se vasta varsinainen vikkeläkinttu olikin

- ne jalat juoksi tosin vajaat 61-vuotta, mutta matkassamme kulkee yhä isän vuolemat/kovertamat-vai miten niitä kuksia tehdäänkään KUKSAT!
(palaa alkuun, näet kuksista 3) Ne on rakkaat… 

Kuksien kyyti on vasta alkamassa-Alkoihan juuri viiden viikon loma!