Kouluvierailun jälkeen hypättiin kunnolla satulaan
ja ensimmäiset pitkät polkaisut veivät meidät
Mlilwanen luonnonpuistoon,
joka on Eswatinin (entisen Swasimaan)
vanhin (jo vuodesta 1961) suojelualue.
Ja mikä mukavinta, ilman suuria kissapetoja,
niin saimme suht huolettomasti polkaista,
mitä nyt välillä krokotiilit pääsi yllättämään.

Upeaa Mhlangeni-joen patoa ja sen saaria
laiskoine krokotiileineen kuvatessa
ehdin jo ääneen kysyä, että;
"Miten niitä pääsisi kuvaamaan lähempää?"
Niin Ukko-kulta totesikin,
että yksi oli tulossa meitä moikkaamaan,
ihan pyörien taa...
Liki viiden tuhannen hehtaarin kokoinen alue sijaitsee
vehreässä Ezulwinin laaksossa maan keskiosassa.

Juomapaikat houkuttelee isompiakin köriläitä näkyville, 
Bumbat sen sijaan juoksevat häntä pystyssä
heinikon suojaan heti kun kuulevat polkupyöristä lähtevää ääntä,
vaikka kuinka varovasti yrittäisi ajella.
Seeprat sen sijaan olivat paljon rohkeampia
kuin talvella Ugandassa.
Viis veisasivat fillaroijista
- ruokahetkeä ei hetkauttanut mikään!
tai sitten ujoja, että käänsivät heti peräpäänsä, kun yritit kuvata.


- ja sen upeisiin maisemiin
oli hyvä päättää toinen Eswatinin polkaisupäivä!
Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!