Näin sitä saa pyörtää omat sanansa,
että seikkaillessamme majapaikoilla ei ole mitään väliä
- kunhan vaan jossain saa levätyksi
ja kerätyksi voimia seuraavaan päivään.
että seikkaillessamme majapaikoilla ei ole mitään väliä
- kunhan vaan jossain saa levätyksi
ja kerätyksi voimia seuraavaan päivään.
Majapaikoista ei tule kerrottua, eikä kuvattua....
Ai - ei vai???
Nyt kuvattiin vesiklosettia myöten!
Ja vaikka alla oli jo 55,6 kilsaa polkemista,
niin polkaistiin vielä "lähikauppaan"
- 9 kilsan päähän hakemaan illallistarpeet,
että saataisiin viettää iltakin ei matalassa, vaan korkeassa majassamme.


Kylällä olisi ollut kyllä yksi ravintelikin
respan yhteydessä mm. pizzaa - mutta ei...
Se ei nyt kertakaikkiaan tyydyttänyt nälkäämme.


Ai - ei vai???
Nyt kuvattiin vesiklosettia myöten!
Ja vaikka alla oli jo 55,6 kilsaa polkemista,
niin polkaistiin vielä "lähikauppaan"
- 9 kilsan päähän hakemaan illallistarpeet,
että saataisiin viettää iltakin ei matalassa, vaan korkeassa majassamme.


Kylällä olisi ollut kyllä yksi ravintelikin
respan yhteydessä mm. pizzaa - mutta ei...
Se ei nyt kertakaikkiaan tyydyttänyt nälkäämme.


"Nälkää tyydytti" ihana huoneisto
- ihanat astiat,
joita olisi riittänyt isommallekin porukalle.
Eikä siihen kauaa mennyt, kun polkaistiin ees-sun-taa
meitin näköiset tapakset ja
todella hyvä paikallinen 3euron viinipullo.


Tyytyväiset tuulimyllyn asukit ei poistuneet enää ulkoilemaan
- ei edes auringonlaskua katsomaan
- eli osataan me nauttia joskus sisälläkin!!
Poikkeus vahvistaa säännön - vai miten se menikään!

Eikä siihen kauaa mennyt, kun polkaistiin ees-sun-taa
meitin näköiset tapakset ja
todella hyvä paikallinen 3euron viinipullo.


Tyytyväiset tuulimyllyn asukit ei poistuneet enää ulkoilemaan
- ei edes auringonlaskua katsomaan
- eli osataan me nauttia joskus sisälläkin!!
Poikkeus vahvistaa säännön - vai miten se menikään!

Pedralvan kylä sijoittuu lounais-Portugaliin
Vila do Bispon (jossa lähikauppa)
ja Carrapateiran (jonka upeilta rannoilta
polkaisimme polkuja pitkin kylään) väliin.
Pedralvan historia johdatti yli vuosisadan
ja yli sadan asukkaan kivitaloihin ja kukoistavaan maatalouteen.
ja Carrapateiran (jonka upeilta rannoilta
polkaisimme polkuja pitkin kylään) väliin.
Pedralvan historia johdatti yli vuosisadan
ja yli sadan asukkaan kivitaloihin ja kukoistavaan maatalouteen.
1900-luvun loppupuolella kylä autioitui nuorten muuttaessa pois
ja 2005 se oli lähes täysin hylätty
- vain 9 vakituista asukasta.
Idyllisen kylän onni, että
vuotta myöhemmin ohikulkumatkallaan
arkkitehti Antonio Ferreira vaimoineen
ihastui autioon kylään.
ja 2005 se oli lähes täysin hylätty
- vain 9 vakituista asukasta.
Idyllisen kylän onni, että
vuotta myöhemmin ohikulkumatkallaan
arkkitehti Antonio Ferreira vaimoineen
ihastui autioon kylään.
Heidän toimestaan käynnistyi projekti
kunnostaa raunioituneet talot
alkuperäisarkkitehtuuria kunnioittaen
viehättäviksi lomamökeiksi.
Juuri tällaisesta me saimme nauttia!!


Tällä sielun ja ruumiin energialla
oli helppo jatkaa kohti manner Euroopan lounaisinta pointtia,
Sagresin niemeä.
Edessä oli tosin pahimmat nousut ja laskut
ja sateen jälkeiset tulvat,
mutta vastatuuli alkoi kääntyä jo sivutuuleksi.
kunnostaa raunioituneet talot
alkuperäisarkkitehtuuria kunnioittaen
viehättäviksi lomamökeiksi.
Juuri tällaisesta me saimme nauttia!!


Tällä sielun ja ruumiin energialla
oli helppo jatkaa kohti manner Euroopan lounaisinta pointtia,
Sagresin niemeä.
Edessä oli tosin pahimmat nousut ja laskut
ja sateen jälkeiset tulvat,
mutta vastatuuli alkoi kääntyä jo sivutuuleksi.






Oi mikä idylli! Ja niin hienot kuvat! Nauttikaa reissusta taas!
VastaaPoistaHattua nostan minäkin Antonio Ferreiralle vaimoineen.... (epäilen, että isoin kiitos kuuluu vaimolle - näki kauneuden ja tartuttu sen mieheensä!) Kotona ollaan jo ja nautiskeltu työarjestakin viikko, mutta kuvia järjestellessä sitä käy blogiin vielä läpi kokemiaan...
PoistaKehitellyt tavan, että saa matkustaa monta kertaa saman reisun, blogissa, valokuva-albumissa.... (niiden tekeminen on jäänyt viime aikoina kyllä niin vähille... murrr... ei vaan kaikkeen mihin haluaisi aikaa riitä!)
Voi että, miten ihanaa! Tämä juttu on muutenkin täynnä ihanaa Portugalin tunnelmaa ja sitten tuo hurmaava majapaikka! Ja antimet, naminaminami, lurpsis maiskis.
VastaaPoistaPortugalin pikkukylät hurmasi kyllä meidät ihan täysin...
PoistaKuva, jossa on kattauksesi ja fillarit kiteyttää jotenkin Repolaiset täysin! ♥ Seuraavassa kuvassa katto on tasan saman värinen kuin puikoillani parhaillaan oleva lanka. Että minä nautin lukea näitä juttujasi ja tutkia joka kuvan tarkkaan, kiitos!!
VastaaPoistaHih - totta tosiaan, siinä on tiivistettynä Repolaisen rakkaudet; ruoka ja fillarit, hih...
PoistaMitähän ihanaa mintunvihreää puikoiltasi putoaa - veikkaus, säärystimet???
Tuossa majapaikassa olisi viihtynyt pidemmänkin ajan !
VastaaPoistaHuomioni kiinnittyi hienosti maalattuihin erivärisiin kattoihin....ja herkkuihin tietysti :-).
Sanoin ihan samoin sanoin... että olisi voinut asustaa pidempäänkin...
PoistaUkkokulta palautti kyllä maan päälle... mitä olisin päivät tehnyt, kun oli jo fillaroitu eteen ja taakse... heh heh...
Onpa hieno majapaikka. Hienot ovat tapaksesikin. Sinä teet ruoan suhteen kaiken aina varmalla tyylillä. Moni haarukoisi ateriansa suoraan paketista, mutta sinä se lisäät ateriaan kuin ateriaan myös silmänruokaa.
VastaaPoistaKoko kylä hurmasi kyllä meidät täysin... kiitos Antonio Ferreiran - varsinkin vaimonsa, sillä uskon, että jokaisen arkkitehdin takanakin on N.A.I.N.E.N. Ja jooooo-o.... ruoalla vaan jotenkin tulee aina ensin leikittyä.... pitkittää kai nälkäänsä, että maistuisi sitten vieläkin paremmalta!!
PoistaKiitos ihanasta kommentistasi!
Ihanan erilainen ja viehättävä majapaikka!
VastaaPoistaKiitos - viehätyimme todella....
PoistaKylläpä tuollaisessa paikassa kelpaa majailla! Ja herkkuhetki näyttää myös houkuttelevalta. Ansaittua päivän liikkumisen jälkeen!
VastaaPoistaPakosti ajatukset vei kylän kukoistuksen aikaan... millaisia ihmisiä siellä oli asunut, elänyt....
PoistaMainio mielenkiintoinen majapaikka teillä 🤎
VastaaPoistaAivan erinomaista päästä näkemään kuvia!
Kiitos... itsekin nuuhki nurkkia, tutki katuja, ikkunanäkymiä ja alkoi pakosti miettiä talojen asukkeja aikoinaan.
PoistaMillaista elämä oli ollut 1900-luvun alussa?!
Onpa viehättävän erilainen majapaikka. Vanhat tuulimyllyt ovat minusta todella hurmaavia ja olen työmatkalla
VastaaPoistaHollannissa päässyt vierailemaan parissa. Tuolla paksujen seinien ja tuulimyllyn siipien suojassa on varmasti
saanut oikeat makoisat unet pitkän päivän ja polkemisen jälkeen. Katselin myös kieli pitkällään teidän ihania
tapas-lautasten herkkuja. Mielenkiinnnolla odotan kun Sagresin niemeltä kuvia. Olen vuosia sitten käynyt ja
teki minuun kyllä silloin vaikutuksen vaikka Atlantilta tuuli ihan järkyttävän puuskaisesti.
Kyllä nukuimme kuin pienet possut.... raitis ulkoilma ja polkeneet pohkeet maadoittuu lähes samantien, kun aloilleen jäävät...
PoistaSagresin niemellä tuuli taas.... ja koko alkumatkan (4ensimmäistä vuorokautta vastatuuli vaati polkemaan koko ajan alamäkeenkin)
Onnelliset te, kun saatte tehdä noin upeita reissuja.
VastaaPoistaKapua muutti meidän tapamme nähdä maailmaa - nyt vaan joutuu niin paljon enemmän tekemään töitä sen eteen, että kintut pysyisi jonkinmoisessa menokunnossa!!
PoistaErilaisiin rakennuksiin tehdyt yöpymismahdollisuudet ovat mielekkäitä. Te saitte todella ihastella erikoista yöpymispaikkaanne. Hyvin varmaan nukutti 😊
VastaaPoistaSijoittuu kyllä elomme aikoisiin majoitus"Aateleihin" - harva siihen pääsee.... heh heh... kriteerit on niin korkealla, vaiko matalalla....
PoistaSenegalissa lienee se toinen... kun puhutaan rakennetusta majasta . Joten tilaa on vielä monille yllätyksille!!