Matkakuumeen syyt ja seuraukset

"Matkalla lähelle ja kauas" blogissa
pohdittiin Reissumuijaksi "syntymistä"
Keväällä aihetta olivat pohtineet:

Eveliina

Virpin maailma
Elinan matkalaukussa

Muutama vuosi sitten kiersi blogihaaste
24 Faktaa lapsuudesta
numero 18 kysymys:  
18. Mitä kuului perheesi loma-aikoihin? 
Tähän voisin vastata kahdella sanalla: "Lähdettiin Lappiin!" 
ja sieltä se kai juontaa tämä minunkin
"Pakko lähteä jonnekin" asenne!

Isäni suku oli Karjalan evakkoja
ja mummini jäi syystä "alimmaksi"
- isäni syntyi nimittäin evakkomatkalla. 
Muu suku löysi puolisot ja elämän
Torniosta - Luleåsta aina Sommaroyhin saakka. 

Sukuloimaan siis lähdettiin joka kesä...

Hiihtolomilla ja Pääsiäisenäkin mut lähetettiin junalla
 milloin sukuloimaan ja milloin seurakunnan leirille Lappiin.
Lappi kiintiöni oli TÄYNNÄ.


Ensimmäinen lentomatka suuntasi Palma de Mallorcalle 
70-luvun puolivälissä Keihäsmatkoilla. 
Vieläkin muistan isän keltaiset teryleenihousut.
Ostettu reisua varten ja istui ne ensimmäisenä päivänä
rantapenkillä koiranpaskaan... 

Voinen siis todeta, että krooninen
LÄHTEMISEN tarve = matkakuume
sai alkunsa "Isän maidosta! - äiti olisi viihtynyt kotonakin! 

Geenit, isänkö syy, vai seuraus...
tämä reissumuija on tartuttanut kroonisen matkakuumeen
koko perheeseen ja kovaa vauhtia myös jälki-jälkikasvuun.

Isän synnyttämä tunne, että loma menee hukkaan,
jollei heti lähde jonnekin on vain vahvistunut!!

Kerran evakko-aina evakko!

Teini-ikäisenä telttaillu (+juna)
tyttökavereiden kera pisin Suomea oli intohimo.
Interrail jäi tekemättä- äiti ei kertakaikkiaan päästänyt.

Huviksemme kurkittiin nyt senioreiden raileja.
1 kk 603€  -  3kk 812€
Eläkkeellä tarttis jo olla ja fillarit pitäis saada mukaan; että kannattais!
Joten tämä paku/pyörät kompomme olkoon vielä meidän rail. 

Lukiolaisena onnistuin puhumaan äidin ympäri
ja pääsin Saksaan ystävän siivellä. Hän muutti sinne. 
Olin jopa kesän siellä töissä.
En posetiivarina - vaan jäätelönmyyjänä. 

Sittemmin jatko-opinnoissa oli hankittuna jo 3kk työlupa
Swasimaahan - nykyiseen Eswatiniin.

Ukkokulta oli lähdössä vuorotteluvapaan turvin mukaan. 
Jouduin perumaan nykyisen työni vuoksi
- paikka oli otettava HETI vastaan.
Seuraavan vuonna tätä ei olisi enää ollut. 

Afrikka ja se kokemus asua siellä
jäi kaihertamaan kovasti.
Pienimuotoisesti tuota harmitusta olemme
saaneet tyydytettyä viime vuosien
kehitysyhteistyöhankkeissa:
Malawi, Marokko, Namibia, Mongolia,
Pakistan, Peru, Bolivia. 

Meneillään Tatzigistan ja Afganistan
ja toivottavasti ensi vuonna äitiyspakkauksia Ugandaan. 

Siivoamassa Malawilaista terveysasemaa 2023

    
Pakistanilaisia lapsia leikittämässä tämän vuoden helmikuussa

Seurustelun alussa kiersimme teltan kera ahkerasti Suomea. 
Lentokoneeseen sain tulevan puolison -84, kohteena Bulgaria.

-86 lilluttiin häämatkalla Pamukkalen puuvillalinnoissa
ja kierrettiin muutoinkin Turkkia
- mieleenpainuvin oli juuri Pamukkale ja Ismir.
Silloin mietteissä ollut vaellus ja kuumailmapallolento
Kappadokiassa on yhä tekemättä. 

Saksasta tuli rakkaan ystävän vuoksi maa,
jossa on käyty niin monta kertaa, ettei osaa edes laskea. 
Finnjet vei suoraan Travemündeen ja ainakin vielä silloin edullisesti.
Naapurimaita tutkittiin samalla suuntaan jos toiseen. 
Hyvin sujui pakkaaminen 13-kuiseltakin. 

90-luvun puolivälissä helpottui pakkaaminen, 
kun löydettiin käytetty asuntoauto ystävien vinkistä
- heillä sellainen oli jo muutaman vuoden ollut.
 
Kaksi 3-lapsista perhettä - se oli mukavaa aikaa.
Kaikilla ikäistään hyvää seuraa.
Alppitiet kuumensi välillä "auton tunteet"
- keitteli vedet pellolle ja poltti jarrupalat loppuun. 
No, alppijärvet viilensi kehon ja lämmitti sydäntä
kaikista niistä kokemuksista. 

Vaikka Lappi-kiintiöni oli täynnä,
niin asuntoauto sai aikaan sen, että lähdin sittenkin
perheelle näyttämään lapsuuteni reitit.
Tehtiin muistojen matka aina Nordkappiin saakka.

Yksi mieliinpainuvin muisto Nordkappista on, 
kun ihan järkyttävässä tuulessa
Ukkokulta viritti grillin auton taakse 
(saaden edes vähän tuulen suojaa
ja niin vain koko perhe söi edullisesti) 

No - sama tyyli on jatkunut:
nyt kokataan risukeittimellä välillä sillankin alla, hih...
Reissusapuskat on edullisempia kuin kotona
ja mikä parasta = lähiruokaa.

Ehkä tarttuu "Mummon&Ukon maidossa"
myös jälki-jälkikasvulle tämä budjettimatkailu.

Tästä aasinsillalla jo etukäteen vastaamaan kysymyksiin:
Miten rahat ovat aina riittäneet matkailuun? 
Entä oma hiilijalanjälki?
Sillä näitä kysymyksiä aluksi tuli paljonkin...

Vähemmän kyselyä ja vähemmän huonoa omaatuntoa,
kun tuli postattua majapaikkoja ja ruokia.
Hotellit ja ravintolat eivät ole meidän juttu!

Valinnoilla voi itseasiassa
säästää kokonaisia seuraavia seikkailuja. 

Taustalla Halti 1966

Oulu 1983 ja Malawi Mount Mulanje 2023

Zimbabwe 2024

Namibia 2024

Toinen, jolla säästää sekä rahaa,
että sitä hiilijalanjälkeä on logistiikka. 

"Onnibusseja", eli Flix- ja Flex-tyyppisiä liikennöijiä
on todella kattavasti maailmalla.
Yöbussit varsinkin Aasian maissa ovat todella mukavia
ja säästöä sekin, kun yömajoitus samaan hintaan.
Eikä ole junatkaan hinnalla pilattuja
- mitä kauemmaksi ja syrjäisempään maahan menee,
niin sitä halvempaa!!

Useampi naapurimaa kerralla
- niin lentäminen vähenee.
Harmi, että Hullujen päivien lippuja ei enää saa
- niitä ihan hamstrattiin.
No - tosi edullisesti saa lentoyhtiöiltä suoraankin
- varsinkin tuonne 9-12kuukauden päähän.

4-vuotta sitten hurahdettiin totaalisesti pyöräilyyn...
Sen jälkeen ei ole enää ollut huono omatunto mistään!!

Kaukomaita ja varsinkin tuulisia rantoja kokemuspiiriin tuli
nuorimmaisen harrastuksen myötä. 
 2009-2016... muusana oli vielä äiti&isä, 
sittemmin tuleva/nykyinen puoliso.

2009-Malediivit - 2012 Hanko - 2012 Sri Lanka  -  2011 Kenia 

Surffarielämä ja majapaikat
jättivät meidänkin elämään elinikäisiä ystäviä
(- olisipa voinut osallistua kaikkiin niihin hääjuhliin,
joihin olemme kutsuja saaneet)

Paikallisten parissa asuminen, 
heidän aito vieraanvaraisuus
oli itseasiassa alkujuuri halulle auttaa.
Tuli ymmärrys, että arpanopat,
mihin kukin syntyy, ei tosiaan mene tasan!!

Konkreettista paikanpäällä tapahtuvaa hyväntekeväisyyttä,
sittemmin kummilapsi (kasvanut jo aikuiseksi)
ja nyttemmin tämä kehitysyhteistyö.

Selvisikö syy jatkuvalle maailmajanolle,
en tiedä - mutta oli mielenkiintoista pohtia
omaa aikamatkaa matkustamisen merkityksestä,
sen muuttumisesta ja seurauksista.

Varsinkin kaivella vanhoja albumeja.
Palauttivat unohtuneitakin muistoja
- otan siis jatkossakin paljon kuvia!!

Ja mitä tulee tähän bloggaamiseen,
niin 2009 aloitin Reissublogin ihan omaksi iloksi
Päiväkirjaksi Vuodatukseen.
  2015 sieltä katosivat kaikki kuvat!!
Jutut on tallella, mutta pettymys oli suuri...

Tämä 2012 aloittamani "Taideblogi"
alkoi laajentua reisujutuilla 2017.
Ensin oli kuvia vain skräppäämistäni matka-albumeista.
Mutta pikkuhiljaa postasin jo suoraan
kuvia ja tunnelmia seikkailuista
niin Suomessa kuin ulkomailla.

Bloginimikin piti Räpellyksistä laajentaa nykyiseen
Repolainen Reissaa ja Räpeltää.

Molemmista tykännyt koko ikäni: reissaamisesta
ja RÄPELTÄMISESTÄ; sekä keittiössä, että pikku ateljeessani
jossa syntyy mm. kortteja, joiden tuotto lyhentämättömänä
kohdentuu tällähetkellä Tatzigistaniin
Saa tilata - aiheesta kuin aiheesta!!

Oli myös ihana kaivella albumeita
Nämä omatekemät ihanuudet ovat olleet jo kauan aikuisia
ja vanhimmat lapsenlapsemme
nyt samanikäisiä kuin oma kolmikko näissä 2003 kuvissa.

Miten Sinusta tuli Reissumuija?
Pikku Kepponen
Marjon matkassa
Kukkapilli

ja kaikki muutkin, 
mukavaa olisi lukea, jos innostut pohtimaan
omia mielenkiinnonkohteitasi
(enkä tarkoita matkailua - vaan mikä tahansa sulla on kroonistunut?)

Ovatko ne syntyneet jo lapsuudessa, nuoruudessa,
vai mikä niihin on johtanut?