Repolainen is back!

We Did It!!
And we're here again...

KIITOS lukuisista kommenteistanne, tsempistä tätä seikkailuamme kohtaan,
sekä lukuisista VÄRIHAASTE-kopeista!!
Jatkan lukukierrosta, kun pyykkivuori madaltuu ja muutenkin saan tämän arjen tästä paremmin hanskaan ja hallintaan...

Takana on kertakaikkiaan ihan huikea kuukausi...
Varokaa vain, sillä juttua tulee riittämään kyllästymiseen saakka...
Blogi on päiväkirjani. joten pakkohan tänne on kaikki vuodattaa omaakin muistia ajatellen...

Peppu kesti reisun todella hyvin, ehkäpä jopa reisiin saatiin lisäpotkuakin...
Värejäkin tuli elämään.... kaikenlaista kirjoa siis luvassa....
eli kirjaimellisesti Repolainen is back!!
Suuren suuri kiitoksen aihe liittyy tilaamiinne kortteihin, lyhtyihin
ja muihin ihaniin näperryksiin - joita sain kevään aikana toteuttaa.
Niiden tuotto lahjoitettiin täysimääräisenä Afrikkapäivänä 25.5. 
Martti Ahtisaari Primery Schoolin tytöille Windhoekissa - Namibiassa.

720€ ei riitä ihan vuodeksi, mutta pitkäksi aikaa niillä saadaan koulutarvikkeita
- jotta tyttöjen koulunkäynti ei keskeytyisi ainakaan materiaalien hankkimisen vuoksi. 

"Piikki on auki" koko vuoden 2024 loppuun - eli mikäli vain voin tehdä toiveittenne mukaisia henkilökohtaisia uniikkeja kortteja tai muita muistamisia
- niin älkää arastelko kysyä - se tekee tästä seikkailusta vieläkin arvokkaamman... 

On itsellekin jotenkin ihan käsittämätöntä, että kaikkein rakkaimmilla
ja mieluisimmilla harrastuksillani (askartelu ja pyöräily) voi edes pienimuotoisesti
tehdä hyvää - niin onhan se jotain ihan uskomatonta!! Siitä kuuluu kiitos teille!!

Vierailu koululla oli kertakaikkisen hurmaava.
Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa juhlapäivän kunniaksi! Laulu ja ilo raikui!!
Olemme ikuisesti kiitollisia ja onnellisia tuosta päivästä!!

Mutta nyt ensimmäiseksi palataan fillarin satulaan.

Perilläolo päiviä Afrikassa kertyi 24, joista 17päivää vierähti paljolti satulassa.
Viisi maata ja 1101km tuli polkaistua aivan uskomattomia reittejä, polkuja, eripintaisia teitä.

Oli ylämäkiä, oli alamäkiä

Oli nimismiehenkiharaa ja suu, silmät ja keuhkot täynnä hiekkaa

Oli loppumattomasti suoraa tietä, oli mutkia

Oli usvaa, oli sumua  ja polkaistiin kirjaimellisesti pää pilvissä,
- välillä pilvien yläpuolellakin.

Eikä oltu sokerista, sillä polkaistiin sateellakin...

Oli ennennäkemättömiä liikennemerkkejä ja ne pitävät vielä paikkaansakin.

Seeproista on muodostunut voimaeläimeni
- sillä varmaan kymmeniä kertoja, kun kintuista on meinannut puhti loppua polkiessa
(ihan siis Suomessakin) on tullut todettua, eli juoksisipa edes pari seepraa...
 - piristäisi ja antaisi voimaa.

Nyt kokonainen lauma juoksi tien yli pyöräillessä
ja kaikki voimat olivat hetkessä takaisin - aivan käsittämätöntä!! 
Seeprojen voimalla jatketaan fillarointia.

Tien yli juoksenteli runsaasti myös strutseja, keihäsantilooppeja ja norsuja...
tien reunoilla pysyttelevien eläinten määrä oli vielä paljon runsaampi. 


Polkaistiin auringonnousuissa ja - laskuissa.

Polkaistiin porukalla ja paljon myös kaksin.

Polkaistiin kertakaikkisen uskomattomissa maisemissa

Fillarikuvia riittää eestä ja takkaa...

varjoinakin polkivat yhtä matkaa!

Yksi elomme hienoimmista seikkailuista on saatu maaliin...

Fillarit on todella menopeleinä meidän juttu...

Niiden vauhti tarjoaa kyllä niin kokonaisvaltaisia elämyksiä
kaikilla aisteilla ja koko keholla. 
Ehtii nähdä, kuulla, haistaa ja persuuksillaankin "maistaa"
aivan käsittämättömiä paikkoja, jonne ei autolla pääsisi ja kävellen jaksaisi!!

Välillä vähän pisti taluttamaankin...