Eläimellistä menoa

Edellisen postauksen 3 koota johdatti sopivasti eteläisen Afrikan eläimistöön,
joten loogisena jatkumona seuraavaksi upeita kohtaamisia eläinten kanssa. 

Niitähän oli odotettavissa, kun ihan liikennemerkein varoiteltiin.

Eläinten suhteen mulla todellakin oli vain yksi toive tälle seikkailulle...
nähdä seepralauma ajaessani fillarilla.
Tuolla kooste-postauksessa jo kerroinkin,
että seeprat ovat voimaeläimiäni
- varsinkin fillaroidessa!!

Ukkokulta jo tuntee vaimonsa voimien olevan vähissä - tunnusmerkit:
huumori loppuu ja jutut vähenee/loppuu!

Kymmenisen vuotta sitten Piikkiön suoralla oli niin järkyttävä vastatuuli, että itku tuli:
itkin-ja-poljin-itkin-ja-poljin!!
Ajattelin, etten ikinä selviä kotiin saakka...
se oli kyllä ennen viimeisintä polvileikkausta... silloin kiukuspäissäni Ukkokullalle totesin, että juoksispa edes pari seepraa!

Samaa letkautusta olen saanut kuulla sen jälkeenkin ja tähän seikkailuun odotukset sitten oikeasti kasaantuivat - josko oikeasti voisin nähdä fillaroidessaan seepralauman!!

Toiveeni toteutui.... ja nyt en varmaan koskaan enää voi olla "ihan loppu" fillarin satulassa, sillä näihin upeisiin muistikuviin on helppo palata!!

Tien ylittäjiä riitti erilaisin tavoin, jättiläismäisen norsun tienylitys oli arvokasta, määrätietoista ja todella maltillista askellusta. Jäljetkin jättiläismäiset. 

Strutsien tienylitys oli kaikkea muuta kuin maltillista - ne loikkelehtivat suuntaan ja toiseen niin epävakaasti kuin näkee joskus aamuyöstä ravintelista palaavia humansapiensseja.

Ukkokullalle taisi mieluisimmat ja vaikuttavimmat kohtaamiset olla leijonien ja antiloopin juuri saaliikseen saaneen gebardin kanssa.

Kylläisellä vatsalla kelpasi ihailla iltaaurinkoa jättiläismäisen termiittikeon suojassa.
Näitä kekoja oli valtavat määrät säännöllisin väliajoin. 

Mini-gekkon kuvassa pitäisi olla vaikka kynänpätkä kertomassa mittasuhdetta, sillä tämä suloisuus oli kokonaisuudessaan n. 3-4cm pitkä - siis ihan mini-mini!!



Nämä laiskimukset pysyttelivät enimmäkseen paikoillaan
ja aukoivat kirjaimellisesti vain päätään.

Liikkuminen oli arvokkaan hihasta


Tämä kaveri oli seurueensa uteliain. Tallusteli lähelle telttojamme
- hetken katseli ja palasi takaisin rantaan!!

Vesi on elementtinä niin-niin tärkeä, sen äärellä eniten elämää oli. 

Vedessä viihtyi isot ja pienet!

Ihania kurkkijoita Akaasia puiden takaa... usein näkyi vain heiluvat korvat/sarvet 

Komeimmat sarvet antiloopeista oli ehdottomasti kesyillä Keihäs-ja Kudu-antiloopeilla.
 

Peurojemme näköisiä antilooppilaumoja koikkelehti auringonlaskiessa tien yli ja pelloilla.

Botswanan elämistön rikkaus yllätti todella: helppo bongata Big 4...
Vitosesta jäi puuttumaan vain sarvikuono
(bongattu aiemmin Keniassa ja olihan Senegalissakin "Kevin")

Safareihin verrattuna, että asuit teltassa keskellä villiä Moremin luonnonsuojelualuetta, 

Okavango joen varrella, pääsit seikkailemaan keskellä tätä kaikkea,
niin veneellä, fillarein kuin kävellen ja asuen siellä itse. Oli kyllä upeaa!!

Seuraavaksi postaan leirielämästä!