R-A-K-A-S-T-A-N Aakkosia

Kukkapilli blogissa AAKKOSteltiin Rakastettavia asioita!
Osui ja upposi - minähän RAKASTAN AAKKOSIA
= kirjaimia, lettereitä, alphabetoja ja kuinka monta nimitystä niille ihanuuksille onkaan. 

Kirjaimet alkoivat kiinnostaa varsin pienenä. 
"Opin kuulemma kirjoittamaan" reilusti aiemmin kuin lukemaan - heh heh!!

Oikeammin OLIN vain KOVA KIRJOITTAMAAN
- eikä haitannut lainkaan, etteivät muut osanneet lukea tekstejäni...
Osaatteko vieläkään?? Klups....

Minä tietysti tiesin tarkkaan, mitä niissä "kerrottiin".
"Julkaisin" lehtiä, sarjakuvia, mainoksia ja omasta mielestäni romaaninkin
jo reilusti ennen kouluikää.

Ainekirjoitus oli lempiaine, kansa-, oppi- ja peruskoulussa.
Sillä olen sukupolvea, joka ehti käymään kaikkia noita koulumuotoja.
Suuri koulu-uudistus kulki läpi Suomen 1972-1981.
Keskikoulu sulautettiin kansa- ja kansalaiskoulun kanssa peruskouluksi.
Jos olisin aloittanut koulutaipaleeni - kun kuului... seitsemän vuotiaana,
niin en olisi päässyt "ylpeänä" nelosluokkalaisena hakemaan hienosti uusissa vaatteissa oppikouluun - käymään taas ykkösluokkaa.... joka kummasti muuttui vuoden kuluttua kutosluokaksi....  että semmoiset "Ollin oppivuodet" minulla.
 
Niin-se ainekirjoitus... minä sain muuten AINA aineistani 9-
Kyseenalaistin joskus jopa opettajia, kun oli persoonatonta saada aina ja kaikista tuotoksistaan 9-. Koskaan asianlaita ei selvinnyt... sen verran oli kuulemma virheitä
ja sen verran sisältöä... että silleen...

Mutta jospa pääsisin vihdoin aiheeseen.... luulen, että tämä oli yksi syy siihen 9- tulokseen. Jaarittelen - jaarittelen.... ennenkuin pääsen itse aiheeseen.

R-A-K-A-S-T-A-N

Aakkosia, kai niissä kiehtoo se, että ne tarjoavat niin monesta näkökulmasta (29kpl) asioiden tarkastelua. Tässähän samaan aikaan (koko kevään TAAS aakkostelen mm. lapsenlapselle muistoja mummolalomista Aapiseksi ja onhan työn alla myös Aakkosmatka seikkailuistamme - valmiina 78... ja työn alla uudet 29aakkosta!
Ihan selvää rakkautta tämä on!

Bao Bab -puita
= Adansonia digita = Elämän puu = Apinanleipäpuu.
Vanhalla viisaalla puulla on niin monta nimeä. Rakkaudeksi ihastuminen muuttui Madagaskarilla 2018, kun kuulin niiden tarinan.
Olipa huolesi/murheesi tai epäselvä asia mikä tahansa, niin kysy sitä Bao Babilta halaten... seuraavana aamuna kun heräät, niin vastaus on valmiina/kirkkaana mielessäsi.
Taitaa toimia muuten ennakoidustikin - sillä en voi olla halaamatta AINA kun siihen on mahdollisuus... josko siis on selvitettynä pitkäksi aikaa tulevatkin murheet ja epäselvyydet.

Camp-Camping majoitusmuotona on vaan vienyt sydämen. Tuntuu, että antaa eniten: luonnonääniä, oksien rapinaa telttakankaassa, varjokuvia, joita kuu, kisailevat liskot ja komeat hämähäkit luovat, sateenropinaa, tuulen- tai aaltojen huminaa... ne on kaikki läsnä ohuen telttakankaan läpi. Campit sijaitsevat usein keskellä luontoa tai parhaimmillaan keskellä ei mitään. Niistä on syntynyt parhaita seikkailumuistoja. 

Duunailla kaikenlaista. Jos jokin ei miellytä - niin sehän on vaan duunattava mieleisekseen, maalit on siihen usein helpoin ratkaisu - mutta keksii sitä tarvittaessa muutakin.  

Ennenkokematonta, en ymmärrä edes itse MIKSi se kiehtoo ihan suunnattomasti. Jatkuva palo ja halu nähdä ja kokea jotain sellaista, jota ei ole aiemmin kokenut tai nähnyt.  

Fundeerata/filosofoida ihan yksikertaisiakin asioita. Tutkiskella asioita erilaisilta kanteilta ja suunnitella/ihmetellä, miten samasta asiasta voi ajatella niin eritavoin... se on kyllä rikkautta ja aiheuttaa lisää pohdittavaa. Filosofointi on viihdyttävää ja parasta varsinkin silloin, kun aikaa on kulutettava... ei muuten pitkästy missään - kun alkaa vain fundeerata ja

tarkastella asioita eri näkökulmista. 

Gelleillä, gel press alusta on ehkä hauskin taiteenmuotoni. Se houkuttelee leikkimään ja kokeilemaan maaleilla, sabluunoilla ja luonnonmateriaaleilla. Siinä todellakin vain taivas on rajana - se yllättää ja omat luomuksetkin ovat juuri niitä ennalta-arvaamattomia. 

Heittäytyä/hullutella huolettomasti: lähteä kokeilemaan kaikkea sellaista mitä ei ole aiemmin kokeillut. Ehkä parasta on juuri se, ettei ole aimpaa kokemusta, niin ei ole vertailukohtaa "Miten sen pitäisi mennä!" 

Ideoida-varsin innovatiivisesti - sillä vierastan valmiita ohjeita, mittoja. Ihanaa suunnitella tekemiset niin, että ne ovat ittelle luontevia ja rentoja - sellaisia omannäköisiä - ei todellakaan turhan tarkkoja, eikä onnistu edes itteltä kahta kertaa samanlainen.

 Juustoja - todellinen ja suurin ruokapuolen heikkouteni. Ihanin jälkiruoka ikinä, mutta niin täydellisesti sopii alkuruokana ja helposti saan sopimaan sen mihin vain pääruokaankin.

Kuin myös "ilmatteeksi" - kuten meillä tavataan sanoa, kun höylätään tai leikataan vain suoraan suuhun...

Kahvi maistuu aamulla ensimmäisenä, eikä valvota yhtään sen enempää, vaikka juon sitä illalla viimeisenäkin. Löytyypä leimasin kokoelmastani ihana leimakin!

Luontoa, niin Suomessa kuin muilla mailla.

Matkustaa, nähdä maailmaa, miten erilailla ja erilaisissa olosuhteissa elämää on (ihmisillä ja eläimillä)

Nukkua, sillä öisinkin saatan unissani matkailla ja seikkailla ties missä ja ties mitä...

Otava, ja muutkin taivaan tähtöset saavat katseeni kääntymään kohti taivasta. Kahdesti olen onnistunut olla todellisen tuikkivan linnunradan alla - niin uskomattomat kokemukset, etteivät unohdu koskaan! 

Pyöräillä - tuhannesti muissa yhteyksissä jo todettu, että seikkailemisen paras muoto. Kävellen en olisi jaksanut kaikkiin niihin paikkoihin, autolla en olisi päässyt kaikkiin niihin paikkoihin, mutta PYÖRÄLLÄ olen jaksanut ja päässyt aivan uskomattomiin paikkoihin!

Toivottavasti pääsen jatkossakin...

Qr-koodit - rakkaudeksi en ehkä sanoisi, mutta on nopeuttanut monta hommaa.

Rantoja, joskaan en maata rannalla - mutta aaltojen jatkuva liike tai liikkeettömyys äänineen vetää veden tavoin puoleensa.

Syksyä - ehkä juuri eniten väreineen, mutta jotenkin se on kalenterivuodessa se kohta, jolloin itselläni "Alkaa paljon", olen energisin. Vuoden aikana kun energiat hiipuu, niin tankkaan sitä pukeutumalla oranssin, keltaisen ja punaisen sävyisiin vaatteisiin.

Taiteilla - tuohi. Tähän tempaisin parikin aihetta, joita rakastan. Ja kun yhdistän ne, niin tulee taiteilu tuohesta. Liekö sukuperinnettä, sillä isoisoisäni teki tuohikontteja, - virsuja, -koreja... minä sitten rakastan koivuja runkoineen ja maahan pudonneet tuohet kerään aina talteen - sytykkeeksi tietysti, mutta parhaimmat palat päätyvät taiteeseen,, maalauksiin, kortteihin ja albumeihin. Tässä maalaukseni pieneen kirjaan. 

Ukkokultaani yli kaiken! Hän tekee ja on tehnyt minusta (ja minä kuulemma hänestä) juuri sellaisen kuin tällä hetkellä olen/olemme... Niin kiitollinen!

Tämä kuva liittyy sekä U, että V kirjaimiin...

Varjoja - kun ne veteen, hiekkaan tai maahan piirtyvät

- vieressä olevan ihmisen rinnalla en jää varjoon ja toivottavasti en tee myöskään varjoja hänen ylleen. 

Wc - tuhansia ja aina tuhansia kertoja, se on ollut pelastava ja niin suuren helpotuksen antava paikka.

Xylitol - kuulunee samaan kategoriaan pelastamisen kanssa - nyt kyse hampaista.

Ystäviä - yllätyksetöntäkö, mutta totta - antavat elämään niin paljon sisältöä, ovat kanssamme tekemässä asioita ja muistoja, joita ilman heitä ei koskaan kokisi!! Myös voimavara ja olkapää tarvittaessa - eikä edes tarvittaessa, vaan aina!!

Zoomailu. Ennen kamera, nykyään vain kännykän kamera... zoomi tuo lähemmäksi ja näkyvämmäksi asioita jotka haluaa paremmin nähdä!

Åland - ensimmäisen todellisen pyöräilykesäni seikkailupaikka. Ihastuin - rakastuin, miten monipuoliset maastot tarjosi polkaistavaksi ja sydämeni palasia sinne jäi...  joten olkaa varovaisia, älkää kompastuko!! Jälkikäteen miettii, miten oli mahdollista saada niin pienillä saarilla polkaistua liki 4ja puolisataa kilometriä... Ristiin-rastiin-rotkoissa.... kirjaimellisesti!! 

Getan kallioilla pari pikku sukulaissielua johdatti meidät aivan uskomattomaan luolastoon

Äiti-tuki ja turva elämäni ensimmäisestä henkäyksestä näihin päiviin ja toivottavasti pitkästi tuleviin puolin ja toisin!

Kuvan ottamisesta tulee pian 56-vuotta

Öljyä-hiuksissa, iholla. Tekevät kyllä hyvää ja useammin pitäisi muistaa hoitaa itseään tälläkin tavoin....