Varpaat vaihtoi maisemaa… pyörillä!
Nelipyöräinen kesäkoti mahdollistaa niin paljon just sellaista
mikä tässä vaiheessa eloa tuo iloa!
Nelipyöräinen kesäkoti mahdollistaa niin paljon just sellaista
mikä tässä vaiheessa eloa tuo iloa!
Kaksipyöräiset sen sisällä mahdollistaa vieläkin enemmän löytää vaikka ja mitä!
Pari viikkoa sitten kirjaimellisesti hypättiin satulaan
tarkoituksena oli polkaista oikein kunnolla tämä mummo uudelle vuosikymmenelle.
Kiitos suunnattomasti kaikista Onnitteluista, joita ihan ropisi edelliseen postaukseen
- kuin myös arvauksista, mitä se peruuntunut synttäriylläri voisi olla...
Olen nyt oman Top Vitosen laatinut
ennenkokemattomien + vihjeittenne avulla
ja saanut vastauksen, ettei mikään niistä...
Tekemistä vedessä tai taivaalla se kuitenkin on:
jotain sellaista, jota en ole vielä koskaan tehnyt...
Hmm... aikapaljon on tullut jo niissä elementeissä tehtyäkin,
joten.... odotan yhä mielenkiinnolla.
Hyvin lähti liikkeelle tämä uusi vuosikymmen...
Olen kyllä jo niin pitkään sanonut itseäni kuuskymppiseksi, että useampi kysyi, että nytkö sen vasta täytin?? Hih... vihdoin!!
Ihan huikea 11 päivän kierros kaunista järvi-Suomea,
joista satulassa 8 päivää. Monipuolisen vaihtelevia maastoja&maisemia polkaisten kertyi 412 kilometriä.
Vääksy-Pulkkilanharju-Kalkkinen-Sulkava-Puumala-Lievestuore-Keuruu-Ruovesi-Ikaalinen-Ylöjärvi-Tampere-Hattula-Räyskälä-Somero
Pitkillä kumpuilevilla hiekkateilä tuli mieleen Namibia, aavikkomaisilla savanneilla Bostwana
ja välillä kaipasi voimaanuttavia seeproja....
ja kas kuin tilauksesta - nähtiinhän niitäkin Kalkkisten ja Mikkelin välillä!!
Seepra-Power toimi jälleen.. kummasti sai virtaa jatkaa...
Luolien ja korkeuksien lisäksi kiinnostaa kyllä rantakalliot ja kivetkin...
Kirveelle oli käyttöä muutakin kuin risukeittimeen risuja/puita hakaten.
Välinerikkoja oli kilometreihin verraten vähän
- minä sain kerran ketjut irti, Ukkokulta useammankin kerran.
Kerran onnistui saamaan ne niin kunnolla vaihtajan väliin, että oli pyöräiltävä mun pyörällä pakulle ja palattava kirjaimellisesti järeämmin asein korjaamaan pyörä taas ajokuntoon.
Onneksi ei oltu tuolloin jossain 40-50 km päässä pakulta, pari kilsaa vain.
Jos fillarointi on tärkeä osaa lomanautintoja - niin ruoka on sitten varmaan seuraava.
Blinit a' la risukeitin!
Paikallisia pienpanimoiden oluita oli ihan pakko ostaa - jo nimien vuoksi,
Jäärää - SavuJussia - Kepeää Heilaa - Kalkkista
Kalkkinen ansaitsee enemmän "Blogitilaa"
- sillä siellä mahdollistui ihanan Blogiystävän Pöllön halaaminen ihan livenä.
Reiluin kunta missä ollaan käyty - siellä ei olisi tarvinnut olla omia fillareitakaan mukana, vaan niitä olisi voinut vain lainata satamassa ja oli siellä kyllä komein ja korkein puuceekin, mitä olen kuunaan nähnyt!
Komeutta oli myös sillalla - eli Pulkkilanharjun suunnalla jos liikutte,
niin poiketkaa ihmeessä myös Kalkkisille!
Suomi-lomamme sijoittui varsin lämpimään aikaan
- moni sanoisi, että kelit oli kohdillaan... meille olisi kelvannut kyllä sadekin... ja pari kertaa kunnolla saatiinkin luomusuihku ukkoskuuron myötä - sehän vain raikasti!
Metsäpalovaroituksen aikaan, jollei ihan rantakivelle päästy risukeittimen kera
- niin nautisekeltiin kylmiä ruokia... kelpo apetta syntyi retkiolosuhteissa ilman tultakin.
Välillä oli kyllä ihan uskomattomat maisemat vain nautiskella.
Luonto tarjosi lähiruokaa niin juolukoin, mustikoin, vadelmin
kuin viinimarjoinkin.
Juolukoista tuli kuvia napsittua - kun olen viimeksi niitä tainnut saada lapsuudessa.
Niistä riitti kolmeksi päiväksi muodossa jos toisessa herkutteluun.
Viinimarja pensas löytyi myös niin oudosti keskeltä metsää, lie ollut joskus talo siinä...
Tyypillisimmillään yöpaikoiksi valikoitui jokin ranta
ja auringonlaskuja ihailtiin piityen veteen.
- mutta kyllä oli upea auringonlasku
keskellä mettääkin.... Räyskälässä.
Metsäntakainen aakea lentokenttä, jonka taa aurinko laski
teki maisemasta ihan uskomattoman "metsäpalon"!
Räyskälässä polkaistiin Iso-Melkutin nokkineen ja Poronpolku näytti muutkin järvet.
Kohokohta Ukkokullalle oli kyllä pääsy armeijanaikaisiin maisemiin.
Samanlaisia poteroita sinne oli kaivettu nytkin, kuin hän aikanaan, 45-vuotta sitten.
Kenties ei oltu ihan luvallisilla alueilla armeijamaisemissa,
mutta ei ainakaan, kun Tampereella testattiin rakenteilla olevaa ratikkalinjaa Lielahteen.
Omintakaisilla täytemailla sitä sai ajella Ylöjärvi-Liesjärvi maisemissakin...
Tamperella ennätettiin viettämään tärkeää laatuaikaa!
Neljännen lapsenlasen kanssa oltiin shoppailemassa... se tärkein = REPPU,
kouluvaatteet ja löytyipä kunnon työtuolikin läksyjen tekoon.
Koulumatkaakin harjoiteltiin yhdessä
- se oli kyllä jo niin upeasti hallussa risteys pysähdyksineen.
Punkaharjun yhdellä korkeimmalla harjulla syntyneenä
- ja lapsuusaikansa harjulla eläneenä
näitä harjumaisemia kirkkaine vesineen jaksaa loputtomasti ihailla,
kuvailla ja tallentaa niin sydämeen kuin tänne blogiin.
Omat akut on ladattu luonnonhelmassa niin monella itselle mieluisalla tavalla.
Tervetuloa lomanjälkeinen arki ja rutiinit....
Pari viikkoa sitten kirjaimellisesti hypättiin satulaan
tarkoituksena oli polkaista oikein kunnolla tämä mummo uudelle vuosikymmenelle.
Kiitos suunnattomasti kaikista Onnitteluista, joita ihan ropisi edelliseen postaukseen
- kuin myös arvauksista, mitä se peruuntunut synttäriylläri voisi olla...
Olen nyt oman Top Vitosen laatinut
ennenkokemattomien + vihjeittenne avulla
ja saanut vastauksen, ettei mikään niistä...
Tekemistä vedessä tai taivaalla se kuitenkin on:
jotain sellaista, jota en ole vielä koskaan tehnyt...
Hmm... aikapaljon on tullut jo niissä elementeissä tehtyäkin,
joten.... odotan yhä mielenkiinnolla.
Hyvin lähti liikkeelle tämä uusi vuosikymmen...
Olen kyllä jo niin pitkään sanonut itseäni kuuskymppiseksi, että useampi kysyi, että nytkö sen vasta täytin?? Hih... vihdoin!!
Ihan huikea 11 päivän kierros kaunista järvi-Suomea,
joista satulassa 8 päivää. Monipuolisen vaihtelevia maastoja&maisemia polkaisten kertyi 412 kilometriä.
Vääksy-Pulkkilanharju-Kalkkinen-Sulkava-Puumala-Lievestuore-Keuruu-Ruovesi-Ikaalinen-Ylöjärvi-Tampere-Hattula-Räyskälä-Somero
Pitkillä kumpuilevilla hiekkateilä tuli mieleen Namibia, aavikkomaisilla savanneilla Bostwana
ja välillä kaipasi voimaanuttavia seeproja....
ja kas kuin tilauksesta - nähtiinhän niitäkin Kalkkisten ja Mikkelin välillä!!
Seepra-Power toimi jälleen.. kummasti sai virtaa jatkaa...
...rämpiä läpi tiheimpien osuuksien.
tasapainoilla
Juurakot on ok kuivana, mutta sateen jälkeen pirskatin liukkaita.
Pitihän se kerran sitten ottaa oikein kunnon kuperkeikka polkaistessa Ruovedellä.
Paku Haukkajärven puolella ja sieltä polkaisu Helvetinkolulle...
Se 5,5km matka oltais menty paljon nopeammin ilman fillareita
ja tuskin kinttu, kylki ja tissi olisi saanut tätä upeaa väritystä...
Tänään mulla on mammografia, mitähän tekijä meinaa kun näkee....
Kuvan sentään laitan teille vain polvesta
- oli aika muhkea pakulle takaisin saavuttua...
Tosin, jos olisi jättänyt KOLUamatta läpi vajoaman,
niin paljon pienemmältä olisi halkeama näyttänyt.
Virallinen näköalapaikkakin tarjoaa aika paljon enemmän puiden latvoja,
kuin kansallismaisemaa...
joten kiipesimme sitten siitä näköalatasanteelta ylemmäksi ja nähtiin järveäkin hieman.
Tyypillisimmillään, kun suunnittelemme ja valitsemme fillarireittejä,
niin kartoissa silmät kiinnittyy veteen.
Järvien kierrokset ovat usein mastoiltaan monipuolisimpia.
Sulkava-Puumalan "Sillat ja Lossit"
ihan opastettu fillarireitti kuulosti vetiseltä ja sitähän se olikin.
Oli luvassa liki +30 asteinen päivä, joten startattiin matkaan auringonnoustessa klo 05.40
Ihanaa kun sai polkea ihan veden vieressä
ja huilailla parikin kertaa Puumalan puolella lossin kyydissä.
Siltoja riitti - pieniä ja isoja... komeimmat maisemat tarjosi
Vekarasalmen 639m pitkä ja alituskorkeudeltaankin 24,5m korkea silta.
Eikä siinä vielä kaikki, reitille osui Telataipaleen kavava...
vieressä virtaava koski ja loppumatka nautiskeltiin Vilkaharjun upeissa maisemissa
palatessa takaisin Sulkavalle.
Koska Sulkavan Linnavuori osui jo alkumatkalle
ja mieli oli polkaista mahdollisimman paljon ennen keskipäivän kuuminta aikaa,
niin Linnavuoren koluaminen jätettiin iltaan ja ilnan fillareita.
Lähdimme siis etsimään....
ja löytämään ja kukas se taas laitettiinkaan sinne syvimpään päätyyn - uteliain....
Olihan se suht helppo mennä alas - mutta löytää taas reitti sieltä ylös... heh heh...
Kannatti!!
Hauskinta ehkä kuitenkin, kun ylhäällä tajuttiin, että sinne olisi ollut polku ja portaatkin...
mutta luolassa olisi jäänyt siinä tapauksessa käymättä.
tasapainoilla
Juurakot on ok kuivana, mutta sateen jälkeen pirskatin liukkaita.
Pitihän se kerran sitten ottaa oikein kunnon kuperkeikka polkaistessa Ruovedellä.
Paku Haukkajärven puolella ja sieltä polkaisu Helvetinkolulle...
Se 5,5km matka oltais menty paljon nopeammin ilman fillareita
ja tuskin kinttu, kylki ja tissi olisi saanut tätä upeaa väritystä...
Tänään mulla on mammografia, mitähän tekijä meinaa kun näkee....
Kuvan sentään laitan teille vain polvesta
- oli aika muhkea pakulle takaisin saavuttua...
Mutta olihan se Helvetinkolu Koluamisen arvoinen - upea paikka!
niin paljon pienemmältä olisi halkeama näyttänyt.
Virallinen näköalapaikkakin tarjoaa aika paljon enemmän puiden latvoja,
kuin kansallismaisemaa...
joten kiipesimme sitten siitä näköalatasanteelta ylemmäksi ja nähtiin järveäkin hieman.
Alhaalta, neimenkärjestä, jossa laavukin sijaitsee näki sitten vetisempää maisemaa.
Tyypillisimmillään, kun suunnittelemme ja valitsemme fillarireittejä,
niin kartoissa silmät kiinnittyy veteen.
Järvien kierrokset ovat usein mastoiltaan monipuolisimpia.
Sulkava-Puumalan "Sillat ja Lossit"
ihan opastettu fillarireitti kuulosti vetiseltä ja sitähän se olikin.
Se oli fiksu veto, sillä kiireettömästi polkien matkaan meni kuitenkin liki 7h.
Ihanaa kun sai polkea ihan veden vieressä
ja huilailla parikin kertaa Puumalan puolella lossin kyydissä.
Siltoja riitti - pieniä ja isoja... komeimmat maisemat tarjosi
Vekarasalmen 639m pitkä ja alituskorkeudeltaankin 24,5m korkea silta.
Eikä siinä vielä kaikki, reitille osui Telataipaleen kavava...
vieressä virtaava koski ja loppumatka nautiskeltiin Vilkaharjun upeissa maisemissa
palatessa takaisin Sulkavalle.
Koska Sulkavan Linnavuori osui jo alkumatkalle
ja mieli oli polkaista mahdollisimman paljon ennen keskipäivän kuuminta aikaa,
niin Linnavuoren koluaminen jätettiin iltaan ja ilnan fillareita.
Se olikin fiksu veto, sillä koluamista riitti näin jylhässä kalliossa.
Toki ihan ylöskin haluttiin kavuta, mutta eniten kiehtoi luola....
Hauskaa, kun parikin pariskuntaa (paikallisia) jotka venelaiturissa tapasimme,
niin eivät olleet kuulleetkaan luolasta - vaikka tuossa kartassahan se selvästi luki.
Hauskaa, kun parikin pariskuntaa (paikallisia) jotka venelaiturissa tapasimme,
niin eivät olleet kuulleetkaan luolasta - vaikka tuossa kartassahan se selvästi luki.
ja löytämään ja kukas se taas laitettiinkaan sinne syvimpään päätyyn - uteliain....
Kannatti!!
Hauskinta ehkä kuitenkin, kun ylhäällä tajuttiin, että sinne olisi ollut polku ja portaatkin...
mutta luolassa olisi jäänyt siinä tapauksessa käymättä.
Luolien ja korkeuksien lisäksi kiinnostaa kyllä rantakalliot ja kivetkin...
Sisämaassa kun ollaan, niin merenneitoja tuskin vedestä nousee
- mutta joku mummo sieltä kovasti yritti helmojaan kastelematta kömpiä pois.
Kiveltä kivelle loikki ketterästi auringonlaskua ihailemaan,
mutta sen verran varpaansa kasteli, että kivet olikin sitten liukkaita paluumatkalla...
Kiveltä kivelle loikki ketterästi auringonlaskua ihailemaan,
mutta sen verran varpaansa kasteli, että kivet olikin sitten liukkaita paluumatkalla...
Kirveelle oli käyttöä muutakin kuin risukeittimeen risuja/puita hakaten.
Välinerikkoja oli kilometreihin verraten vähän
- minä sain kerran ketjut irti, Ukkokulta useammankin kerran.
Kerran onnistui saamaan ne niin kunnolla vaihtajan väliin, että oli pyöräiltävä mun pyörällä pakulle ja palattava kirjaimellisesti järeämmin asein korjaamaan pyörä taas ajokuntoon.
Onneksi ei oltu tuolloin jossain 40-50 km päässä pakulta, pari kilsaa vain.
Rakkaus risukeittimeen syvenee vaan...
se on käsittämättömän nopea, lämpenee niin pienellä puu määrällä
ja sillä voi loihtia aivan mitä vain.
se on käsittämättömän nopea, lämpenee niin pienellä puu määrällä
ja sillä voi loihtia aivan mitä vain.
Jos fillarointi on tärkeä osaa lomanautintoja - niin ruoka on sitten varmaan seuraava.
Blinit a' la risukeitin!
Paikallisia pienpanimoiden oluita oli ihan pakko ostaa - jo nimien vuoksi,
Jäärää - SavuJussia - Kepeää Heilaa - Kalkkista
Kalkkinen ansaitsee enemmän "Blogitilaa"
- sillä siellä mahdollistui ihanan Blogiystävän Pöllön halaaminen ihan livenä.
Reiluin kunta missä ollaan käyty - siellä ei olisi tarvinnut olla omia fillareitakaan mukana, vaan niitä olisi voinut vain lainata satamassa ja oli siellä kyllä komein ja korkein puuceekin, mitä olen kuunaan nähnyt!
Komeutta oli myös sillalla - eli Pulkkilanharjun suunnalla jos liikutte,
niin poiketkaa ihmeessä myös Kalkkisille!
Suomi-lomamme sijoittui varsin lämpimään aikaan
- moni sanoisi, että kelit oli kohdillaan... meille olisi kelvannut kyllä sadekin... ja pari kertaa kunnolla saatiinkin luomusuihku ukkoskuuron myötä - sehän vain raikasti!
Metsäpalovaroituksen aikaan, jollei ihan rantakivelle päästy risukeittimen kera
- niin nautisekeltiin kylmiä ruokia... kelpo apetta syntyi retkiolosuhteissa ilman tultakin.
Välillä oli kyllä ihan uskomattomat maisemat vain nautiskella.
kuin viinimarjoinkin.
Juolukoista tuli kuvia napsittua - kun olen viimeksi niitä tainnut saada lapsuudessa.
Viinimarja pensas löytyi myös niin oudosti keskeltä metsää, lie ollut joskus talo siinä...
Tyypillisimmillään yöpaikoiksi valikoitui jokin ranta
ja auringonlaskuja ihailtiin piityen veteen.
- mutta kyllä oli upea auringonlasku
keskellä mettääkin.... Räyskälässä.
Metsäntakainen aakea lentokenttä, jonka taa aurinko laski
teki maisemasta ihan uskomattoman "metsäpalon"!
Räyskälässä polkaistiin Iso-Melkutin nokkineen ja Poronpolku näytti muutkin järvet.
Kohokohta Ukkokullalle oli kyllä pääsy armeijanaikaisiin maisemiin.
Samanlaisia poteroita sinne oli kaivettu nytkin, kuin hän aikanaan, 45-vuotta sitten.
Kenties ei oltu ihan luvallisilla alueilla armeijamaisemissa,
mutta ei ainakaan, kun Tampereella testattiin rakenteilla olevaa ratikkalinjaa Lielahteen.
Tampere kasvaa... Pölkkylänsilta johtaa ihan uudelle maalle....
Täytemaalla neliökilometrejä on tullut aivan uskomattomasti Näsinneulan vastarannalle.
Täytemaalla neliökilometrejä on tullut aivan uskomattomasti Näsinneulan vastarannalle.
Omintakaisilla täytemailla sitä sai ajella Ylöjärvi-Liesjärvi maisemissakin...
Neljännen lapsenlasen kanssa oltiin shoppailemassa... se tärkein = REPPU,
kouluvaatteet ja löytyipä kunnon työtuolikin läksyjen tekoon.
Koulumatkaakin harjoiteltiin yhdessä
- se oli kyllä jo niin upeasti hallussa risteys pysähdyksineen.
- ja lapsuusaikansa harjulla eläneenä
näitä harjumaisemia kirkkaine vesineen jaksaa loputtomasti ihailla,
kuvailla ja tallentaa niin sydämeen kuin tänne blogiin.
Omat akut on ladattu luonnonhelmassa niin monella itselle mieluisalla tavalla.
Tervetuloa lomanjälkeinen arki ja rutiinit....
Toivottavasti SINULLA on myös ollut omanoloinen kesä!!
