Kouluvierailun jälkeen hypättiin kunnolla satulaan
ja ensimmäiset pitkät polkaisut veivät meidät
Mlilwanen luonnonpuistoon,
joka on Eswatinin (entisen Swasimaan)
vanhin (jo vuodesta 1961) suojelualue.
Ja mikä mukavinta, ilman suuria kissapetoja,
niin saimme suht huolettomasti polkaista,
mitä nyt välillä krokotiilit pääsi yllättämään.

Upeaa Mhlangeni-joen patoa ja sen saaria
laiskoine krokotiileineen kuvatessa
ehdin jo ääneen kysyä, että;
"Miten niitä pääsisi kuvaamaan lähempää?"
Niin Ukko-kulta totesikin,
että yksi oli tulossa meitä moikkaamaan,
ihan pyörien taa...

Liki viiden tuhannen hehtaarin kokoinen alue sijaitsee
vehreässä Ezulwinin laaksossa maan keskiosassa.

tai sitten ujoja, että käänsivät heti peräpäänsä, kun yritit kuvata.


- ja sen upeisiin maisemiin
oli hyvä päättää toinen Eswatinin polkaisupäivä!
Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta











Huh, krokotiiliä en haluaisi lähietäisyydeltä kohdata! Upeat on kyllä maisemat ja eläimet, koko luonto. Nuo seeprakuvatkin!
VastaaPoistaRunsaasti meitä parempaa ruokaa, lämmin aurinkoinen paikka ja ihana ilta - sitä ei krokotiili ihmiseen vaihtaisi,
Poistatuskin tiesi mitä ihmetyksiä oltiin... ilme näytti siltä, ettei vähempää voinut kiinnostaa!
Mahtava pyöräilyretki teillä ja kaikki sen varrella.Täällä kävin kerran puistossa jossa krokotiililampi,(onneksi aidattu 😀)
VastaaPoistaLuonnossa tykkäämme polkea - joku magneetti sinne vetää!
PoistaHih - vai aita... taitaa enemmän krokot olla meistä ihmeissään.
Hieno matka teillä. Omalta osaltani voin todeta, että en uskaltaisi pyöräillä tuolla: pelkään villieläimiä!
VastaaPoistaKai sitä vähän villiksi tuntee itsensäkin, siksi tuollaisiin paikkoihin hakeutuu...
PoistaOn komeeta. Minä en pelkää villieläimiä, mutta ikä on esteenä moneen.
VastaaPoistaIkää tulee joka päivä lisää meillekin, joten nyt on mentävä niin pitkään kuin kintuissa vielä voimaa riittää...
PoistaTeillä on ollut upea pyöräretki jälleen!
VastaaPoistaTotta, fillarilla tuntuu pääsevän niin paljon paremmin moneen paikkaan ja ehtivän näkemään/kokemaan enemmän kuin kävellen.
PoistaMonenlaista kokemusta mahtuu elämäänne🙂. Upea seikkailu tämäkin.
VastaaPoistaKokemusjanoisia = uteliaita kyllä olemme!
PoistaTaas olette vaudissa 👍😀 kyllä olette nähneet ja kokeneet paljon. Hyvää viikonloppua sinne teille 💖🍁☀️
VastaaPoistaJatkuva "jano" nähdä tätä maapalloamme ja sen elämää!
PoistaJaa että krokotiilit yllättivät? Ei sitten muut öttiäiset mitenkään nostattaneet kulmakarvoja?
VastaaPoistaÖttiäiset ei aiheita ihmettelyä, joskus punoitusta ihollani. Ukkokulta nauraakin, että;" Emäntä on niin hyvässä lihassa, että maistuu kaikenmaailman öttiäisille!" Minut syödään aina paukamille ja häntä ei lainkaan, hih...
PoistaSiis krokotiileja! Telkussa on niin monia retkeilyohjelmia, että teistä/ teidän pitäisi tehdä sinne ihan oma. Kyllä riittäisi aihetta ja varmasti olisi katselijoita! Välillä krokotiilin kuvaa ja välillä purtua pohjetta, josta myöhemmin maininta, että se olikin se yksi koira alamäessä. Ette ole kyllä mitenkään onnettomuusalttiita myöskään.
VastaaPoistaOi voi niitä kameramies "parkoja" - ei ne pysyisi meidän vauhdissa... kun ei aina pysy ittekkään.
PoistaBlogiin kuvaaminen = päiväkirjaksi ittelle on kyllä mukavaa - joskus sitten kiikkustuolissa palata näihin.
Ohjelmaa kyllikseen - dementoitumisen estoonkin, näin ajatellaan.
Ihanat maisemat teillä pyöräilyreissuillanne.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle.
Luonto vetää puoleensa....
PoistaKrokotiilit !!! Olisi tullut äkkilähtö pyörän selkään jos .....
VastaaPoistaOlen jostain syystä aina ihaillut seeproja ja jotenkin on ihan kummallistakin että olette nähneet niitä tuolla luonnossa ja antilooppeja ja ja ja .....kaikkia huikean upeita eäimiä omassa ympäristössään . Vähän eri kuin eläintarhassa !
Afrikkarakkaus ja viehtymys sen eläimiin taisi lähteä jo pikkutyttönä - kun sain joulupukilta Afrikan tähti pelin.
PoistaMaantiedostakin tuli sittemmin yksi lempiaihe ja maiden eläimet - ne ovat kiehtoneet.
Eläintarhoista en ole tykännyt koskaan. Monissa tehdään kyllä (nykyään jo lain voimallakin) hienoa työtä,
mutta aina ei ole ollut näin, eikä ole yhäkään kaikkialla. Ihmsillä on kummallinen tapa ottaa haltuunsa/valtaansa niin paljon,
eläimiä, luontoa ja rakentaa välittämättä seurauksista paljon lyhytnäköisiä asioita.
No joo - nyt karkasi ajatus kauaksi, mutta pikkutytöstä saakka kasvoi viehtymys päästä näkemään/kokemaan
villienkin eläinten elämää omassa elinympäristössään - ilman aitoja ja nyttemmin ilman autoja, kun tajuttu, että fillarilla häiritset vähemmän
ja olet tasavertaisempi niiden kanssa - kumpiin omillaan. Seeprat ja kirahvit on kiehtoneet omintakeisuudellaan aina.
Ja ensimmäistä kertaa lähtiessämme fillarein Afrikkaan suurin toive oli, että saisin polkea niin, että seeprat juoksee samoilla poluilla...
Toteutui ja niimpä nämä sitä seuranneet reisut on aina laittaneet tutkimaan ympäristöä jo etukäteen sen verran, että pääsisi lähemmäs luontoa, sen elämiä olematta niille häiriöksi... Kirahvien, seeprojen, norsujen, virtahepojen, strutsien ja lukuisten antilooppien kanssa se on onnistunut ja lisätään nyt sitten listaan tuo utelias krokotiilikin.