Lentoon lähtö

St Helenan lentokentällä tuli mieleen sanonta "kanan lennosta"
Onneksi nyt ei viitattu kuitenkaan lentokoneeseen,
vaan vain sen kenttään - kiitotien pituuteen, 
joka on alle 2km (versus Helsinki-Vantaa 3,5km)

Siiven kärki viiletti meren päällä sen kääntyessä nousuun.

Riitti! Ja itseasiassa nousumme oli todella leppoisa
sään ollessa näin kirkas, lähes tyynikin.

Jännitystä oli paljon enemmän ilmassa viikko sitten
Johannesburgin kentällä.
Aamuvarhain sinne innoissamme saavuimme,
mutta meitä ei huolittu turvatarkastukseen,
vaikka check-in oli tehty.
Tietoa lennon toteutumisesta piti odottaa 2h
- ne oli pitkät tunnit...
2tuntia oli rajapyykki siinäkin,
sillä klo 16 jälkeen saarelle ei koskaan pääse laskeutumaan
- laskut ja nousut on tapahduttava aina päivän valossa
- kirkkaimpaan aikaan!
 
Se huojenus, kun meidät otettiin eteenpäin...
Mieleen palasi ystävätär, jolle helmikuussa kävi toisin.

Olihan se ihan siinä- ja siinä...
Pilven rakoset avautuivat sen verran
45min kierreltyämme saarta,
että pääsimme laskeutumaan!

Onnellisten tähtien,
vaiko pilvenrakosten alla
tämä seikkailu - että toteutui!
Iki-Onnelliset!!

Tässä liidelläänkin jo Namibian yllä auringonlaskussa.
Johannesburghiin laskeuduttiin pilkkopimeällä
- yö tutussa lentokentän läheisessä
Airport Bird&Game Lodgessa, Kempton Parkissa.

Käsittämättömän ihana majapaikka
n. 20minsan päässä jättimäistä lentokenttää. 

 Jossa loikoilimme Repo-rankana jo odotellessa saarelle lähtöä.

Iso suositus 

 Ympärillä lukuisia antilooppeja, riikinkukkoja
 ja ties mitä lnituja - vihreä elefanttikin!!

Läskipyöriäkin vuokralle - joilla olisi päässyt
puistoon ja lähiympäristöön pyöräilemään.

Mutta meitä odotti aamupalan jälkeen tällaiset menopelit, 
joilla pääsisi vähän kauemmaksi seikkailemaan...

Alkoi matka naapurimaahan, 
jonne pääsyä on joutunut odottamaan 14-vuotta!