
Isänpäivänä ruusukaalit kukki
ja nämä kukat on todella helppo tehdä.
Idea syntyi oikeastaan vahingossa,
kun leikkasin ruusukaalin kantaa LIIKAA...
sehän "satoi" terälehtensä pöydälle kukkasen muotoon
ja siitä se idea sitten lähti.
Kaikista kannat pois - hienoa juustoraastetta alle,
terälehdet kukkasen muotoon, juustoraastetta päälle
ja uuniin 200 astetta. Lienevät olleet n. 5-7min, kun alkoi reunat ruskistua.

Pikkukokit innostui leikkimään väreillä enemmänkin.
terälehdet kukkasen muotoon, juustoraastetta päälle
ja uuniin 200 astetta. Lienevät olleet n. 5-7min, kun alkoi reunat ruskistua.

Pikkukokit innostui leikkimään väreillä enemmänkin.
Mummo itte muussasi tänä vuonna värittömämpää.
Lohetkin toiveesta naturel,
kukka-& parsakaali gratiini ja sitruunainen kermakastike
ei väreillään loistaneet, mutta onneksi maultaan maistuivat.

Lohetkin toiveesta naturel,
kukka-& parsakaali gratiini ja sitruunainen kermakastike
ei väreillään loistaneet, mutta onneksi maultaan maistuivat.

Ja jälleen kerran,
Ukko yllättyi niin iloisesti.
30.kerta, kun tämä perinteinen Joulukalenteri
putkahti Ukon lahjapaketista.
Ukko yllättyi niin iloisesti.
30.kerta, kun tämä perinteinen Joulukalenteri
putkahti Ukon lahjapaketista.







Oi miten herkullisen ja kauniin näköinen kattaus, nälkähän näkiessä tulee. Ja mikä idea tehdä kauniit kukat ruusukaalista, se menee heti kokeiluun, kiitos.
VastaaPoistaVoi kiitos ja ruoalla leikkiminen on kyllä piristävää näin marraskuun harmailla, vaikka meille kyllä tuli eilen ensilumi maahan...
PoistaKiva jos kukkaset menee kokeiluun...
Upeat kukat sait ruusukaalista. Muutenkin teillä ollut jälleen kaunis ja terveellinen herkkuateria. Onko piirakatkin Sinun tekemiä, näyttävät melkein aidoilta, siis sellaisilta kuin lapsuudenkodissani itäisessä Suomessa. "Melkein" ei ole vähättelyä, minulla on erittäin tiukat kriteerit aidoille; ruiskuoreen ohratäyte.
VastaaPoistaVoi ei, unohdin kokonaan mainita piirakat, vaikka ne kuuluu meillä aina yhteisille aterioille, mutta ne ovat äitini käsialaa.
PoistaHänen bravuurinsa... pitää Ukkokultani piirakoissa muutenkin, karjalaispojan... edesmenneen anopin piirakat oli ohratäytteellä, niitä oikeita karjalanpiirakoita - nimitti niitä ryynäreiksi. Jälkipolvi on enemmän ilahtunut äitini riisiversiosta, joskus kyllä sekoittaa sekä ohraa, että riisiä.
itä-Suomessahan ne on meidänkin juuret... ompa hauskaa että sinunkin ja tänne tois puol Suomea "eksytty" vaiko löydetty?
Kaikenlaista ihanaa, olen täynnä ihailua 🎀
VastaaPoistaTeen kohta itselleni syötävää kun olen yksin kotona,
mutta se koostuu jääkaapista keräämistäni jutuista,
ei niinkään omien kätösten tekeleistä.
Olipa hyvä kun sulla oli tällä karjalanpiirakoita niin
muistan sellaisenkin ottaa esiin. 😀 Ja kiva kun meillä
on eilen keitettyjä ruusukaaleja.
Jännittävä joulukalenteri 😎
Hih, "Yksin kotona" - tuli mieleen se elokuva!
PoistaVoi maiskis sentään. Teidän keittiössä pääsee kyllä kaikki
VastaaPoistaruokalajit kukkaansa. Niin huikea kattaus taasen.
Ja kiva yllätyskin ja ihana lahja perinne teillä säilynyt.
Hih - juu... roiskuu ja loiskuu ahkerasti meidän köökissä...
Poistaihaninta on aina pikkukokkien kera... kun mummo saa vaan kuvata!
Juurikin niin onneksi on rikkaus elämässä, kun on nuo pikku suloisuuden apulaisena.
PoistaMinäkin saan aina avukseni joka toinen viikko ahkeran 8v apulaisen. Viikon päästä leivotaan
joulua.
Aivan ihania herkkuja olet tehnyt. Oletko koskaan miettinyt, että tekisit kasviskeittokirjan?
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi.
Hih ja kiitos... Olen miettinyt päinvastaista, etten koskaan tee....
Poistaja vaikka ei pitäisi sanoa, ettei koskaan, niin tuon asian kohdalla uskallan sanoa...
Inhoan ittekkin keittokirjoja ja kaikenlaisia ohjeita muutenkin... pitää saada vaan räpeltää...
ei kahta kertaa koskaan edes samanlaista... tulee mitä on tullakseen ja niistä aineksista mitä sattuu (edullisesti) löytämään, kun tuntuu, että ruoka on ainoa johon voi hinnan suhteen vaikuttaa, eli säästää... missään muussa ei voi....
Tai no - Ukkokulta kilpailuttaa just sähköä - mut niistä minä en ymmärrä mitään.
Jopas oli taas kerran hauskoja ideoita ja hyviä ruokia tarjolla ja parasta tietysti oli että päivän juhlakalu oli onnellinen .
VastaaPoistaMietin meidän perinteitä ?
Äidinäiti oli Karjalasta ja sitä myöten sitten pöytä oli aina koreana kun vieraita tuli ja vähästäkin saatiin herkkuja pöytään. Äitini oli samaa kastia eli kun vieraita tai (vaikka kuinka tuttuja olisi ollut) tuli kylään niin ruokaa oli joka sorttia ja kahvit ja leipomukset päälle (kaikki itse tehtyä tietysti).
Minä olen yrittänyt puolittaa :-))). Mutta mielelläni kuitenkin erottaisin arjen ja juhlat. Arkena ruokapöytä on vaatimattomampi mutta oli juhlimisen aihe iso tai pieni niin tykkään siihen panostaa. Milloin mitenkin.
Minusta on niin mukava seurata noita hienoja oivalluksia miten teillä juhlia järjestetään ! Tarttuu tuollaiset ideat taatusti myös jälkipolville.
Sieltä Idästähän ne meidänkin juuret on... kuulostaa varsin tutulta tuo "joka sorttia"
PoistaUkkokulta karjalaispoika, minä savo-karjalainen... vaikka isä kävikin evakkovauvana syntymässä Keuruulla.
Pitopöytiin tottui lapsena ja yhteiseen valmisteluun... onkohan se tässäkin se vanha sanonta:"
Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa?"
On oikein hyvä saada joulukalenteri ajoissa, ehtii hieman jännittää, mitä sieltä alkaa löytyä. Minun ei passaa hankkia joulukelteria, sillä avaan kaikki luukut heti kalenterin käteen saatuani.
VastaaPoistaKattauksesi ovat jälleen niin juhlavat, samalla kauniit. Vesi kielelle nousee väkisinkin niitä katsoessani. Ruusukaalista minäkin pidän, en vain ole koskaan laittanut pikku pallukoita kukkimaan. Olen viljellytkin monena kesänä ruusukaalia usean aarin alalla. Työläs juttu, mutta herkkua se on pöydässä.
Hih - vai niin malttamaton olet... Minä nostan saparollista huiviani ruusukaalin viljelylle... täällä osataan vain syödä...
PoistaMun kasvatukseni on menneet aina... ihan mullan alle... ja jääneetkin sinne.
Ihan itsetehdyt karjalanpiirakat, vau!
VastaaPoistaKoska sä muuten nukut? 😉😉
ÄITIni itse tekemät...
PoistaHih, minä nukun paljon ja jopa usein... automatkatkin jopa 7km päähän Turun keskustaan, jos Ukkokulta ajaa...
ettonettosiakin siis pisin päivää... illalla simahdan joskus jo ennen ysiä - yleensä tosin vasta ennen kymmentä...
aamulla sitten virtaa riittääkin... heh heh... Entä sinä, millainen on sun unirytmi?
Voi mitä herkkuja taas siellä😋
VastaaPoistaHauska joulukalenteriyllätys!
Minä ripustan joulukuussa " joulukellon" roikkumaan( pieni tiuku),tämä tapa oli jo äidilläni kum hän vielä eli. Perinne katkesi kunnes jatkoin sitä omien lasteni kanssa. Tiukukellosta kun kilistää,tietää tulla syömään.
Oi ihanuus - tiukukello! Muistoja, ihania muistoja tulvii aina perinteiden mukana - mahtava jatkaa tuollaista perinnettä!
PoistaKiva isänpäivä teillä on ollut.
VastaaPoistaHei, käypä kurkkaamassa blogissani. Tänä viikonloppuna on sitten ne juhlat, joihin teit kortin.
Oih - minähän kävin ja sait minut kyyneliin - niin upean postauksen olet tehnyt! Suunnaton KIITOS, olet Todellinen KANSSAKapuaja...
PoistaYhdessähän me tätä tehdään ja muistin, että juhlat on nyt... en uskalla koskaan julkaista kortteja ennemmin... ettei ne vaan kiiri jotain kautta, vaikka onkin niin-niin ihanaa ideoita kortteja ihmisille, joita ei tunne - jännittävää! Mutta ne lapaset - ne on ihan huikeat!!
Sydämellinen kiitos Sinulle!! Onnistuisinko houkuttelemaan sinut Bilnäsin joulumarkkinoille 13-14.12. siellä me ollaan Kapuan pöydän takana ja verkkokaupan tuotteitakin saa ilman postikuluja silloin mukaan - mitä vain, jos ennakkoon ilmoitat.
Jessus mitä herkkuja!
VastaaPoistaMinen ala koska mä en osaa kokata edes lähellekään tuollaisia herkkuja. Jos ois rahaa, niin palkkaisin jonkun kokin opettamaan mua.
Hih - minä taidan käyttää lapsityövoimaa, klups.... mutta ovat omaehtoisesti ja innokkaasti mukana....
PoistaSaitko mun sähköpostin muuten, vai menikö roskikseen?