Rajalta eteenpäin

Matkaa Shir Khan Bandarista Kunduzin lupa-asioiden kautta Kabuliin kertyi yli 400km. Pääsimme matkaan klo 10 ja perillä olimme olimme klo 02.20

Varsin vaiherikas matkamme kesti reilut 15h.

Hindukuš vuoriston ylittäminen alkoi Kunduz-jokea seuraten. Tiet olivat jokivarressa vielä asfalttia ja matka eteni vauhdikkaasti kuoppia kierrellen todella taitavan kuskimme Ali-Noorin kyydissä läpi pikkukylien 

Oli upeaa päästä samantien 

ns paikalliselämän keskelle!

Pääni taisi pyöriä kuin papukaijalla!

Maiseman muuttuessa vuoristoisemmaksi 

teiden kunto heikkeni.

Jos niissä oli joskus asfaltti ollutkin, 

niin jatkuva routa-vaihtelu 

oli kuluttanut pinnan mukulakivimäiseksi.

Aurinko oli vielä korkealla, 

kun ensimmäiset lumihuiput siinsi edessä,

Aurinko ehti laskea ennenkuin saavuimme korkeimmille tieosuuksille 

ja tunneleihin, tai paremminkin 

rakenteilla oleviin tunneleihin, 

joiden ”pottupeltomaiset” ohituskaistat 

kulkivat tunneleiden vieressä 

ja liikenne oli pitkään 

seisauksissa useammassa kohdassa. 

Korkeimmalla kohdalla (3600m) ei nähnyt mitään, mutta tunto-ja kuuloaisti antoivat 

vaikuttavan kokemuksen tuulesta, 

joka ravisutteli välillä autoa 

ja heitti hiekkaa ikkunoihin kuin rakeita! 

Kabul by night

- muutaman tunnin unet 

ja tutkimaan pääkaupungin sykettä!

Pieni viivästys

Shir Khan Bandarin raja-asema osoittautui ensimmäiseksi kokemukseksi Afganistanista, 

sillä viisumiyhteydet toimivat, 

mutta enimmäkseen eivät toimineet. 

Rekkaliikenne tarkastettiin toki 

tällaisten tavis rajanylittäjien ohi… 

Niimpä kohtalomme oli yöpyä raja-asemalla. 

Eikä se liene mitenkään erikoista, 

koska majatalokin alueelta löytyy!

7h viisumihuoneessa odottelun jälkeen 

tuk-tuk kyydillä majataloon! 

Meidän lisäksi odottelijoita oli pari motoristia, toinen Venäjältä ja toinen Tanskasta, 

autoileva nuori pari Italiasta! 

Kaikille löytyi huoneet

Meistä pidettiin tosi hyvää huolta

-vaikkei pöytää voitu koreaksi laittaa, 

niin sama onnistui mainiosti lattialla! 

Kaunis auringonlasku ja nopeasti se yö sujui

Viisumitarrat passeihin ja matka pääsi jatkumaan!

Perillä viimeinkin, ei malttanut ottaa iisimmin

Sieltä se kaukaa jo sinisenä siinsi Iskanderkul!💙

Aleksanteri Suuren järvenäkin

tunnettu todellinen alppijärvien jalokivi! 

Aleksanterin ratsu ei meille ilmestynyt, 

mutta Ahti itse, kultaisessa asussaan

oli rantavahtina!

Enkä komein puunjuurakko, 

jonka olen koskaan nähnyt!

Paikka oli jotenkin taianomainen, 

mystinen - ehkä aavemainenkin!

Aurinko tuntui viihtyvän täällä

- se leikki säteillään kuin 

taidemaalari pensseleillään

muuttaen sävyjä, tunnelmaa ja syvyyttä.

Syvyyttä oli muuten äkkijyrkässä järvessä yli 70m.

Löysin tutun koivunkin halattavaksi!

Olihan se saapuminen ja yöpyminen 

järven rannalla kuin paratiisissa olisit ollut… 

Eikä mennyt ruoka väärään kurkkuun, 

vaikka maisemat olivat käsittämättömät!

Vaikka oltiin tarvottu jo 

ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki 

trekkiä 2 päivää, 

niin ei vain perilläkään malttanut ottaa iisimmin! 

Joku tunne veti töppöstä toisen eteen

ennen auringonnousua, päivällä

 ja auringonlaskun aikaan! Sai astella kuin muuttuvassa taidenäyttelyssä! 

Silti itse vaellus pirunpeltoineen, 

oli kuitenkin se ”The Juttu!”

Vesiputouksilta nousu johti Snake lakelle, 

joka suorastaan kylpi ruskan kaikissa sävyissä!

Ei käärmeissä😅

Fann vuoriston 7järven reitti olisi varmasti  kesäkuukausina aivan mieletön vaellus! 

Olemme ikionnellisia, 

kun ajallisesti ja logistisesti

onnistui 3 järven kapuaminen

ja pikkubussilla palaaminen Dushanbeen. 

Seikkailu jatkuu naapurimaahan, 

josta postailen vasta kotoa käsin!

Kiitos ihanista kommenteista aiempiin

- vastailen niihin kaikkiin aikanaan! 

Netti katkeaa ja eletään hetkessä

ja tilanteen sallimin kokemuksin tuleva viikko!

Sarytag joki johdattaa

Hyvää TYTTÖJEN PÄIVÄÄ 

Fann vuoriston uumenista! 

11.10. kavuttiin välillä nelinkontin 

ja välillä kenkiä dipaten 

Sarytag-joen alajuoksun liukkailla kivillä

kosken pauhu trekkaajien musana!

Ylös kun päästiin, 

niin seuraavaksi taas alas! 

Kyllä tosiaan kävi treenistä…

Maisemat antoi potkua!

Pikkusen kookkaampi pirunpelto

-ei yritetty tuosta suoraan ylös!

Mieluummin hieman kapeammat, 

mutta turvallisemmat reittivalinnat

Lumihuippuja, ruskaa…

Ei voisi vaihtelevampaa maasto olla

-pikkuhiljaa etenemme kohti kahta vuoristoärveä. 

 

 Aleksanteri Suuren Iskanderkul 

ja Snakelake täältä tullaan!

Ei vielä tänään-koska aurinko laskee jo, 

mutta huomenna!