Fillarin renkaathan ne heti tuli mieleen, kun näin
uusimman haasteen.
Ahkeria renkaan pyörittäjiä löytyy
tästä suvusta joka koossa ja joka iässä!!
Samalla sain idean, että teen nuorimmaiselle
1-2-3 -albumin kouluun lähdön kunniaksi.
Edellinen sai A-B-C albumin, eli Aapisen.
Taisi vaan alkaa tämä Matikka-albumi ihan nollasta!!
Tai sitten sivu tulee sinne loppupäähän
ja pitääkin laskea kaikki renkaat?! Klups...
tästä suvusta joka koossa ja joka iässä!!
Samalla sain idean, että teen nuorimmaiselle
1-2-3 -albumin kouluun lähdön kunniaksi.
Edellinen sai A-B-C albumin, eli Aapisen.
Taisi vaan alkaa tämä Matikka-albumi ihan nollasta!!
Tai sitten sivu tulee sinne loppupäähän
ja pitääkin laskea kaikki renkaat?! Klups...
Kaapista löytyi jotain nostalgista... ja eikös ikimerkit ole aina voimassa...
eihän nuo ole vielä täysi-ikäisiäkään, vasta 17-vuotta sitten painettuja.
Nuorimmaisemme rippijuhliin kutsukortit lähetettiin omakuvapostimerkillä.
Piti ihan kurkata postin sivuilta,
että KYLLÄ, niitä saa vieläkin!!
Ja saahan nykyään omasta kuvasta vaikka mitä muutakin...
suklaakonvehdit ovat mielestäni överimmät mitä olen nähnyt!!
En sentään syönyt!!
Synttärikortista sen verran, että
yleisempää lienee, että vanhemmat
opettaa lapsensa pyöräilemään,
Meillä tapahtui 5-vuotta sitten toisinpäin!
Ehkä tuli aikoinaan opetettua poika niin hyvin pyöräilemään
että fillareita piti olla aikuisena joka lähtöön... läskirenkainenkin.
Sen totesi vain vuoden käytön jälkeen liian painavaksi...
Piti saada kevyempi, hiilikuitunen, joten:
"Iskä, osta hyvä pyörä!!"
Ja iskähän osti...
kun eihän vaihdossa fillarista olisi juuri mitään saanut.
Minäkin sitten sitä kokeilemaan...
Osui niin sopivaan saumaan, kun kinttuni oli jälleen leikattu
ja kuntoutus oli aina ennenkin ollut vesijuoksua tai kuntopyörää.
Mun normi juoksuthan tuli juostuksi jo vuosikymmeniä sitten...
2011 oli eka leikkaus...
eihän nuo ole vielä täysi-ikäisiäkään, vasta 17-vuotta sitten painettuja.
Nuorimmaisemme rippijuhliin kutsukortit lähetettiin omakuvapostimerkillä.
Piti ihan kurkata postin sivuilta,
että KYLLÄ, niitä saa vieläkin!!
Ja saahan nykyään omasta kuvasta vaikka mitä muutakin...
suklaakonvehdit ovat mielestäni överimmät mitä olen nähnyt!!
En sentään syönyt!!
Synttärikortista sen verran, että
yleisempää lienee, että vanhemmat
opettaa lapsensa pyöräilemään,
Meillä tapahtui 5-vuotta sitten toisinpäin!
Ehkä tuli aikoinaan opetettua poika niin hyvin pyöräilemään
että fillareita piti olla aikuisena joka lähtöön... läskirenkainenkin.
Sen totesi vain vuoden käytön jälkeen liian painavaksi...
Piti saada kevyempi, hiilikuitunen, joten:
"Iskä, osta hyvä pyörä!!"
Ja iskähän osti...
kun eihän vaihdossa fillarista olisi juuri mitään saanut.
Minäkin sitten sitä kokeilemaan...
Osui niin sopivaan saumaan, kun kinttuni oli jälleen leikattu
ja kuntoutus oli aina ennenkin ollut vesijuoksua tai kuntopyörää.
Mun normi juoksuthan tuli juostuksi jo vuosikymmeniä sitten...
2011 oli eka leikkaus...
Ekat maastolenkit pojan kanssa lähimettissä
ja jestas miten hauskaa!
Paljon hauskempaa kuin kuntopyörä - sai olla ulkona!!
Mun oli saatava oma...
ei ihan läskirenkain, mutta sellaiset maastoleveydet kuitenkin
ja siitä se sitten lähti!!
ja jestas miten hauskaa!
Paljon hauskempaa kuin kuntopyörä - sai olla ulkona!!
Mun oli saatava oma...
ei ihan läskirenkain, mutta sellaiset maastoleveydet kuitenkin
ja siitä se sitten lähti!!
Ja niin kiitollinen pojalle
- itte ei olisi tullut koskaan kokeiltua!
Hyvää Syntymäpäivää hänelle ja vävylle myös
(hauskaa, kun he ovat syntyneet samana päivänä)
- itte ei olisi tullut koskaan kokeiltua!
Hyvää Syntymäpäivää hänelle ja vävylle myös
(hauskaa, kun he ovat syntyneet samana päivänä)
Upeita ja hyvä idea sen Going-round-i- circles - haasteen pohjalta!
VastaaPoistaTää teidän matkustus/pyöräily-harrastus muksujen kanssa on varmasti antoisaa, ainakin siitä päätellen kun katselee valokuvia ja kaikkea sitä toimintaa.
Sinä kun olet meedio loihtimaan kaikkea käsilläsi, niin oletko koskaan tehnyt mitään epoksihartisista? Se on monipuolinen aine vähän joka juttuun koska osavalla muotilla voit tehdä vaikka avaimenperiä (tosin jos sarjatuotantoa ajattelee, niin muotteja pitää olla paljon koska avoin aika eli työhön käytettävä aika ei ole järiin pitkä) mutta myös kaikkea muuta. Itse olen tehnyt muutaman pöydän (joskus taannoin), se on kätevä tapa saada pöytään uusi ja näyttävä pinta vaikka pelikorteista eli liimataan vain kortit pöydän pintaan ja kaadetaan hartsia päälle (reunoilla pitää tietenkin olla topparit eli listat). Tässä on yksi linkki materiaaliin: Emalia's resin solutions/a>
Itseasiassa mulla on muotteja vaikka kuinka ja paljon... mutta akryylimassa, kevytsavi ja kuumaliima riittää niiden kanssa, kun ovat pikkuruisia, juuri tähän omaan räpeltämiseen sopivaa kokoa. Hartsin kanssa ei ole tullut leikittyä - vaikka monen muun mömmän kanssa kyllä, silloin kun tein enemmän mixedmediaa.
PoistaMä luulin, että olet pyöräillyt "aina". 😅 Tuli yllätyksenä, että pyöräilyhistoriasi on noinkin lyhyt. Hyvin olet lajin omaksunut. 🤭
VastaaPoistaEhkä yksi pieni sana jäi pois, eli poika opetti MAASTOpyöräilemään... oli se taito muutoin hallussa jo aiemmin ja itseasiassa lukiolaisena fillaroin kesäisin päivittäin 40-80kilsaa päivittäin... mutta aikuisena maantie- ja pyörätie fillarointi ei napannut yhtään. En ole tykännyt edes töihin mennä fillarilla, se on yhä puuduttavaa asfaltilla... siksi etsitään aina polkuja ja ajetaan pakottavissa kohdissa melkeinpä mieluummin ojan puolella kuin asfaltilla. Ja varmaan koukuttavin oli, miten paljon enemmän fillarin vauhdilla (vaikka se onkin mettässä hidas) ehtii näkemään kävelyyn verrattuna. Juoksu kun ei enää ole vuosikausiin sopinut tälle "Tuhkimolle", jota (keraamisella)lasilla ja keinorustoilla on on paikkailtu. Menemisen halu ei vaan ole lakannut - kunhan jotenkin... ollaan jumpassakin muiden mummojen kanssa naurettu, että tullaan varmaan trollaattoreinkin vielä salsaamaan ja sambaamaan 🤣😂
PoistaTeillä ei fillarin renkaat pääse sammaloitumaan, niin vauhdista väkeä olette.
VastaaPoistaSinulla onkin ollut tehokkaat vuodet fillarin selässä ja innostuit heti...hienoa.
Minäkin luulin, että olet syntynyt pyörä sylissä heh!
Ihana kortti!
Mukavia hetkiä elokuun loppuusi!
Kiitos, Satulle tuossa "avauduinkin" fillarihistoriikista.... syyt ja seuraukset lähinnä johdattaneet...
PoistaHieno kertomus siitä miten kuntoutus voi muuttaa ihmisen eli kun se tylsä kuntopyörän polkeminen siirtyi ulos....VAU ! Ja mitä kaikkea hyvää siitä onkaan sitten seurannut....huikeita matkoja kotimaassa ja ulkomailla. Sisuakin on tarvittu; sen tosin luin vain rivien välistä :-).
VastaaPoistaSinulla Terhi on taito lukea rivien välistäkin... sisukkuutta lisäsi muutamat tohtorit, jotka määräsi jo peiliterapiaa ja sellaisia "luovutus" kuntoutusmuotoja... tavallaan piti näyttää niille, että kyllä minä vielä tästä jonkun keinon keksin! Nyt mennään näin ja millä seuraavaksi, tiedä tuota... ja totta, tuota maailmaakin pitää päästä NYT kattelemaan ja pikkuriikkisen auttelemaan... eniten se avaa/näyttää sitä miten erilaisiin paikkoihin ihmisiä syntyy (pakosti) selviytymään!!
PoistaTeillä on sitten merkkivuosi pyöräilyn ja pakuilun osalta - eikös ne ole kulkeneet niin ku käsi kädessä. Vauhdikkaasti ovat vuotenne menneet, maanosasta toiseen kiertäen ja kotimaassakin olette kulkeneet jo monet polut ja sopukat rengasmatkaten.
VastaaPoistaTotta.... tämä levoton sielu ei jaksanut innostua kotijärveä ajamaan ympäri kahta kertaa enempää... Ukkokullan työkaverin lainapakulla ensin ja parin viikon päästä omalla.
PoistaUpea postaus ja ihanasti olet keksinyt käyttää mieliharrastuksen kuvia askarteluissa
VastaaPoistaKiitos Enkuli... haastavin oli leikata noita renkaitten pinnoja kynsisaksin... varsin terapeuttista!🤣😂
Poista"Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri. Pyör..." kiitos korvamadosta.
VastaaPoistaMahtavan hienoja askarruksia! 😂😍😂
Hih.... ittelläni on usein fillaroidessa korvamatona; "Mul on levottomat jalat, levottomat jalat.... Ehkä siitäkin vielä syntyy askarruksia...
PoistaMukavaa viikonloppua!
Kivaa kertomaa siitä miten harrastus alkoi. Lapsilta voi oppia kaikenlaista ja saada virikkeitä ❤️
VastaaPoista