Aikaa pysähtyä

Jatkan näiden luonnonluomien
Leikkipuistojen ja "Hop Loppien" kehumista

- niitä voi löytää, kun on AIKAA pysähtyä!!

Hämeenkoskelle pysähdyttiin konkreettisesti
"Kato miten paljon vettä"
ihmetyksen vuoksi.

Samalla löytyi lisää ihmeteltävää 
Ihka oikean ja ensimmäisen RITARIN muistomerkki!

- Arvannette mitkä jutut siitä kehkeytyi seuraaville kilometreille.
Tuntui olevan pari Ritaria meillä kyydissäkin!

Mannerheim-ristin ritarit (sen merkin) tiesin kyllä,
mutta kuka oli saanut ensimmäisen tai kuinka monta heitä oli?
Ei aavistustakaan...

1. Ruben Lagus, kaikkiaan 191, 
joista viimeisin Tuoma Gerdt

opin nämä faktat tämän pysähdyksen myötä!!

"Oppia ikä kaikki", 
sanoi usein mummini...
Onnistuisikohan saman hokeman
tartuttamaan mummona meidän jälkikasvulle!?

Kelpo paikka oli pysähtyä oppimaan
jotain uutta (vaiko vanhaa?)

ja sit taas: "S-T-O-P-!"
ja eikun U-käännös...

"Mitä noi on?"
 Tuuloksen tien vieressä  isoja siivekkäitä,
vaikkei lentokenttää - mitä ihmettä???

Myönnän, että kaksin,
tai ainakin yksin olisin hurauttanut stoppaamatta ohi...

Mutta miten ihanaa oli seurata, kun "Miesväki"
- tuo isoinkin innoissaan luki niiden
koneiden kirjainyhdistelmiä ja teknisiä tietoja!
"Hornetit" pystyy lentämään vain n. 600-800km
- mitä ihmettä???

Mummon mielenkiinto keskittyi yritykseen 

kuvata tuon jättikopterin, johon mahtuu 24hlöä
siivet samaan kuvaan!
Ei onnistunut!!

Samalla mietin, että kehitys menee eteenpäin
ja joka sukupolvelta ajanviete tekemiset muuttuu.
Mitä itse teit automatkoilla lapsena/nuorena? 

Minä bongailin rekarinumeroita, eläimiä
arvailin vastaantulevan auton väriä. 
Kisailtiin kirjainleikkejä,
esim. eläimiä K-kirjaimella, jne.
Aika samoja juttuja tuli teetettyä omilla lapsilla...
ja kääks... myös lapsenlapsilla...
Ollaanko jämähdetty???

Älylaitteita ei tarvita, vaikka näkeehän niitä niskatukiin
jo kiinteinä varusteina (kullekin jo omansa) asennettuna.
Ja ainakin liikennevaloissa
on havaittavissa rinnakkaisilla kaistoilla,
että kyllä ne etupenkkiläistenkin
katseet suuntaa alas ja sormet räplää jotain...

No joo...
Tapahtuu sitä itselläkin...

Mutta tässä seurassa
keskityimme antamaan AIKAA!

Ja totesimme, että innostunut seura 
avaa omatkin silmät
näkemään/kokemaan uutta, 
kun on aikaa pysähtyä!

Sapuskan suhteen "Aikaa olisi säästänyt"
stopit ABC.lle ja vastaaville!!
MUTTA
Retkikokkaaminen (risukeittimellä)
on niin meidän juttu...
Se yritetään tartuttaa jälkikasvuunkin...

Kirves heilui jo pienimmässäkin kädessä ja ai että...
minkä tuohiapajan bongasivat metsästä...

Näillä sytyttelee jo kaikki ensi kesänkin seikkailut!

Kiireetöntä "Budjettimatkailua"
ruokakin halvempaa kuin kotona...
ja "hotellistakin" saa usein meri- tai järvinäkymä samaan hintaan!

Jälkiruoankin luonto suorastaan tarjosi!❤️

❤️:tä lämmittää varsinkin yhdessä vietetty AIKA

se on lahja, josta "antaja" itsekin saa P-A-L-J-O-N!