Hyvin nousee nämäkin lukemat!
Ja näissä lukemissa!!
Taisi olla vuosi -95 - 96 kun
"joku outo lippalakkityyppi" tuli siihen "mun paikalle"
hyppimään mestari-guru Sannan koreografiseen steppiin!
Sekoitti hypyillään kaikki muutkin!
"joku outo lippalakkityyppi" tuli siihen "mun paikalle"
hyppimään mestari-guru Sannan koreografiseen steppiin!
Sekoitti hypyillään kaikki muutkin!
Vaan vuosikymmenten vieriessä
nousi lavalle Guruksi Gurun paikalle
- vakkariohjaajana on jo useamman vuoden
tuhatpäisille Naantalin Supertreeneille
ja onkohan Turussa salia, jossa ei olisi ohjannut? Tuskin!
Omakin sali oli ja lanseerasi omintakeisia tunteja
tramppa-jumpasta 9-laudan step-aerobicciin
koreografista fillarointia unohtamatta
tramppa-jumpasta 9-laudan step-aerobicciin
koreografista fillarointia unohtamatta
Miksasi ja poltti aikoinaan mulle
cd-levyt omia ohjaustuntejani varten.
Miksaa yhä omat musansa ja suunnittelee kaikki tuntinsa
- tai ei edes enää ennalta suunnittele,
Kykenee vetäisemään kirjaimellisesti LIPPALAKISTA
missä tahansa lautamuodon laitettuamme
koreografiset moovit...
Punaiset posket tunnin steppaamisen jäljiltä!
Harmi vain,
kun kesäkuisena lauantaina,
näin pieni porukka pääsi paikalle.
No - kaikkien nimet on kuulassa ja tärkein:
Onnistuimme YLLÄTTÄMÄÄN!
Kahvakuulan mallinen "kortti",
Kuin "kori" jonka sisälle sai piilotettua
lahjakortin urheiluliikkeeseen namien kera!
6-kymppisinä vedetään siis yhtä lujaa kuin 3-kymppisinä...
ehkä lujempaakin, heh heh...
tai tuntuu ainakin siltä!!🤣😅
Tästä tulikin mieleeni kysyä,
että mikä on pisimpään säilynyt
harrastus/lempipuuha elossasi?
Tai ylipäätään, onko mielenkiinnonkohteet
kovasti muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Mitä vanhemmaksi tulen,
niin sitä enemmän yrittää pitää kiinni niistä tekemisistä,
joista eniten pitää.
Monenmoista on kyllä tähän ikään ennättänyt!!
Vanhin on kyllä ehdottomasti tuo askartelu.
Räpelletty 57-vuotta!!
Lienette jo monasti "kuulleet" että kaikki sai alkunsa,
kun ompelija-mummi minua hoiti alle kouluikäisenä.
Sain pitsien, nauhojen jämät, napit, nepit kannustavin sanoin:
"Tie tyttö noista jottain!"
lahjakortin urheiluliikkeeseen namien kera!
6-kymppisinä vedetään siis yhtä lujaa kuin 3-kymppisinä...
ehkä lujempaakin, heh heh...
tai tuntuu ainakin siltä!!🤣😅
Tästä tulikin mieleeni kysyä,
että mikä on pisimpään säilynyt
harrastus/lempipuuha elossasi?
Tai ylipäätään, onko mielenkiinnonkohteet
kovasti muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Mitä vanhemmaksi tulen,
niin sitä enemmän yrittää pitää kiinni niistä tekemisistä,
joista eniten pitää.
Monenmoista on kyllä tähän ikään ennättänyt!!
Vanhin on kyllä ehdottomasti tuo askartelu.
Räpelletty 57-vuotta!!
Lienette jo monasti "kuulleet" että kaikki sai alkunsa,
kun ompelija-mummi minua hoiti alle kouluikäisenä.
Sain pitsien, nauhojen jämät, napit, nepit kannustavin sanoin:
"Tie tyttö noista jottain!"
Kiva kortti !!!!
VastaaPoistaMun ikuinen harrastus on kutominen. Aloitin noin 22vuotiaana, tuli tauko kun lapset syntyi . 20vuoden tauon jälkeen aloitin taas uudelleen .
Olen lenkkeilyt , juoksin 2 tuntia kevyesti mutta elämä ja kiireellinen arki tuli vastaan. Se jäi siihen.
Kivaa viikon alkua! 😁
Taukoja tulee pakosti tai pakotestusti... minulta vietiin juoksuharrastus reisuluun ja polven takia...
Poistamutta tilalle löytynyt onneksi muuta. Kutominen on ihanan hyödyllinen harrastus, samalla syntyy asusteita, asuja käyttöön...
mulla se ihan surkastunut sukkiin... ja niitäkin harvakseltaan...
Hyvin hoksattu korttimuoto. :)
VastaaPoistaJaa-a, mitäs mukanani on kaikki vuosikymmenet kulkenut? Käveleminen, virkkaaminen, kirjoittaminen, lukeminen, ne ovat teini-iästä asti mukana olleet. Kai siihen voisi lisätä myös luonnon seuraamisen. Varsinkin pikku-Anjan tapauksen jälkeen isä opetti kulkemaan luonnossa ja neuvoi, miten siellä selviää. Samalla kertoi kasveista, joita voi käyttää ruuaksi yms. Isän oppien mukaan mukana on aina luontoretkillä puukko, tulitikut, narua, paperia, hakaneula ja suolaa. Kas, kun hakaneulasta saa myös hädän tullen koukun ja voi kalastaa ruokaa, jos eksyy . :) Osaan tehdä lumikiepin talvella ja muulloin havukatoksen petipaikaksi, jollei isoa puuta löydy, jonka alle voisi majoittua. Rp
Ihana isä - arvokkaita MacGyvermaisia oppeja! Minäkin rakastunut luonnossa oloa, mutta ei olisi tullut mieleen ongenkoukku hakaneulasta... ja pakko kysyä mikä on lumikieppi?
PoistaNiin paljon kuin yhäkin rakastan telttailua ja luonnossa oloa, nukkumistakin - niin talvella minusta ei siihen olisi.... terveisin Vilukissa!
https://pyssyjahti.wordpress.com/2019/05/01/lumikammi-ja-kieppi-kelpaavat-tilapaisasumuksiksi/
PoistaMun kävisi niin kateeksi ihmiset, joiden kunto vaan kestää ja kestää jumpat ja stepit ja zumbat, vaikka ikää tulee, jos olisin kateellinen ihminen. Oon ollut kova liikkumaan, kaikkea piti kokeilla ja tehdä, mutta sitten tuli moneen lajiin kroppa ja nivelrikko tielle. Nyt seitsemänkymppisenä joudun pakottamaan itseäni edes kävelylenkeille. Aina se minä itse ei tottele edes! Vesijumppa on ollut mun liikuntalajini varmaan 15 vuotta, se jatkuu edelleen. Olin kova pelaamaan sulkapalloa, tanssin itämaista tanssia, harrastin steppiä, zumbaa, aerobickiä. Enpä harrasta enää.
VastaaPoistaKäsityöt, etenkin kutominen on kulkenut harrastuksena nuoresta likasta saakka. Ja lukeminen. Siinä ne taisi sen vesijumpan lisäksi ollakin. Mutta hyvä että edes jotain.
Loistava kortti! Hieno idea!
Juu kateus ei kannata ja märehtimään jääminen menetettyihin asioihin... vaikka liikkuvaiselta kuulostaa tämä elomme
Poista- niin itsekin olen opetellut kävelemään 5 kertaa ja kuudeskin häämöttää... ortopedien kasaama Tuhkimo-tarina, ei lasikenkää, mutta lasijalka. Sinulla on ollut upean monipuolisia harrastuksia ja ne antaneet varmasti sellaisen kekseliään taustan, että vaikka rajoitteita tuleekin - niin mielenkiinnonkohteita ja mukavaa ajankäyttöä löytää tilalle... kuten luettelitkin, waude... paljon aktiivisuutta on arjessasi ja varmasti mieleisiä, sillä kuka sitä tekisi itselle haastavia juttuja päivästä toiseen... sisäinen motivaatio on kohdillaan! Ihana sinä ja nautinnollista Minttumaarin aikaa!
Hieno kortti taas. Minun ikuisuusharrastus on metsäkävely. Aina yhtä mukavaa.
VastaaPoistaOih - METSÄ!!! Sen lumo on kyllä kutsuva ja sulla on niin ihana kaverikin kävellä!
PoistaHieno idea korttiin. Kuvaa hyvin harrastusta.
VastaaPoistaKiitos Leena!
PoistaIhana ja varmasti saajansa näköinen kortti! 😍 Mun ikuisuusharrastus on varmaankin palapelit. Tosin harrastus oli välillä kateissa ainakin parikymmentä vuotta.
VastaaPoistaKiitos - sopi kyllä kuin kuula käteen!!🤣
PoistaVai palapelit - oikeinko niitä tuhannen palan?
Minä en tainnut edes lapsena saada muutaman palan pelejäkään joulupukilta...
koskaan oppinut tai siis maltti kestänyt etsiä palasia...
Ukkokulta taas saa joka joulu ja tykkää...
Kiitoksia mielenkiintoisesta blogipostauksestasi!
VastaaPoistaKiitos kysymästä. Minulla valokuvaus ja liikunta ovat olleet mieleisiä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sanotaan kyllä, että jos jokin toiminto tai tekeminen toistuu jatkuvasti, se ei ole enää harrastus vaan elämäntapa.
Wau, mitä kortteja!
Hyvin sanottu - tuo elämäntapa... kun aloin miettiä, niin esim. pyöräilyn ja matkailun koen elämäntavaksemme...
PoistaAskartelua en osaa kyllä sillä sanalla sanoa...
Valokuvaus on muuten myös aktiivisena arjessa... nostatit hyviä pointteja tekemisten merkityksestä ja säilymisestä elon arjessa, kiitos!
Täydellinen kortti ! taatusti osui ja upposi saajalle tai paremminkin kai nousi :-)).
VastaaPoistaMinun harrastukset on vaihdelleet aika lailla elämänkuvioiden myötä.Piti oikein funtsia asiaa. Uinti on aina ollut lähellä sydäntä ja on sitä edelleen.Kävely ilman muuta niin kauan kuin jalka vähänkin nousee....Kutominenkin pitää pintansa ja lukeminen.Soittaminen/musiikki nyt enempi , joskus aiemmin vähempi. Kiirevuosina ei puhettakaan mistään ylimääräisestä harrastuksesta, mutta kokkailu ja leipominen on ollut sekä pakollista , mutta myös mukavaa, usein sellaista rentouttavaa tekemistä.
Sulla on kyllä monipuolinen kirjo mielekkäitä tekemisiä - hienoa!
PoistaItse surkean kinttuni myötä välillä märehtinytkin, mutta onneksi toistuessaan
ja iän myötä onneksi tullut sinnikkäämmäksi kuntouttajaksi ja ylläpitäjäksi.
Tärkeyden ja merkityksen huomaa usein vasta kun menettää... mutta sen jälkeenhän voi aina vain saavuttaa...
Muita kompaten: upea ja täydellinen kortti! Onneksi saaja jaksoi sen vielä nostaa.
VastaaPoistaKysymykseesi on helppo vastata: lukeminen. Ja lukeminen. Ja kutominen. Ja kirjoittaminen, joka alkoi kirjeenvaihdosta, ensimmäinen kirjeenvaihtokaverini oli nimeltään Minna ja on ystäväni vieläkin.
Oi - sinä sen sanoit, kirjeenvaihto! Minäkin harrastin sitä nuoresta tytöstä äitiyden ja perheen vuosiin.. meistä kirjekavereista oli juttukin Kaks Plus lehdessä.... kun sen palstan kautta tapasimme. Ystävyys on onneksi säilynyt, vaikka kirjeitä ei enää kirjoitella... whatsapit ja treffit...
PoistaVieläkö te kirjoittelette Minnan kanssa?
Aivan mahtava kortti kaikkineen! Oletko ottanut itse sen hyppykuvan? Se on täydellinen!
VastaaPoistaHarrastus? Niitä lienee tullut ja mennyt, mutta kirjoittanut olen kai aina. Ja edelleen... 😁
Voimia alkaneeseen viikkoon!
Hyppykuva on otatettu ammattilaisella kun mainossivuja tehtiin omalle salille...
PoistaKirjoittaminen - se on muuten mahtava juttu... ja säilynyt onneksi itsekullakin...
naputtelenhan tässä parhaillaan... vaikkakin työssäni koen vaikeimmaksi kirjoittamisen... lausunnot, plääh...
Saaja taas taatusti tyytyväinen saamastaan hienosta kortista! Onnittelut! Pisimpään säilynyt harrastus? Ristikot/ kryptot, lukeminen, runoilu. Mukavaa viikkoa.💛
VastaaPoistaRistikoissa olen aina ollut surkea... mutta Kryptot... ne tuli tavallaan takaisin elämään, kun sain äitini innostumaan niistä!
PoistaHieno kortti ja niin saajansa oloinen!
VastaaPoistaMinulla on harrastuksia mennyt ja tullut. Polvista johtuen kaikki jumpat ovat jääneet pois, samoin kaikki pallopelit. Se on kyllä harmillista. Uiminen on vaihtunut vesijuoksuun. Askartelu on pitkäaikaisin harrastus, kakkosena uinti (joka on nykyään melkein pelkästään vesijuoksua) ja lukeminen. Taisin oppia molemmat aika lailla samaan aikaan. Ei sentään kakkosenahan on tietysti hiihto :)
Ihanaa kun vesielementit ja hiihto sujuu, vaikka nuo pirskatin krämpät on kyllä sellaisia pirulaisia.
PoistaMinä krämppä myös joutunut monta rajumpaa ja mieluista harrastusta jättämään... kun ortopedit on useampaan otteeseen paikkailleet tätä Tuhkimotarinaa... viimeksi laittoivat keraamista lasia... siitä lähtien ollut tämä prinsessamoodi 🤣
Mulla onneksi pyöräily sujunut silloinkin kun kaikki muu ollaut kuntoutumisen vuoksi tauolla...
Kyykkääminen palauttanut voimia ja toimintakykyisenä...
Yhä kyykympää arkea siis tiedossa, mutta ei luovuteta - kumpa saisit ortopedin operoimaan.... uskon, että nousukiitoon olisi vielä mahdollisuus... mulla jo 5kertaa operoitu ja kuudetta kertaa yritän sinnikkäästi pitkittää...
Hauska kortti ja sopii saajalleen kuin nenä päähän, tai sitten niinkuin lippis päähän. Taitaa olla käsityöt ja askartelu niitä pisimpään elämässäni säilyneitä harrastuksia. Lapsena ompelin nuken vaatteita ja nyt saa pikkuväki mummun ompeluksia päälleen. Kaikenlainen tekeminen on kyllä vuosien saatossa vähentynyt ja hidastunut, mutta aina on mieli hyvä kun jotain valmista syntyy.
VastaaPoistaTotta, kuin lippis päähän... kiitos!
PoistaOih - nuken ja isompana vielä barbien vaatteet oli mieluisaa puuhaa minullakin... harmikseen viidestä murusesta vain yksi on tyttö ja ei oikein "nukkemainen" ollut hänkään... mulla oli muuten paperinukeillakin vaatteissaan oikeaa pitsiä, hih...
Hidastuminen ei ole huonoksi... laatu vain paranee - iloa eloon ja Juhannusviikkoon!
Kiva kortti ja yllätys yllätti hienosti.
VastaaPoistaKiitos - tosiaan, onnistui!!
PoistaOn kyllä ihana kortti 👍🌞 no pisimpään ollut: kutominen, vaatteiden tuunaus, askartelu, piirtäminen. Olen aina tykännyt samoilla luonnossa ja jooga tullut myöhemmin kuvioihin, kun olisin tajunnut mitä jooga antaa, niin olisin jo paljon aiemmin aloittanut sen. Pilateksen olen ottanut mukaan päiviin. Ihan vaan pienimuotisena youtuben videoiden ohjaamana 🌞
VastaaPoistaSinä oletkin sellainen tuunaaja, että... inspiraatiota olen monasti saanut sinulta - kiitos! Olet niin kekseliäs kokeilija, ihailen!
PoistaJooga ja pilates on olleet vain kokeiluja... tuntuu, että hengitän ihan päinvastoin....
Onpa ihana idea!!
VastaaPoistaPisimpään mukana kulkenut harrastus on ehdottomasti lukeminen. Luen aina ja kaikkialla ja koko ajan.
2000-luvun alussa innostuin bodypumpista ja salilla käymisestä. Ajoittain on ollut taukoa, mutta sinne palaan aina uudelleen, samoin kuin metsäpoluille joko patikoimaan tai muuten vaan samoilemaan.
Kiitos!!
PoistaLukemisesta ja ihan lukutaidosta puhutaan parhaillaan paljon... katoavainenko kansanperinne?
A-P-U-V-A... Itsellä kyllä myös vähentynyt... joten iso hatunnosto sulle.
Metsät polkuineen - niiden kutsuvaa lumoa on vaikea olla kuulematta....
Uusin postauksesi oli upea... jäi vielä kommentoimatta, kun tulen lukemaan uudelleen....
Ihanaa minttumaarin aikaa!
Kevyt kortti, jossa on painavaa asiaa !😉
VastaaPoistaHih - juurikin näin!!
PoistaOlet saanut tuohon korttiin niin aidon kahvakuulan pinnan, että ensimmäistä kertaa katsoessani luulin kuulaa ihan oikeaksi.
VastaaPoistaLapsena ja nuorena tuli luettua paljon, nyt lukeminen on jäänyt satunnaisiin kirjoihin. Askarteleminen on ja pysyy, niin kauan kuin näkee ja sormet taipuu :) Virkkaaminen houkuttelee pitkän tauon jälkeen, pitää ottaa se ensimmäinen langankierto koukulle ja siitä se lähtee (naamakirja jatkuvasti näyttää virkkaukseen liittyviä ryhmiä ja mitä ihanampia malleja - osaa jo lukea ajatuksetkin nuo algometrit)
Hih, algometrit on totta tosiaan ajatuksenlukijoita... ei ne mulla vaan virkkaamiseen viittaa... se oli kouluaikana ainoa käsityö, jonka toin äiteelle kotiin... kaikki muut mieluisia, mutta virkkuukoukku ja joku mallin noudattaminen, ei mun kärsivällisyys siihen taipunut
Poista🤣 silloinkaan!
Upea kortti - olet kyllä taitava! Katsoin postausta ensin kännykän näytöltä ja luulin, että siinä oli ihka oikea kahvakuula. Kiitos ompelija mummollesi, että tartutti sinuun käsillä tekemisen taidon. Minun edesmennyt äiti oli taiteellinen ja käsillä tekevä ihminen. Hän oli aikoinaan pyrkinyt myös Ateneumiin ja kun ei päässyt sinne 1.yrittämällä päätti ettei pyri enää toista kertaa. Äiti maalasi, teki mosaiikkitöitä, keramiikkaa, ompeli, kutoi kangasta jne. ja me lapset saimme kokeilla kaiken tekemistä myös. Äiti innosti ja kannusti tekemään oman näköistä joten aina juhlapäivinä kaikki onnittelukortit olivat itse tehty. Minä tein appelsiinilaatikoista nukkekodin itselleni, helmistä kattokruunun sinne, massasta "ruokaa nukeille" jne. Ompelin myös nukenvaatteita jne.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ja kesäkuuta Repolaiselle ♥
Mummille niin kiitollinen monesta!!
PoistaMahtavan monipuoliset mallit ja kokemukset olet saanut "Äidin maidossa!"
Nukketalosta tuli mieleen seurakunnankerho, jota varmaan joskus 9-12 -vuotiaana kävin, tyttökerho. Siellä teimme yhteistä nukkekotia... muistan vieläkin, kun väkersin jalallisista, pikarimallisista jacky-jogurttipurkeista tosi moderneja nojatuoleja pehmusteineen.... hih... ihana kun kommenttisi nosti tuon muiston esille! Kiitos!
Nautinnollista keskikesän ja minttumaarin aikaa Marjolle!