Uros-saarilla

Kyllä sitä elämää on monenlaisissa paikoissa!

Uros, eli Vesikansan lauttasaaret sijaitsee 

Punosta n. 10km

 päässä Titicaca-järvellä! 

Saaret rakennetaan rantakaislikon juurakkopaakuista tiukasti toisiinsa kiinnisitoen. 

Juurtuvat vahvasti yhteen

ja päälle kaislaa ristikkäin 

vähintään kymmenen kerrosta 

(kerroksia lisätään jatkuvasti, 

että ylin pysyy kuivana astella)

Olipa jännittävä kävellä 

notkuvien/joustavien saarien päällä!

Myös asumukset rakennetaan kaislasta 

ja veneet

Tuskin tämäkään 3-vuotias Tomyo-poika 

tulee viettämään elämäänsä enää näillä saarilla! 

Ja Urosten elintavoilla! 

Punoon läheisyys houkuttelee nuoria

ja osa tämänkin saaren nuorista aikuisista 

asuu jo kaupungissa 

ja käy vain ”töissä” saarilla 

näyttäen turisteille 

asumis-, ja rakennusmuotoa!

Vakituiseen lautoilla asuvia on  

enää kuutisen sataa-eniten kauemmilla saarilla. 

Persoonallisen kansan persoonalliset veneet

- pakkohan niitäkin oli kokeilla, 

kun mahdollisuus tarjoutui!

Sääliksi kävi isäntää, 

kun meloi meitä painavia Eurooppalaisia

seuraavalle saarelle!

5-vuotias Ronaldo lähti mukaan ja lauloi, 

sekä yritti opettaa minulle

Ketsunkirlistä lastenlaulua.

Olin huono ja huvittava oppilas!😅

”Samiyuq kay, sumaqmi kanki”

Miehet rakensivat lautoja ja kalastivat

naiset ahkeroivat käsitöiden ja ruoan parissa! 

Mielenkiintoinen vierailu 

sai vielä mielenkiintoisemman lopun! 

Laiva jolla olimme tulleet saarille, 

ei käynnistynyt -ei, 

vaikka siihen vaihdettiin uusi akku! 

Niimpä paluukyyti olikin pienellä veneellä, 

jonka kanssa poikkesimme 

tankkausssaarella matkan varrella! 

Kanisteri täyteen ja matka jatkui…

Tuplasti pidempi paluumatka oli myös vesipossusafari!

Kiitos Miquel kyydistä 

ja unohtumattomasta seikkailusta!