Kyllä sitä elämää on monenlaisissa paikoissa!
Uros, eli Vesikansan lauttasaaret sijaitsee
Punosta n. 10km
päässä Titicaca-järvellä!
Saaret rakennetaan rantakaislikon juurakkopaakuista tiukasti toisiinsa kiinnisitoen.
Juurtuvat vahvasti yhteen
ja päälle kaislaa ristikkäin
vähintään kymmenen kerrosta
(kerroksia lisätään jatkuvasti,
että ylin pysyy kuivana astella)
Olipa jännittävä kävellä
notkuvien/joustavien saarien päällä!
Myös asumukset rakennetaan kaislasta
ja veneet
Tuskin tämäkään 3-vuotias Tomyo-poika
tulee viettämään elämäänsä enää näillä saarilla!
Ja Urosten elintavoilla!
Punoon läheisyys houkuttelee nuoria
ja osa tämänkin saaren nuorista aikuisista
asuu jo kaupungissa
ja käy vain ”töissä” saarilla
näyttäen turisteille
asumis-, ja rakennusmuotoa!
Vakituiseen lautoilla asuvia on
enää kuutisen sataa-eniten kauemmilla saarilla.
Persoonallisen kansan persoonalliset veneet
- pakkohan niitäkin oli kokeilla,
kun mahdollisuus tarjoutui!
Sääliksi kävi isäntää,
kun meloi meitä painavia Eurooppalaisia
seuraavalle saarelle!
5-vuotias Ronaldo lähti mukaan ja lauloi,
sekä yritti opettaa minulle
Ketsunkirlistä lastenlaulua.
Olin huono ja huvittava oppilas!😅
”Samiyuq kay, sumaqmi kanki”
Miehet rakensivat lautoja ja kalastivat
naiset ahkeroivat käsitöiden ja ruoan parissa!
Mielenkiintoinen vierailu
sai vielä mielenkiintoisemman lopun!
Laiva jolla olimme tulleet saarille,
ei käynnistynyt -ei,
vaikka siihen vaihdettiin uusi akku!
Niimpä paluukyyti olikin pienellä veneellä,
jonka kanssa poikkesimme
tankkausssaarella matkan varrella!
Kanisteri täyteen ja matka jatkui…
Kiitos Miquel kyydistä
ja unohtumattomasta seikkailusta!
Nuo saaret ovat kyllä tosi kiinnostavat, ja kuuluisatkin taitavat olla. Ellei ole sitten toisia samanlaisia jossain ;-)
VastaaPoistaOlipahan taas seikkailu, mutta tuollaiset jutut ovat justiin matkustamisen suola. Mukavaa, ettei satu mitään tosissaan ikävää, ja pieni takaisku ei mitään haittaa, jos ei ole kiire lennolle.
"takaiskut" on useita parhaita ja ikimuistoisempia, kuin se, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan... no, meillä ei voi oikein mennä, kun ei ole sen tarkempia suunnitelmiakaan...
PoistaVarmasti unohtumaton seikkailu! Hienot kuvat ja selostus, pääsipä itsekin käymään ja tutustumaan uros-saaren ihmisiin ja tapoihin. Niin se aika ja tavat muuttuvat sielläkin.
VastaaPoistaNiin monilla tapaa ja monissa paikoissa erilaisissa olosuhteissa ihmiset elävät maapallollamme...
Poistase on kyllä niin mielenkiintoista! Saa janoamaan lisää!!
Ihanan värikästä! Onneksi loppu hyvin - kaikki hyvin!
VastaaPoista😍
PoistaOlipa todella mielenkiintoinen postaus, luonnonmateriaaleja on osattu käyttää ja sille olisi tarvetta edelleen. Hienot veneet ja kauniita käsitöitä. Pienet takaiskut eivät matkoilla kovin haittaa, kun käytössä on vaihtoehtoja.
VastaaPoistaMonasti miettii jälkikäteen, että "takaiskuista" tulee niitä parhaita ja ikimuistoisempia muistoja!
PoistaTäällä täytetään Näsijärveä, tehdään tekosaarta, jonne on tarkoitus rakentaa kerrostaloja. Mutta osataan niitä asumuksia veden päälle näköjään tehdä muuallakin. Huvittaa tuo lauttasaaren nimi Uros. Lehdessä luki, että Uros yhtiö on oikeudessa vastaamassa petos syytteisiin. Sama nimi saarella ja yrityksellä.
VastaaPoistaEikös jokin metrolinjakin tehty "lisämaalle" - muistelen, että viime kesänä fillaroitiin siellä - Pölkkylänsilta - kai hieman luvattomillakin reiteillä?
PoistaOnpa mielenkiintoinen paikka! Harmi, että perinteinen tapaa elää ja olla on pian katoavaa perinnettä. Ehkä tässä kohtaa turismi on hyvästä, koska perinnettä jatketaan niin, että voidaan esitellä sitä matkailijoille.
VastaaPoistaJuuri tuota ajattelimme, että hienoa, että turismin myötä perinteet säilyy, elää ja niitä pidetään arvossaan, kun halutaan esitellä vierailijoille.
PoistaAika kätevää rakentaa oma saari. Tuolla tavalla saisi täälläkin rakennettua oman mökin mihin vain vesistöön haluaa. 😃
VastaaPoistaMinullekin tuli mieleen isäni, joka rakensi aikoinaan saunalautan...
Poista