maanantai 5. toukokuuta 2025

Polkien kohden Punoa

Saimme pitää pyörät vielä seuraavankin päivän, 
mikä mahdollisti, 
että lähdimme polkemaan kohden Punoa
niin pitkälle kuin ohuessa ilma-alassa
 jaksettiin (meidän ylin 3921) 

Ei ihan ylittynyt tavoittelevamme 4tonnia😅, 
Se olisi vaatinut 
seuraavaan laaksoon laskeutumisen
 ja taas ylös polkemisen-n. 30km lisää… 
Ei riittänyt kunto!

Kintut huusi hoosiannaa, 
vaikka oli niin mahtavia tsemppareita matkalla
 kuten Rasta-lampaat

Nälkäinen -possu

ja Utelias - alpakka

Upeinta on polkea luonnon keskellä, 
vettä, vuoria, paikallista elämää! 
Näitä kaikkia ja vielä paljon muutakin 
osui matkalla Punoon! 

Ensimmäisenä suorimmalta reitillä
 oli pieni järvi/kosteikko Huacarpay,
jonka bongasin netistä, 
kurkkiessani maastopyöräilyvinkkejä! 
 Näköalatorneja, arkeologisia kaivauksia, 


mielenkiintoisia kasveja, joita kaivausten ”valkokypäräinen” (kai siis pomo)
innostui selittämään ja selvensi 
mitä voi maistaa ja mitä EI-missään tapauksessa! 
Cucanmelon=aavikkokurkku
Perun rosepippuri
Perun kataja marjoineen


Kaniwa, ravintokasvi, jota viljellään, syödään 
ja hyödynnetään vartta myöten paljon Perussa



Naavakalliot-jokiuomat


Sielu js sydän ”lepää”
keräten samalla energiaa ja iloa! 
Vaan pakko oli kinttuja kuunnella 
-ne oli valmiit luovuttamaan!
Kiitollisia näistä kilometreistä
 ja varsinkin kokemuksista & kohtaamisista 
joita polkeminen tarjosi (jälleen kerran)!
Trailerin kyytiin ja kohden Punoa!

19 kommenttia:

  1. Varmasti upea reitti varmaan ja puskissa syötävää. Luonnon keskellä on upeaa myös pyörällä ajella ja varmasti reidet iloitsevat! Mukavaa matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajamme niin paljon mieluummin maastossa kuin asfaltilla.

      Poista
  2. Kauniita maisemia jälleen, te kuljette onneksi eri reittejä kuin tallatuimmat polut ja näissä jutuissa pääsee näkemään tosi mielenkiintoisia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - juu... omat polut on parhaat... googlen online maps on kyllä hyvä... näyttää ohuimmatkin kinttupolut ja niiden ympärillä elämä on usein aidoimmilaan.

      Poista
  3. Olipa outo otsikko, joka kyllä jutussa aukeni :) Eläimellistä menoa, huikeita maisemia ja voimallisia polkijoita!

    VastaaPoista
  4. Oottepa jälleen olleet upeissa maisemissa polkemassa! Mulla ois voinut kunto loppua jo parin tunnin jälkeen, te sentään jaksoitte kuusi! Hieno suoritus tuossa ilmanalassa - ootte kyllä superkuntoisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa haastaan itseään ja sitten taasen täällä kotona motivoi treenaamaan, että jaksaisi seuraavalla seikkailulla vielä paremmin... nauttii enemmän kun jaksaa. 412km tuli poljettua kolmessa viikossa... 7 fillaripäivää... kahdeksan oli tarkoitus.... viimeisenä päivänä meni "pupu pöksyyn!"

      Poista
  5. Huikeita maisemia taas kerran! Ihania eläimiä matkalla tsemppaamassa polkemista!

    VastaaPoista
  6. Ulrika50v.blogspot.com6. toukokuuta 2025 klo 6.04

    Rupesin ihan nauraan ääneen alpakolle ,olipa utelias 🤣🤣🤣🤣

    VastaaPoista
  7. Ulrika50v.blogspot.com6. toukokuuta 2025 klo 6.05

    Purskahdin nauruun , utelias alpakko! 🤣🤣ihana ......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.... eläinystävät ovat yleensä ihania... ainoa, josta jäi muuta kuin naurattava/hymyilyttävä muisto, on se "piski", jonka 4 hammasta on varmaan loppuiän "tatuoituna" pohkeeseeni. Hyvin parani, ei tulehtunut!!

      Poista
  8. Possukuvat ovat mainiot! Voi hitsi, meidän porttikongissa on parhaillaan jotain 20 fillaria, jotka lähtevät siitä tänään Kierrätyskeskukseen. Siis hyvä, että lähtevät, mutta siellä olisi ollut yksi ihan mielenkiintoinen. En anna itseni hamstrata! 😆 On teillä kova kunto, kun kykenette ajamaan noissa metreissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilma-alalla on kyllä iso merkitys... jotenkin meni ihan reisille... siis kaikki voimat ja kun ne sieltä loppui - niin ei ollut mistään tankata lisää!

      Poista
  9. Upeita pyöräilymaisemia! Ihan hurja kunto teillä on, kun jaksatte pyöräillä 3,9km korkeudessa! Toki vuoristotauti ei osaan iske lainkaan, mutta ilman ohuus kyllä tuntuu jokaisen kropassa. Minähän kykenin vuoristotaudin hellitettyä vain kävelemään hitaasti Cuscon 3,4km korkeudessa. Yksi ilta meni ihan vaan hengitellessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti treenattiin ennakkoon, mutta ei auttanut - ilman ohuus tosiaan meni "ihan reisille" - jaloista vain loppui teho...
      Loppuhuipennus oli tarkoitus aloittaa 4700m... mutta meillä meni "pupu pöksyyn" - postaus vielä tulossa... kunhan saa työ- ja kotiarjen taas käyntiin

      Poista
  10. Mutta onneksi kintut vielä jaksoi huutaa hoosiannaa. 😄 Siinä vaiheessa, kun ei kuulu enää mitään ääntä, on huolestuttavaa. 🤪 Tuo kaniwa-kasvi muistuttaa yhtä suomalaista kasvia, mutta kun en nyt millään muista sen nimeä. 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, totta ja tekee kyllä hyvää kokeilla välillä rajojaan!!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!