Timanttinen Kauriin kääntöpiiri

Timanttisiin hetkiin on ihana palata paperillakin.

Rovaniemen Napapiirillä on tullut käytyä useinkin,
mutta Kauriin kääntöpiirin
saavuttaminen ja ylittäminen varsinkin fillaroiden
tulee jäämään kyllä ainutkertaiseksi.

Nähdessäni TryItOnTuesday-Sparkle-all-way haasteen, 
tiesin heti, mitkä kuvat ja maisemat tulevat pääsemään hohteen keskelle. 

Taustapaperissa on tekstinkin muodossa paljon glitteriä, 
mutta sitä on vaikea kuvata. 

Timanttien tavoin hohti valkoinen hiekkakin
Namibian auringon alla toukokuussa.  

Skräpätään samoista materiaaleista 2/4

Facebookin Skräppääjät ryhmässä
Päivin innoittama vaihtorinki 4 askartelijan kanssa
on edennyt toiseen vaiheeseen - nyt vuorossa Sannan materiaalit...

Olikohan kaikki matskut edes ulkona kuoresta - kun tiesin, minkä kuvan tulostan

ja tulen laittamaan näihin ihaniin materiaaleihin?!

Se oli tuo teksti; osui ja upposi ja lisäksi niin lämminhenkiset värisävyt

- siis ihan täydelliset. Joskus käy tosiaan näin, että materiaalit suunnittelee työn!!

Itte ei tartte muuta kuin liimata ne kohdilleen!

Puunapit olivat ainoat joiden kanssa "hieman jumppasin"
- kunnes keksin leikata ruusupaperista niihin ruusut... 

Maalatakin olisi voinut... kuten Sanna itse ja Pia
Näin sitä saa uusia ideoita!!

Sannan upea sivu hänen omista materiaaleista

Pian sivu - ihana idea nuo paperisuoruin jatkuvat rappukaiteet!

Päivin sivu vei 60-luvulle!
Sopii täydellisesti näihin lämpimiin sävyihin
ja vei tunnelmallisesti aikamatkalle!

Kyllä on ihanaa tämä yhdessä tekeminen!!

Kuutamokävelyllä

Repolainen Villa Emilia blogin inspiroimalla kävelyllä.

Kuutamokävelyllä

Vuoden 2024 viimeinen Superkuu...

...loi jotenkin taianomaisia värejä ja vastavaloja maisemiin, 
niin kotijärven vastarannalla Villa Järvelän avantouintipaikalla, 
kuin Kakolanmäellä. 

Mukava "Yllätys", kun Funikulaarikin toimi....
joskin kävelyn kannalta parempi olisi ollut toimimattomuus.
Silloin olisi tullut oikeasti käveltyä Kakolanmäen zerpentiinipolku...
Nyt se jäi kuvaamatta.

Viikonloppuna tuli käveltyä ennätyspaljon myös kotipihalla
ja jos karttapiirturi olisi ollut päällä
- niin näyttäisi varmaan siltä,
ettei Repolainen ole osannut päättää ollakko taka-, vaiko etupihalla,
kun hilppasin ees-sun taa...😅😅😅

Syy edestakaiseen kävelyyn oli,
että siirsin nämä syksyn "Hymynaamat" odottamaan uutta syksyä.
Antoivat tilaa kausivaloille.... sillä ei kai ne vielä ihan jouluvalot voi olla!!

Meillä on myös sisällä ikuinen kuutamo...
ollut 30-vuotta.... lastenhuoneen katossa... 

Nukku-Matin maille kävellään tätä kuutamoa katsellen...

Silppu”taidetta”

Ensin oli vain valokuva pienestä suloisesta aavikkoketusta

 ja hurja kasa sillpuja!

Kettu pääsi parin muunkin Repolaisen kanssa
istumaan silppu"pedille"
ja silppuja riittää vielä moneen!

Joten viereinen sivu peitettiin myös silpuilla ja 
lisää villieläin kavereita, sekä muisto telttaleiristämme niiden keskellä!

Mukava muistoaukeama Botswanan villistä luonnosta,
johon mekin pääsimme osalliseksi nukkuen teltoissa villieläinten keskellä.
Teltat koottiin ympyrän muotoon

 ja keskellä paloi iso nuotio!

Kumpa illalla olisi pysynyt pidempään hereillä,
kuunnellen ympäröiviä ääniä.
Mutta päiväpolkaisut olivat sen verran pitkiä,
ettei illalla NukkuMattia tarvinnut odotella
- se oli sirotellut jo ennen iltapalaa unihiekat silmiin.  

Ja näitä silppuja on yhä!!

Tämän albumin teko on kuin ehtymätön runsaudensarvi... 
30,5 x 30,5 leiskasta pitää leikata hieman pois...
joten yhden sivun tehtyä syntyy aina lisää suiruja....

No - eipä lopu materiaali ja ihania materiaalivaihtojakin
skräppihaasteiden merkeissä on työn alla useampikin.
Yhdessä tekeminen tekee tästä vieläkin kutkuttavampaa!

Tällainen albumi siis työn alla 
(yksi monista)

Ihan NEONa

VÄRIHAASTEessa toivoisin näkeväni NEON -värejä.
 Mitä hohtavaa/kirkasta/neonia on elämässäsi - riittää yksikin asia,

mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

jos edellisessä värihaasteessa tuli esiteltyä harmaata kotia
- niin nyt sitten pääsee valloilleen se riikinkukko,
joka erottuu maltillisessa ympäristössään.

Vaatteita löytyy kirjaimellisesti varpaasta kantapäähän kirkkaina
ja paljon ihan pimeässä hohtavaa neon-väriä myös.

Jumppaan, tanssiin, fillarointiin ja itseasiassa töihinkin pukeudun värikkäästi. 

Onhan näistä pusakoista tullut kommentti jo häikäisyvaarasta. 
Ettei ihan huomio"liiveihin" tartteis pukeutua -
heh heh... no, hyvä kun huomaavat, että olen paikalla. 
Fillaroidessa nämä koen turvalliseksikin, 
jopa hirvenmetsästysaikaan!

Aikaan kuin aikaan . kello kulkee.
Sitä on vaikea kuvata - pimeässä maat hohtaa neonvärisinä

 - mutta valoisassa vain muutoin kirkkaina

Ruokaa en sentään aiokaan saada hohtamaan
-vaikka kaikkea on muutoin kiva kokeilla.
Liina ja syöjät sitä joskus tekee.

Lopuksi vielä lempparikenkäni
- ystävänystävän maalauksesta teetätettiin kangas
ja kankaasta koe-erä tanssikenkiä.

Kerran raskin pitää tanssissa - sen jälkeen ovat olleet lähinnä juhlakäytössä!
Nämä uniikit ihanuudet haluaisin säilyvän lopun elämää.

Maalaan myös mielelläni neonväreissä...

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, 
mikä hohtaa ihan neona blogiystävien elämässä!!

Mielenkiinnonkohteet

Mistä ne kunkin mielenkiinnonkohteet oikein syntyy,
kehittyy... jää päälle
tai jää pois ja vaihtuu uusiin?

Marraskuu "harmaudessaan" saa monenmoisiin mietteisiin.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
Tasaiseen tahtiin tai ehkäpä tällä kertaa hieman pyörivämpään tahtiin
tallennan blogiin muistoksi myös ihania harrastuksia
- jotka ovat olleet elossa mukana jo - klups... 40-vuotta!!

Jane Fondan innoittamana tuli hiki askeltaessaan lattialla stringi-trikoissa
ja pastillin sävyisissä säärystimissä
- hikinauhat piti olla niin päässä kuin ranteessa, hih...
Muistatteko aikaa? 
Koukuttiko?

Fondaa en muista step-laudalla nähneeni, mutta
köyhänä opiskelijana sijoitin omaan lautaan 80-luvun alkupuolella.

Jollain keinoin pyrki hankkimaan 
opintorahan oheen lisätienistejä, 
"Ura oikein urkeni",
kun Hobby Hallin Outletistä löytyi step-lauta (jonkun palauttama).

Siihen saakka olin suunnitellut lautajumpat portaikossa. 
Pienessä yksiössä alkoi kehkeytyä mielenkiintoisia askelsarjoja
- hih... niitä tuli ohjattua vuosikymmen, enemmänkin. 

Mikähän kymmen se oli,
kun alkoi tulla lisenssoidut Less Milssit sun muut?

Se tappoi mulla ilon koko lajiin...
kai samaa, kuin että pitäisi tehdä ruokaa tai leipoa jonkun ohjeen mukaan!
Ei vaan onnistu...

Aina pitää saada suunnitella ja räpeltää itse. 

Vaan onneksi on vielä muitakin kasari-hurahtaneita...
ja intoa/taitoa ohjata tunteja iloksemme!!

Stepin Guru Pertsa jaksaa yhä suunnitella tunnit itse ja tuottaa suurta 
Saturday(night) feveria
 
lauantaisin klo 11.15 
Turun Jumppalassa !!
Tervetuloa!!

Nostalgista Multiboard steppiä,
jota en ole missään muualla vielä kohdannut...
Saa ilmoittaa, jos tietää muuallakin päin Suomea olevan...
Tällaisen ilottelun perään olen valmis ajamaan kauemmaksikin!!
.
Ja ilo, kun nuoria on alkanut tulla mukaan enemmän ja enemmän....
mut ei tämä mummokaan vielä periksi anna!!
Marraskuuta selätetään täällä näin...

Heitän tämän postauksen myös
Kristiina K:n kivaan 3kuvaa kuukaudessa haasteeseen

MIELENKIINNON KOHTEET
MUMMOJUMPPA
MULTIBOARD

Sika- tai ainakin possumaisen ihanaa

"Sikamaisen" tai ainakin possumaisen ihanaa,

 kun sakset, liimapuikot, pitsit sun muut

 ovat alkaneet viihtyä taas enemmän  kädessä

ja tälle lempipuuhalle on ennenkaikkea aikaa! 

Pipsa Possu eestä ja takkaa

Parin viimeisen vuoden ajan näillä paperi räpellyksilläni
on ollut enemmän merkitystä ja se on todella vaikuttanut myös siihen,
että niiden tekemiseen keskittyy enemmän! 

11.10.2022 Tyttöjen päivänä aloin kortteilla Malawilaisten tyttöjen hyväksi! 

Elokuussa 2023 matkasimme omakustanteisesti Malawille
näkemään niitä kouluja, jonne rahat todella meni tarpeeseen! 

1.1.2024-31.12.2024 olen saanut ja toivottavasti saan
vielä nämä viimeiset viikotkin tätä vuotta tehdä kortteja
Martti Ahtisaari Primary Schoolin tytöille Windhoekiin! 

Sinne ”polkaisimme” Afrikkapäivänä 25.5.2024

 
Ikimuistoisia hetkiä! 
Eli jos haluat ilahduttaa tai kenties yllättääkin
ystävän, läheisen, rakkaan ihmisen,
uniikilla kortilla vaikkapa jouluna
- niin vielä ennätän sellaisen spessuin toivein toteuttaa.
Sähköpostia tulemaan
pirjorepolainen(at)gmail.com

20 eurolla tyttö saa koulutarvikkeet koko vuodeksi!
Se antaa merkityksen tämänlaiselle räpellykselle!! 

Ja suunnaton kiitos kaikille teille,

jotka olette jo antaneet minun räpeltää ja tai muutoin auttaneet!!

Tiedoksi - että kyniä, vihkoja ja kirjoja on oikeasti
teidän lahjoittamilla euroilla tälläkin hetkellä käytössä
molemmissa maissa!!

Skräpätään samoista materiaaleista 1/4

 Facebookin Skräppääjät ryhmässä
Päivi huhuili kokoon porukkaa tekemään 
albumisivuja (leiskoja) samoista materiaaleista!

No, mua nyt ei paljon tartte houkutella kun innostun
- sillä on useampikin albumi VAIHEESSAAN!!

Systeemi on siis, että kukin kokoaa 4samanlaista ”pakettia”
- yhden itselle ja kolme vaihtokavereille!

Mun ”paketista” tuli varsinainen haaste ittellekin
-sillä jostain kumman syystä violetit/liilat askartelujutut ovat vaikeita!
Niitä on kertynyt nurkkiin pyörimään
-kun ei ole keksinyt mitään mihin sopisivat… eli löytyi helposti 4 settiä

Oli kyllä vaikea miettiä minkä/mitkä valokuvat näihin sopisi?!

Keväisiä 5maan fillarointikuvia selasin ja BINGO! 

Samat sävyt löytyi yhdestä ainoasta kuvasta, kun meidät evakuoitiin
myrskyn silmästä Gederbergin erämaasta
etuajassa sateiseen/tuuliseen Capetowniin.
Kumppareille olisi tosiaan ollut tarvetta... 

Ja tässä kuva koko sivusta!!
Ehkäpä Fillariseikkailun albumi alkaa taas edistyä...

Ja tässä tämän vaihtoidean paras puoli
niin ihanaa nähdä, mitä vaihtokaverit ovat samoista matskuista keksineet!

Sannan leiska

Pian leiska

Päivin leiska

Uunista ulos

Ensimmäiset joulukortit ”uunista ulos”! 

Minun räpellykset

Enemmän kuin vuosikymmen meillä on ollut mahdollisuus kokoontua kirkolle
näpertelemään-räpeltämään samanhenkisessä seurassa kätten töitä.
Inspiroitua ja saada ideoita toinen toisiltamme
- yhdessä tekeminen on kyllä niin kivaa!!
 
Kiitoksena kirkolle - sen arvokkaalle diakoniatyölle
teemme kortteja,
niin onnitteluun kuin jouluunkin.

Koko porukan upeaan korttinäyttelyyn ei riittänyt edes yksi iso pöytä...
ja ensi tiistaina taas jatketaan...

Joulu ei ole ollut millään muotoa vielä mielessä, 
mutta kyllä se eilen näitä räpeltäessä hippasen alkoi hiipiä "lähemmäksi"

Mites siellä - joko joulu hiipii tajuntaan,
vai viekö ajankohtaiset VAALIT kaikki ajatukset tois puol maapalloa?

Makumatkalla

Ensinnäkin ihan superisti kiitoksia
 edellisen postauksen runsaaseen kommentointiin
ja äänestykseen - jonka ylivoimaisena tuloksena oli
"Lakatut kynnet!"

Ituja alla, sormia päällä
ja liiloja kiinakaali"paatteja", 
joissa täytteenä kylmäsavulohi-porkkana-sitruuna manoneesirahka"mössö",

Sormet syntyi juustopuikoista,
jotka käärin parmankinkulla
ja "kynnet lakkasin" paprikan pinnasta leikatulla palasella. 

Ystävät antoivat ruokaisalle salaatille nimen "Sormiruokaa"
ja sitähän se kirjaimellisesti olikin.

lautasella puoliksi syötynä "aikas karseeta"
näköaistilla, mutta herkullista makuaistilla.

Makuaistista olikin kyse!!
Yksi tapa palata niin mieluisiin seikkailuihin uudelleen on tehdä se eri aisteilla.
Ainakin syöden ja skräpäten tapaan 

tehdä seikkailut uusiksi.

Eilinen makumatka suuntasi  
kevätkesän 5 maata fillarilla ruokamuistoihin. 

Hiekkaa ei kuitenkaan syöty,
mutta kyllä se Namibian hiekat täytyi jossain muodossa kattaukseen saada!!

Ensimmäinen lämmin ruoka oli grillattua raakamakkaraa
musta-, puna- ja raitajuuren, sekä punasipulin kera.
Tyypillistä Zimbabwen ja Botswanan leiriruokaa.

Namibiassa vartaissa oli kudua ja seepraa...
meillä  saksanhirveä ja possua 😅!

Juomapuolta ja Silakkamarkkinoilta löytyneitä kansalliskukkia

Aiheeseen liittyviä pelejä

kaffen kera omenapaistosta, sitruuna-lime rahkalla
ja "seepra-, & kirahvipipareita!

Teemaillalliset ovat niin kiva tapa päästä leikkimään ruoalla, 

eli räpeltämään keittiöön!