Vieläkö on villihevosia

Vieläkö on on Villihevosia...

olihan niitä ja fiilis viiletellä pisin Taigan ja Tundran maisemissa
itselläkin kuin villihevosella.

Niin ihanaa kuin on vaeltaa, samoilla ja kiipeillä uusissa maisemissa
- niin enemmän kuin ihanaa on päästä satulaan
- katsoa ympärilleen ja miettiä mihin suuntaan ensinnä.
Fillarilla vain ennättää niin paljon enemmän - niin paljon kauemmaksi. 
Ensimmäinen fillaripäivämme paikallistui Hustai Nuruun kansallispuistoon
- joka tunnetaan rikkaasta eläinkannasta

Kiehtovuutta polkemiseen lisäsi aroilla näkyvät hevoset 
- joita oli kyllä jokapuolella, kymmeniä, satoja...

Mutta onnistuisimmeko bongaamaan
Aleksanteri Suuren "lentävän hevosen" Takhin,
ainoan viimeisenä villinä laukkaavan Przewalskinhevosen, 
joka ei periydy mistään kesyhevosen kantamuodosta???

Gobin aavikkoa rajaavalta ylängöllä-vuoristossa
kantaa on saatu kasvatettua eläintarhoja hyväksi käyttäen.
Korkeasaari on osallistunut tähän kannan suojelemiseen ja vahvistamiseen.

Sinne viimeistään kesällä bongaamaan "villihevonen"
- mutta kun huudeilla oltiin
- niin tietysti lähdimme polkemaan varusteina kiikarit
ja katse kenties enemmän ylängöille, kuin kiemuraiselle tielle...

Polkeminen palkittiin...
Olisin toki toivonut, että matkassa olisi ollut kunnon järkkäri kamera piiiiitkällä putkella, 
mutta kännyn zoomi täysillä sai sen verran selvää, että peräti 10
ja pieni varsakin joukossa!

Ikimuistoinen bongaus....

Viitisen sataa Takhia koko maailmassa ja meidän silmän kantamassa 10!!

Voin kuvitella venäläisen kenraalin Nikolai Przewalskin tunteen
- kun hän kohtasi vastaavan lauman 1881.
Toki paljon lähempää..., mutta tämä hetki riitti meille!!!

Ikävämpiäkin näkymiä hevosista bongattiin.

mutta aivan käsittämättömän upeaa oli polkea
silmän kantamattomiin siintävässä aromaisemassa.

Jopa Googlen kulkemattomissa
- sillä Sport Trackerkin näytti varsin tyhjää....
Sik-sak kiemuramme alastullessa tallensi sen sijaan varsin hyvin.  

Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2