tiistai 2. heinäkuuta 2024

Tahkolla HURJASTELEMASSA

Pikkufanien kanssa päämääränä oli siis Tahko ja MTB fillaroinnit,
jonka Extreme- 120km sarjaan oli ilmoittautunut nuorimmaisemme.  
Fanijoukot ennätti Syvärijärven rannalle ihailemaan auringonlaskua
ja tutkimaan reittikarttoja, 
vaikka Muumien kanssa ilakoitiin jääluolassa nelisen tuntia.


Kuvia ja sanoja alkaa H-tyyliin sinkoilla nyt kyllä enemmänkin kuin kolme
- jotenkin vaan heinäkuuhun mahtuu niin paljon meihin sopivia H-sanoja.
Toivottavasti sopii tällainen lavea kooste Kristiina haasteeseesi?
 
Aamulla päästiin tsemppihalit ja "Onnenpotkut" antamaan tälle HURJAPÄÄLLE!

Hänen "vika" on muuten sekin, että vanhempansa ovat nyt jo neljättä vuotta
täysillä HURAHTANEET maastopyöräilyyn ja pahenee vaan.
Tuon Afrikan 5maan polkaisun jälkeen tuntuu, että voisi lähteä polkemaan minne vaan!!

Tahkolla ollessa alkoi kutkuttaa, että josko mekin ensi vuonna kisaan mukaan?
Eli ehkei ihan HULLUja olla, mutta, 
HULLUja suunnitelmia tulee kyllä ihan huomaamatta mieleen
ja kun niitä alkaa miettiä, niin tekee jo suunnitelmia niiden toteuttamiseksi. 
Isompi pikkufani totesi lähtölaukausta odottaessa,
että hänelläkin olisi ollut uusi 3-vaihteinen pyörä, 
mutta se on kotona!!
Näytti Tahkolla muutoinkin olevan, että sama harrastus on lukuisilla perheillä.
Oli siellä potkupyörä sarjakin... aivan ihanaa!!

Pikkufanien kanssa keksittiin omat Extremet. 

Kylpylän vierestä Tahkolta löytyy huikea leikkipuisto
- jossa todella pääsi pieninkin ponnistamaan kunnolla.

HYPYT

Heinäkuun tekemiset tulevat varmaan konkreettisestikin HYPPIMÄÄN
ja pomppimaan vielä ties minne.


Tulee olemaan samalla tasapainoilua,
että saamme kaiken tähän yhteen kuukauteen mahtumaan!!

HUIPULLA

HUIPULTA näkee enemmän ja kauemmas, kokonaisuuden

HurjasteluHyppiminen ja Huiputtaminen saa HIKOILEMAAN
ainakin HELTEELLÄ
Syväri virkisti vikkelästi
HUPPUJEN alle lämmittelemään ja sitten taas kannustamaan

HURJAKSI yltyi sääkin, 3h polkemista helteessä, joka muuttui yhä
hautovammaksi helteeksi,  ennenkuin rajuilma iski totaalisesti päälle.
Virkisti varmasti polkemista, mutta läpi metsän valaisevat salamat olivat kuulemma
olleet todella vaikuttava näky.
Uskon, koska vaikuttavaa oli siinä maalialueellakin. 

Kaksi jo kaatunutta puuta oli poika nähnyt
- onneksi ei kenenkään polkijan tai toimitsijan päälle. 

Niistä nostettiin fillarit vain yli ja jatkettiin! 
HURJAA menoa, mutta silti niin kutkuttavaa...



Hurjapäällä, kuten äiteelläänkin on huono luuton,
lasilla vahvistettu ja monasti operoitu oireileva jalka.
Pojan pala puuttuu pohkeesta (polven alta), äiteellä reidestä (polven yläpuolelta).
 
Toivonut monasti, että sanonta: "Pojasta polvi paranee" pitäisi paikkaansa
- mutta ei ole tähän päivään mennessä pitänyt.
Sinnikkäästi yritetään kyllä vahvistaa niitä ympäröiviä lihaksia
ja pitää ittemme toimintakykyisinä. 
35 km meni hyvin... sen jälkeen muuttui kilometri kilometriltä tuskaisemmaksi.

Sisulla silti ensimmäisen kierroksen polki loppuun, eli 60km
ja sai todellakin ansaitut halit heti maalialueen ylitettyään.
Puolet extremestä on Huikea suoritus niissä maastoissa!!

Kyllä jäi kytemään, että josko meistäkin Ukkokullan kanssa olisi vielä noille rinteille?!
Olihan siellä niitä monenlaisia ikämies/nais-sarjoja!

Motivoisi taas treenaamaan kunnolla!

21 kommenttia:

  1. Voi ihanuus teitä❤️
    Onpas teillä kiva reissu ja kisat wau!
    Ihana tuo pyyhekuva, söpis keltaset pyyhkeet kullanmurujen päällä.
    Kiva paikka Tahko, eipä ole tuolla tullut käytyä.
    Huikeita hetkiä teille🚲

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä-Tahko oli meiltäkin kokematta, talvella kyllä käyty laskettelemassa muutaman kerran.

      Poista
  2. Jopa on mukava tapahtuma ja upeissa maisemissa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa paljonkin fillaritapahtumia kotimaan tuntureilla... nyt kun niitä alkoi etsimään!

      Poista
  3. Näistä iloisista ja riemukkaista kuvista tuli mieleen piirroshahmo Buzz Lightyearin lause, joka kelpaa meille kaikille tsemppilauseeksi:
    "Kohti ääretöntä ja sen yli"
    Nuo kaksi pientä leijonaa ovat sen selvästi jo sisäistäneet 🧡 - vanhemmista, isovanhemmista ja koko muusta perheestä puhumattakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lause on niin hyvä - kannustava ja elämänohje jo itsessään.
      Sen tosiaan soisi pikku-Leijonien sisäistäneen ja kaikkien muistavan vaikeissakin hetkissä!!

      Poista
  4. Hyvät hauskat hurjastelut ☘️ heinäkuun haasteeseen.
    Minulla on vielä sateenkaarihaaste toteuttamatta. Kuvat ovat kyllä valmiina mutta aika kuluu kesäjutuissa 🌈
    Vautsi miten ihana kesä! Kivaa keskiviikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäjutut JUURI NYT tärkeimmät ja parhaat - haasteita ennättää... huomasitkos muuten, että putkahti jo seuraavakin väri ilmoille aiemmassa postauksessa? Hih....

      Poista
    2. Nonni, nyt jäädään odottamaan ensi vuoteen, kun kerrot oman Tahko-seikkailusi pyörien päällä - tai joltain muulta rinteeltä :)
      Hui, hurjaa on ollut pyöräillä myräkässä, onneksi ei puita päälle kaatunut tai salama iskenyt lähelle. Ja täällä ei tuosta myräkästä tiietty mittään.
      Paljon kaikkea ihanaa olette pyöräilyn seuraamisen ohella ennättäneet tehdä. Muumiveistosluola oli itsellekin ihan uusi tuttavuus. Siellä todella saa tuntea Mörkö-tytön jäätyneen sydämen hohkeen.

      Poista
    3. Kiitos Sari - kyllä alkoi laskettelurinteet kesälläkin houkuttaa.... Viime kesänä parilla pienemmällä jo polkaistiin, mutta kyllä olisi mielenkiintoista päästä ihan Lappiin saakka "yrittämään".
      Muumijääluolan löysimme vahingossa pari vuotta sitten ollen niinikään fillaroimassa Leppävirralla... silloin käytiin ihan kaksin ja liukumäki tietenkin testattiin myös... nyt oli tosiaan luontevampaa laskea monta kertaa kun oli "sopivaa seuraa", hih...

      Poista
  5. Pyöräily on tosiaan saavuttanut yhä enemmän suosiota kaikkine työsuhdepyörineen ja maastopyöräilyineen. Teillä on koko perheen yhteinen harrastus. Piti oikein katsoa missä Tahko on, kun kuvittelin Syvärin olevan jossain karjalammassa.
    Yritin katsoa tekstistä, oliko tässä myös heinäkuun H -haaste, vai muuten vaan HURJAA menoa. Kaikenlaisia kylttejäkin Suomessa, kuten varo hirviä, varo monttuja tiellä, varo PYÖRÄILIJÖITÄ! Viimeksimainitut ne vasta vaarallisia ovatkin ;D
    Joku sinulla oli oma rapupäiväsi? Minulla on tänään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se Syväri jokena tuolla Itä-naapurissakin, mutta järvenä tosiaan pohjois-Savossa.
      Totta - työsuhdepyöriä on työkaverit hommanneet kovasti ja minäkin alkanut vakavissani miettiä, että vielä sen ennättäisi maksaa ennen eläkeikää... jos hommaisi vielä yhden pyörän... pojalla on jo 4. Ensimmäisen läskinsä myi isälleen (eli Ukkokullalle) vuoden käytön jälkeen, kun piti saada itselle kevyempi. Siitähän se sitten lähti meidän maastopyöräilyinnostus ja mun oli saatava oma.... neljäs kesä jo minullakin...
      Rapupäivä? Synttäritkö siis?
      Myöhästyneet onnittelut eilisen johdosta... minä olen ihan liki Leijonaa.... horoskooppeja joskus lukeneena/tulkinneena tullut siihen tulokseen, että enemmän sopii ne leijonan piirteet meikäläiseen kuin....

      Poista
    2. Irenen horoskooppisukista huomasin meidän fanittavan samaa merkkiä 😄 Ilmankos minulta puuttuu tuo rohkeus, kun olen niin perusrapu, vailla leijonan elementtejä. T. Sartsa

      Poista
  6. Railakasta menoa, juuri sellaista kesämeininkiä. Ei tule aika pitkäksi. Iso-Syötteen rinteilläkin voi harrastaa tätä extremelajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso-Syotteellä on tullut lasketeltua 80-luvulla, mutta kiehtoisi kyllä satulasta käsinkin....

      Poista
  7. Mahtavan kiinnostava postaus, varsinkin tällaiselle pohjoissavolaiselle. :)
    Luinkin hurjasta säästä tapahtuman aikaan. Tännekin luvattiin sille päivälle ukkospuuskia yli 25 m/s ja se olisi sellaista tuulta, jos suoraan järveltä puhaltaisi, että taitaisi ainakin katto lähteä mukana.

    VastaaPoista
  8. Ihan hengästyin kun luin tuota juttuasi ja vielä kun oli tuo video lopussa, niin en melkein uskaltanut katsoa. Se potkupyöräkisa oli varmaan hauskaa katseltavaa. Mukavia polkemisia sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - näkisitpä välillä tämän mummon menoa metsässä... uskaltaisitkohan katsoa... no, ehkä hyvä, etten itsekään näe....
      kaaduttua vaan pitää nousta ylös... enkä ole enää pahasti kaatuillut... mutta Tahkolla hurjimmaksi yltyi kyllä sää!!
      Potkupyöräkisassa oli myös oikein "ryhmäkaatuminen" - järjestäjät olisivat voineet ehkä tehdä pidemmän suoran siihen alkuun, ei mutkaa...

      Poista
  9. Huimapäiset hurjisteluHoot sinulla, hauskat!

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!