Fish River kanjoni päältä ja pohjalta

Dyyneiltä matka jatkui yhä etelämmäksi, 

toiseen Namibian vetovoimaiseen kohteeseen Fish River. 
Maailman toiseksi suurimmat kanjonit. 

Järkälemäiset kanjonit saavat kyllä leuat loksahtamaan hämmästyksestä
täällä tasankojen keskellä.
Käsittämätöntä, miten yks kaks edessä voi olla yli 500metrin pudotus. 

Fish River joen synty juontaa 650miljoonan vuoden taa mannerlaattojen liikehdintään
ja sittemmin 300 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneeseen jäätiköitymiseen.

Jäätyneenä tätä kanjonia on vaikea kuvitella nykysilmin, 

kun sen pohjalla kiemurtelevaa jokeakin on vaikea erottaa.

Joessa on vettä vain paikoittain loppukesästä-syksyyn.
Me osuimme paikalle sopivaan aikaan – syksy oli tulossa ja muutamissa kohdin yläjuoksullakin saattoi nähdä vettä. 

Vesien kuluttamilla järkälemäisillä rotkoilla on tällä hetkellä 
mittaa 160km, leveyttä 27km ja syvyyttä paikoittain 550m. 

Aloitimme tutustumisen tähän jättiläiseen polkaisten ”joen” yläjuoksulle Hobasiin,
josta avautui uskomattomat rotkot suuntaan jos toiseen.

Auringon ollessa vielä korkella kanjonin pohjoisimmat seinämät
piirtyivät horisonttiin mystisen siniharmaina.



Juuri ennen auringonlaskua säteet alkoivat leikkiä 
kanjonin seinämillä kaikissa väreissään. 

Eteläisen Afrikan yksi suosituin vaellusreitti Fish River
Hobasista Ais-Aisiin vetää puoleensa ihmisiä ympäri maailmaa
- meidätkin Suomesta saakka

Alas kanjoniin laskeutuminen alkaa Hobasista 2km äkkijyrkkää ja sen jälkeen polkuja seuraten n. 86km matkan. 

Kanjonissa on useita läpi kulkevia polkuja, muttei mitään palveluita, 

joten vaeltajalla täytyy olla ittellään kaikki tarpeellinen mukana
- tulentekokaan ei ole sallittua reiteillä.  

87h 48 min (88,1 km) 

4h 21 min (67,8 km) 

Eihän polkaistavat reitit ihan kanjonin reunalla kulkeneet, 

kauempana, mutta vaikuttavia oli maisemat silti. 

Trekkamiseen kannattaa varata oppaiden mukaan aikaa 5-6vrk.
Meillä ei ollut niin paljon aikaa, eikä oikein haluakaan
- vaan nämä mieluisimmat, eli pyörät!

Polkaisimme kanjonin pohjalle Ais-Aisiin n. 4½ tunnissa, mutta emme
tietenkään vaelluspolkuja, vaan "oikopolkuja" -eli sora- ja hiekkateitä. 


Tässä on viimeinen video, jonka uskalsi vielä yhdellä kädellä ajaen kuvata.
Viimeiset 15 km oli nimittäin pelkkää alamäkiajoa
- rentoa, polkematta!

Ja viimeiset 4km jyrkkyys oli sitä luokkaa,

että sai kaksin käsin jarrutella - eikä todellakaan kuvailla yhdellä kädellä ajaen.

Vaikka kädet puutui jarrujen painamisesta jo ensimmäisen vartin aikana,
niin silti sieltä solasta ei olisi koskaan halunnut tulla pois,

Välillä oli tunne, ettei se lopu koskaan,
mutta hetken kuluttua mielen valtasi ihan uskomaton tunne -
toivoi, ettei se loppuisikaan koskaan.
Yksi elon vaikuttavimmista fillarikokemuksista!

Alhaalla Ais-Aisissa meitä odottikin varmaan koko reisun hienoin leirintäalue 
kuumine mineraalilähteineen niin sisä- kuin ulkoaltain. 

Sisäaltaat jäi testaamatta, mutta ulkona oli ihana helliä polkemislihaksia
- teki kyllä hyvää!

Vielä 360astetta kanjonin pohjalta ennenkuin hyppäsimme onneksi huoltoautoon
- sillä se 15km olisi ollut talutettavaa.
Satulaan vasta päästyämme takaisin ylös kanjonista
ja sitten alkoikin jo polkeminen kohden Etelä-Afrikkaa.

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla