Etelä-Afrikka, täältä tullaan

Etelä-Afrikka - täältä tullaan...

Tiet muuttuivat yhä rullaavammaksi... poljettiin viimeisiä kilometrejä Namibiassa. 
Toisaalta iski haikeuskin, neljä maata polkaistuna ja enää yksi jäljellä...
Onneksi meillä oli vielä melkein 2 viikkoa aikaa

Ympäristö alkoi muuttua vehreämmäksi ja kosteammaksi. 

Vesi on aina piristävä näky polkiessa,
mutta 8 päivän aavikko-osuuden jälkeen sitä tuijotti kuin kangastusta. 
Oli heti helpompi hengittää - hiekka ei narskunut hampaiden välissä. 

Jalatkin rullasi kuin itsekseen - kova tien pinta oli helppoa poljettavaa,
myötätuulta matkassa - matka eteni reippaasti.

Vettä vilahteli ensin oikealla puolella kauempana, mutta välillä ihan vieressäkin.
 Eteläisen Afrikan suurin ja koko Afrikan yksi pisin joki Orange, Oranje tai Garib. Rakkaalla joella on monta nimeä. 
Alkuperäinen Garib-nimi on Khoekhoegowabin kieltä ja tarkoittaa mustaa.
Sittemmin hollantilainen tutkimusmatkailija Robert Jacob Gordon alkoi kutsua jokea Orange-nimellä,
koska tuolloin appelsiineja viljeltiin joen varsilla varsin runsaasti,
paikallisten kielellä se taipuu Oranje.
Appelsiinien viljelyä on yhä runsaasti, mutta meidän fillariosuuksille niitä ei osunut.   

Joella on pituutta 2432km ja sen valuma-alue ulottuu idässä Lesothoon saakka. 
Alkunsa se saa Lohikäärmevuorilta Malutista, jonka pyöreitä
ja "eriskummallisia selkänikamia" saimme

 ihastella niin ikään polkiessa kohden Etelä-Afrikkaa.  
joki virtaa koko Etelä-Afrikan halki laskien lopulta Atlantin valtamereen. 

Joki mahdollistaa elinolosuhteet ihmisille, antaa veden viljelyyn
ja riittää tuottamaan jopa vesivoimaa. 

Joella on merkittävä vaikutus Etelä -Afrikan talouteen 

kuin myös eteläisen Namibian elinolosuhteisiin. 
8 päivää olimme polkeneet näkemättä yhtään asutusta,
mutta nyt niitä oli yks kaks tien vieressä tuhansia ja tuhansia. 

Ensimmäisten talojen jälkeen alkoi oikeasti miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu...
millaiset sängyt, ruoanvalmistus mahdollisuudet kodeissa on?
 
Asumukset jatkuivat ja jatkuivat
Olisi kyllä tehnyt mieli pysähtyä ja mennä katsomaan kylää tarkemmin
- mutta eipä itsekään tykkäisi,
jos muutama pyöräilijä tulisi pihaan katselemaan ja kuvaamaan.
Pihoilla ei ollut lainkaan aikuisia, vain eri-ikäisiä lapsia. 

Ohipolkien kuuntelimme naurua, lasten riehakkaita huutoja, leikkejä pyöritellen fillarinrenkaita tai kopitellen kepeillä.

Osuipa silmiin kauempana tieltä pahviin kirjoittuja kylttejä, 
joissa luki School, Shop ja niin edelleen.

Aikuisia ei siis pihoilla näkynyt - mutta jos asumuksia oli kilometri tolkulla, 
niin samoin oli viinimarjatiloja - ei viinintuotantoon, vaan siis viinimarjoja,
joita meidänkin kauppoihin rasioissa toimitetaan.

Millaisia mielikuvia herää katsoen näitä koteja ja pihapiirejä??
Viihtyisyydestä - onnellisuudesta?

Hyvin omavaraisina tuhannet ja tuhannet perheet elivät työnsä naapurissa.
Työtäkin näytti olevan silmänkantamattomiin.

Kauempana asutuksesta tohti nousta jo satulasta kuvailemaan. 

 

Tähän jokivarteen ja kosken kohinaan nukkumaan viimeinen yö Namibiassa.

125 km satulassa - pepussa ei edes tuntunut, mutta kypärä oli kiva ottaa pois puristamasta. 

Pulahdus viileään veteen ja tutkimaan upeaa rajajoen ympäristöä kävellen.

Osa porukasta lähti tutustumaan rajajokeen meloen - se ei ole niinkään meidän juttu!
Vaikka siten olisi päässyt jo käymään toisessa maassa.

Tuolla taustalla se Lohikäärmevuoristo Maluti näyttää pitkää selkärankaansa,
vasen puoli joesta on Namibiaa ja oikea Etelä-Afrikkaa.

Itseasiassa me hypättiinkin vielä uudelleen satulaan... 
niin paljon se naapurimaa jo kutkutteli.

Auringonlaskuun oli vielä sen verran aikaa, ettei jaksanut paikoillaan olla.

Polkaistiin katsomaan raja-asemaa, eihän sinne ollut kuin 14km teltalta.
Virkamiehien kuvaaminenhan on ankarasti kielletty, 

joten salaa kauempaa pari selfietä tulliin päin!

 Rekkaliikennettä näytti olevan reippaasto Namibiaan päin,
mutta toiseen suuntaan ei juuri ketään. 
Ja huomaattekos, heti kun ollaan lähellä Etelä-Afrikkaa, niin tie on alfaltoitu...

Päivälle tulikin yhteenlaskettuna
koko reisun parhaimmat poljetut kilometrit 152 km. 

"Nälkä kasvaa syödessä kilometrejäkin kohtaan!"

Johtuen myös siitä, että seuraavien päivien erämaa kohteeseemme Cederbergiin
oli luvassa kunnon myrskyä - myrskyvaroitus.

Matkanjärjestäjä teki jo järjestelyjä ennakkoon.
Vaihtoi majoitusmuotomme telttailusta mökkeihin.

Pyysi myös varautumaan, että fillarointi ei tulisi onnistumaan
seuraavina päivinä lainkaan. 

No - tuulensuunnat ehtisi vielä muuttua,
toiveikkaita oltiin siinä vaiheessa!

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla