Victorian putouksilta satulaan

Lentoreitti kulki Amsterdamin kautta Johannesburgiin,
jossa tekninen yöpyminen lentökentällä Bed&Pillow...
koska saavuimme Afrikan mantereelle n. klo 22 illalla.

Itseasiassa me emme olisi tarvinneet tyynyjäkään,
kun omat kulkee aina mukana. Ne takaa hyvät yöunet niin lentokoneessa,
teltassa, pakussa kuin kotona..
eli kahta en vaihtais... toinen on tyyny... mikähän se toinen on??? Hih...

Aamulla matka jatkui Victorian putouksille ja sinne teltan viereen sovitusti saapuivat vuokraamamme fillarit.

Into piukeena niitä heti testaamaan
ja kokeneemmat polkijat vaihtoi omia polkimia, satulan...
No - laitettiinhan mekin pyörälaukut ja geelipehmusteet paikoilleen.

Siitä se telttaelo ja seikkailu kunnolla pääsi vauhtiin. 

Victorian putouksia ihasteltuamme pääsimme ensimmäiselle kunnon fillaritaipaleelle. 
Welcome to Zimbabwe, Goodbye Zambia

Rajamuodollisuuksia riitti muuallakin kuin maiden rajoilla, sillä varsinkin Zimbabwessa ja Botswanassa kaikkien maakuntien/läänien rajoilla oli suu- ja sorkkataudin desifiointipisteet. Menettelyllä on tautia saatu merkittävästi vähenemään, vaikka itsestä tuntui,
että niin fillarit kuin kaikki kengät kasteltiin mutaan.

Tuon "mutavellin" läpi ajettiin pyörät, autot ja kengille oli omat kastelualtaat.

Fillarointiamme ja menopelejämme oli turvaamassa kolmihenkinen huipputiimi, 
Andrew, Thalis ja Adonia, sekä komea traileri fillari peräkärryineen. 

 
Jos jotain sattuis... ja Ukkokultahan se oli ensimmäinen, joka sai renkaan puhki... 
Minä ensimmäisen viikon aikana peräri kolme gummia... taisin olla kunigatar siinä lajissa.

Joskin, pari seuraavaa viikkoa kun ajeltiin leveämmillä maastogummeilla
hiekkateillä&poluilla, niin eipä enää rengasrikkoja (MEILLE) sattunut
- se oli meille ominaisempaa maaperää kuin asfaltit.  

Satulaan hypättiin aina auringon noustessa, n. klo 6
Sitä ennen oli teltta purettu ja aamukaffet -paloineen popsittu. 

Aamupäivät olivat sopivan viileitä polkaisuun...
sillä varsinkin alkumatkasta ja keskemmällä Afrikkaa
lämpötilat kohosi puolilta päivin 32-34...
Iltapäivän polkaisut olivat hikisiä ja raskaita,
mutta aamusta kulki kevyesti - yöllä lämpötila laski lähelle 10... elettiinhän syksyä!!

Meitä oli siis 8 suomalaista, 4 naista ja 4 miestä. 
Pyöräilytaustat erilaisia - oli ultramatkojen juoksijaa/polkijaa,
maantie"kiitäjiä", joilla vuosi kilometrit 6-8000 ja sitten me, maastofillaroijat, 
sekä pari enemmän trekkaajaa, mutta hyvin pysyivät fillarin satulassakin. 
Samanhenkisyys yhdisti!

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla