Ihan Punainen

 VÄRIHAASTEeessa mennään tällä kertaa ihan PUNAISELLE 

Mitä PUNAISTA on elämässäsi - riittää yksikin asia,
mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Hih - mulla oli ja on tuolla luonnoksissa jo toinen väri valmiina teille haasteeksi, "MUTTA", 
kun Kieltenope Rita keksi tehdä näitä yhdistelmä-väri-haasteita, 
niin päätinkin muuttaa järjestystä, heh heh...

Joten katsellaas tätä juuri startannutta toukokuuta punaisten linssien läpi.

Vaatteissa olen aina rakastanut punaista - muulloinkin kuin jouluna.
Julkaistaampas nyt yksi tonttukuvakin - taidan olla 17-vuotias tuossa kuvassa,
hih... oi niitä aikoja!

Toinen kuva on puolestaan viime kesältä
- teemaisia synttäreitä tulee riittämään tällekin kesälle.
Jos viime vuonna sukat pyöri jalassa 50-luvun tahtiin
- niin nyt pitäisi taikoa ylle 60-luvun kapinallista hippityyliä, hih...
Hauskaa, ihanaa kun ystävät jaksaa järjestää juhlia,
MINÄ EN... 

vaikka kokkailu ja kaikenlainen hifistely vaikkapa punavalkoisin ruutuliinoin
luonnossakin on ihanaa, niin isompia kekkereitä en innostu itselleni laittamaan.
En halua paljon ihmisiä kerrallaan ympärilleni. 
Pienissä porukoissa yhdessäolo on jotenkin niin paljon antoisampaa
- ehtii kunnolla kuulostella kunkin uutiset puolin&toisin. 

Punainen on ruokanankin hyvää!
Punaisimmaksi keittiöpuuhissa kädet ja ympäristön saa aina punajuurta:
Sitä kuluu meillä - tässä syntymässä punajuurispagettia aurajuustolla - namskis!!

Puutarhassakin punoitti viime kesänä: ainakin pikkuisen
ja itseasiassa punainen ei kadonnut talvellakaan, kuin välillä lumen alle piiloon.

Nämä jo edellisellä vuosituhannella nykyään "keski-ikäisten" lastemme
maalaamat kertut punoittaa kesät/talvet,

Pesua ne talven jälkeen kaipaavat kyllä...
koskahan ehtisi pihahommiin?
Ulkoiltu on paljon - mutta aina omaa pihaa kauempana!!

Punaisesta tulee myös aina mieleen tämä yksi erikoisin lintu, jonka olen koskaan nähnyt...
Kunigasfrekatti (=kaappari)

Kuva piti kaivaa sopivasti Wappuunkin - sillä pullistellessaan pusii
näytti ihan ilmapallolta!

Parhaalla pullistelulla parhaat naaraat...
Erikoinen lintu, sillä vaikka elää saarilla, niin ei osaa uida, eikä edes kävellä
- lentää taitavasti ja osaa istuskella arvonsa tuntevasti pullistellen!
Helppoa oli kuvien ottaminenkin - eivät mitään pelänneet.
No - eipä Galapagoksella muutkaan eläimet pelänneet mitään... 

Ollappa niin turvallinen elinympäristö, ettei mitään tarvitse pelätä
- harvassa enää... eläimille varsinkaan.  


Toimitiloissani on myös paljon punaista - toki muitakin värejä!!
Niin paljon kuin työstäni tykkäänkin - niin nyt alan kyllä olla ihan loman tarpeessa!
Muutama päivä vielä ja sitten... piiiiiitkä loma!

Punaisiin vällyihinkin on ihana kietoutua...
seuraakin sinne tuppaa aika-ajoin enemmänkin

Vappuaaton huumaa - omanlaistamme Moulin Rougea!!
Alkulämmöt polkaistu - illemmalla ystävien kanssa polkaisemaan Ruissalon niemeen
kera picnikeväiden - niistä on tämä Wappu tehty! 
Mistä sinun?

Nautinnollista ja omanoloista Wappua!!

3 Kuvaa Huhtikuulta

Huh-huh huhtikuu... olit kyllä hurja kuukausi.... 
hurjasti tapahtui - niin paljon, että postaamisetkin kulkee ihan jälkijunassa.

Tässä kuussa on askarreltu paljon, tanssittu paljon,
pyöräilty paljon, opiskeltu paljon (jännityksellä odotan paria viimeistä tenttiä...)
hikoiltu paljon ja monipuolisesti.... joten aloitetaanpa 3kuvan sarja,
johon inspiroi Kristiina hauskalla 3kuvaa kuussa haasteellaan.

HIKOILLA

Hikisimmät jumpat tarjoaa The Trip spinning tunnit,
jossa leffateatterin kokoinen valkokangas luo maisemat polkaisuille. 

Ainakin kerran, mieluummin pari kertaa viikossa on pyritty
mahdutettamaan hikitreeni polkaisten talvikuukausiin,
kun kunnon fillarinsatulassa istuminen on vähäisempää...

Rakas liikuntaharrastus Steplauta jumpat tarjoaa myös mahdollisuuden 
HULLUTTELLA

Parasta pyöritystä - pysytkö pyörtymättä mukana, hih?
Pertsa on kyllä niin suvereeni ohjaaja
- ei näitä auringonsäde muodostelmia ja 9laudan (per nuppi) steppejä
ihan joka ohjaaja keksi ja pysty ohjaamaan.  
Tätä hulluttelua on lauantaisin.

Liikunnan parissa jatketaan kolmaskin H
Fillarointi alkaa Äffällä, mutta se tarjoaa niin ihanan mahdollisuuden 
HURJASTELLA

Eilen polkaistiin Pyhäjärven ympäri - reilut 74km.
Tämä kuva ei ole sieltä, vaan Marokosta viime marraskuussa.
Valikoitui siksi, kun näyttää hurjemmalta kuin vanha Turuntie Säkylästä Turkuun.

Pyhäjärven kierroksesta teen oman postauksen...
Hurjastelua kai sekin oli... mutta treenitahtia on pakko kiihdyttää... 
sillä elämämme huikein pyöräilyseikkailu lähestyy... 
Kuukauden päästä pitäisi olla polkaistuna jo monena päivänä
puolet pidempiä päiväpolkaisuja!!

Hola, bailamos?

Aivan ihanan ihana korttitilaus....

Taisin oikeasti tanssahdella tätä tehdessäni...
jalka nappasi pöydän alla espanjalaisrytmien tahdissa. 

Pakko siis tähän on lainata Samuel Beckettin viisaita sanoja.

Muutama lähikuvakin pienistä yksityiskohdista - joita oli niin hauskaa ideoita!

Tanssahdellen mukaan myös lenpihaasteeseeni: 
TryItOnTuesday-2024/04/Inspired-by-song

Kultturellisti kulutettua aikaa

Kerran-tai vaikka kaksikin kertaa viikossa kulttuurin parissa!

Toissa viikolla Oopperaa, 

kuluneella viikolla teatteria ja Voicea!
Pari viikkoa sitten Hesassa teatterissa
- jo on äiteetä pidetty vauhdissa! 

Joskus kaikki vaan osuu näin… 

Mut äitikin totesi, että vierivä kivi ei sammaloidu!

Baritoni Torikka Turussa… tiesin heti, että nyt on äidille mahtava kokemus-ja oli! 

Itse olen jäävimpi kertomaan mielipidettäni teatterin&oopperan yhdistämisestä! 

Mut tärkein et äiti tykkäsi! 

Omat oopperakokemukset vie eniten Savonlinnaan ja idylliseen Olavinlinnaan.  
Vaikka olinkin töissä - niin melkein opin ulkoa Kuningas lähtee Ranskaan aariat, 
kantaesitystä harjoiltelttiin sillä intensiteetillä. 

Samana kesänä Don Carlo, Taikahuilu ja Lentävä Hollantilainen olivat ohjelmistossa. 
kaikki ne lavasteet, puvustus ja meikit....
Ehkäpä niin kokonaisvaltaisiin Oopperakokemuksiin
on enää koskaan mahdoton päästä. 
 Kiinalainen Ooppera on oma lukunsa.... siitäkin riitti yksi kokemus!!

Taikahuilun tunnelmia oli kyllä tavoiteltavissa kylmine väreineen 
perjantai-illan huipennuksessa Logomossa.  

Laura Ruusumaan Voice valinta Taikahuilun Yön kuningatteren aaria
Lenni-Kalle Taipaleen sovitus ”pommeineen”

suoraan sanotusti sytytti Logomon ja
Lenni-Kalle joutui sammuttamaan itsensä esityksen jälkeen pullollisella kylmää vettä!

Vaikkei musiikki ole edes mun juttu...
niin näin paljon siitä saan aikaan "juttua".
Ja vuosi toisensa jälkeen huomaan istuvani live-esityksissä.
Jälleen totean - että mielenkiintoisinta on se livelähetyksen teko
ja KAIKKI SE, mitä ei nähdä telkkarissa... kuin itse ohjelma ja musiikki.

Eikä tässä ollut edes vielä kaikki kuluneiden viikkojen kulttuurielämykset. 
Tiistaina ei vielä tiedetty, että keskiviikkonakin mennään teatteriin.
Extemporee - pakkohan se oli järjestää, kun 3 lippua sain kouraani...
ei niitä nyt hukkaan heitetä!!

"Veden varaan" olikin mielenkiintoinen jännäri Aurajokeen hukkuneista
ja muutoin Turussa kadonneista...

Teatterin pitkään kestänyt remontti on kyllä tuottanut tulosta.
Erityisesti ison näyttämön tekniikka on nyt sitä luokkaa,
että jännärit, kauhut - mitkä vain onnistuu.

Toivon kortit

Se on ollut taas TIISTAI
- koska väriä putkahti pöydän täydeltä elämään

Tiistai-iltaisin kokoonnumme kirkolle samanhenkisessä seurassa
"taiteilemaan" ja välillä testailemaan jotain tekniikkaakin.

Nyt oli vuorossa vesivärijauheet, eli
pikkupurkkien kokoontumisajoissa mukana
Brusho, Lindy's metallic, 13@rts ja Cosmic Shimmeriä.
Mun vanhimmat Lindy'sin jauheet taitaa olla jo täysi-ikäisiä...

Värileikkejä lisäsi sabluunat, mutta hauskinta oli
ihan vaan suihkia vettä paperille ja ripotella jauhetta päälle,
tai toisin päin - jauheet paperille ja vettä päälle.

Taustoja kortteihin, albumeihin - ties minne
- jatkojalostuksen aika on myöhemmin!!

Alla olevissa korteissa ei ole vielä vesivärijauhetaiteiluita
- mutta julkaisen ne samalla, koska ovat kirjaimellisesti toiveikkuuden
ja samalla toivekorttien jatkoa.

Toiveikkuutta Namibian tytöille, ettei koulunkäynti keskeytyisi.
Vaikka Ahtisaari oli vahvasti mukana tekemässä kestävää kehitystä maahan 
- niin se näkyy vielä tänäkin päivänä enemmän kaupungeissa
ja ikävä kyllä kohdentuu vahvemmin poikiin.

Maaseudulla ja haja-asutusalueilla,
(jossa kuukaden kuluttua jo olemme fillaroimassa)
niin jos tytöt ylipäätään aloittavat koulun, niin se useimmiten keskeytyy! 

Siksi nimeän nämäkin toiveiden mukaan toteutetut kortit
TOIVON-korteiksi.

TOIVOsta ei pidä luopua - sitä kun voi yrittää niin monella tapaa...
näemmä silputen paperia ja liimaten sitä yhä uudelleen... hih..
niin mielekästä itselleni, tiistai-ystäville ja monille muillekin!!

Ja niin kiitollinen, kun saan tehdä näitä toiveidenne mukaisesti:
tuomaan iloa läheisillenne, merkityksellisille ihmisille elämässänne.
SUUNNATON KIITOS!

Ja leikitelläänpäs nyt blogissakin niin
- että veikatkaapa mihin tässä värikylläisessä kortissa oikein valmistutaan?

Tämän teinin mielenkiinnonkohteet ei taida veikkailuja tarvita!

Iloa, väriä ja kullekin omanlaistaan mielekästä luovuutta toivotan huhtikuulle!

Toiveiden mukaisia kortteja

On se vaan ihan kutkuttavan jännää, kun saa ideoitavaksi ja toteutettavaksi
kortteja niin erilaisilla - ihanilla vinkeillä&toiveilla.
Pari valmistui viikonloppuna
ja pari on työn alla.... olohuoneen pöydälle levitettynä....
paisuu tämä innostukseni....

Sydäntä lämmittää, että korttien tilaajat mahdollistavat koulutarvikkeita
tytöille Afrikkaan - Namibiaan tällä kertaa! 

Ihan SININEN

 VÄRIHAASTEessa vuorossa SININEN  

Mitä sinistä on elämässäsi - riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! 
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Minä starttaan aamukaffesta lähtien usein liikkeelle varsin sinisin sävyin. 
Ja vaikka ihan nopsaan vain haalin jotain sinisiä astioita kuvattavaksi
- niin tässä on tosiaan vain murto-osa sinisiä astioitamme.
Arkikaapista jäi ottamatta puurokulhot, kulahtaneemmat mukit
ja astianpesukoneen haalistamat arkilasit - kaikki sinistä!

Vaatehuoneesta, mun puolelta löytyy helposti kaikki sateenkaaren värit
 - aika riemunkirjavaa on pukeutumiseni.
Jumppa- ja urheiluvermeissä on eniten sinistä - mekkojakin useampi.
Kuvakulmaksi valitsin peiliselfien.

 Takaapäin siksikin, että tuo ihana
poikani maalaama sinivoittoinen maapallotaulu  
pääsee myös mukaan siniseen päivitykseen. 

Se on mulle tosi rakas!!
Fiksuna olisin voinut laittaa vaikka sinistä rajauskynää ja luomiväriä
- mutta kun en omista moisia - niin tällään nassuni ihan luomuna esille.

Ruokia - juomia vähemmän sinisenä
- mutta on sitä karkkiväreillä leikitty niitäkin aikaansaadakseen. 
Sinistä delfiinikakku kuvaa etsin - mutta en nyt vaan löytänyt. 
Vaan löytyipä kuva alkudrinksuista, jotka tein illanistujaisiin, kun ystävien kanssa 
seikkailtiin katsellen valokuviamme Antarktikselta.

Väreissähän on myös lämpöeroja...
Nämä lienevät niitä kylmän sinisiä kuvia

ja päätteeksi sitten LÄMPIMÄN SININEN kuva.
Olemme juuri laskeutumassa Antigua/Barbudalle.

Tuntui, että Karibianmeri näytti sinisen sävynsä yhtä aikaa! 

Aurinko saa maisemat muuttumaan uskomattoman sinisiksi lähes kaikkialla maailmassa!

Yksi elon ihmeellisin SININEN-kokemus on kesältä 2017, kun oma pieni järvemme puhdistettiin kemikaalein 

ja se oli liki kuukauden turkoosin sininen.
Lainasin kuvat netistä, koska omia ei näin hyvistä kuvakulmista tullut otettua.

Asia oli kyllä niin uskomaton, että sitä tultiin katsomaan bussilasteittain kauempaakin

 - suorastaan ärsyttävää, kun kotipihaan ei päässyt ajamaan 

- kaikki tien vierustatkin olivat tukossa. 

Moni on kysynyt auttoiko käsittely - KYLLÄ...
turkoosi Caribian väritys katosi - järvi on nyt normaali suomalainen hieman samea,
mutta ei leväty ja kupli sinivihreänä, eikä varsinkaan haise jo juhannuksena.

Joskus muinoin, kun kotiviiniä tehtiin - niin sitruunahapolla Ukkokulta senkin kirkasti...
samaista ainetta oli tuossakin - tosin paljon kaikkea muutakin!!

Vaan nyt jään innolla odottamaan mitä sinistä sinun silmäsi löytävät,
mihin tarkentuvat ja mitä kuvaat. 

Ja tosiaan, jos haluat tehdä erikseen vaaleansinisen-niin se sopii mainiosti! 

Elämässä ei ole koskaan liikaa värejä, eikä värien ”etsiminen” elämästä
voi myöskään olla koskaan myöhässä… 

joten jollet ole vielä aiempia värejä ehtinyt elämästäsi etsiä, niin täältä nekin löytyy

KELTAINEN
VIHREÄ

Hävikkipinaatti

Aamusta kyselin, että mihin käyttäisin pari pussia pinaattia...
Kiitos kaikille ideoista - yhdistelin niitä...

Keittoa ei nyt tehnyt mieli, vaikka pinaattikeitto on kanamunien kera namia, kun eilistä raita-, keltajuurisoppaa riittää vielä!
Teki mieli kiinteämpää.
Letut, piirakka ja munakas loistavia ideoita - tavallaan yhdistin ne... eli kiitos!

Kumpaahan nää mun vohvelimössöt tyyliltään enemmän ovat; munakkaita, vai lettuja?

 Ehkä paksuja juustomaisia munakkaita, 

kun en käytä mitään jauhoja!

Huuhdotut pinaatit siis monitoimikoneeseen

 - jestas niitä oli paljon...
piti ihan survoa mahduttaakseen kaikki.
Lohkoin vielä ison sipulin ja sitten silpuksi.
4 kanamunaa, pussi juustoraastetta, pala mustaleimaa ja puolikas rasia raejuustoa
- sekoitus! Mausteeksi mustapippuria, sitruunapippuria, valkosipulia ja vuorisuolaa.

Uunipellillä tai lettupannulla olisi onnistunut myös,
mutta tämä vohvelirauta on niin kiva! Sillä saa yhden lämpimäisen kerrallaan...
Eilisen sopan seurana siis "leipänä"
Ehkä iltapalaksi paistuu seuraavat
- ukkokullallekin maistuu kun päällystän kylmäsavulohella, majoneesillä ja tillillä.

Vohvelit on siitä kivoja, että aamupalaksi saan taas paistaa lämpimäisen...
ja nyt on taikinaa on sen verran, että riittää useammaksi aamupala"leiväksi".
Loistokeksintö viljattomalle ruokavaliolle.