Töissä virisi viikolla mielenkiintoinen keskustelu sielunmaisemasta.
Onko sinulla sellainen?
Onko sinulla sellainen?
Kuvailen kyllä mielelläni - maisemia!
Mieluiten tosin kuvakulmasta, jossa ei ole rakennettua ympäristöä.
Nyt poikkesin omalta mukavuusalueeltani
Mieluiten tosin kuvakulmasta, jossa ei ole rakennettua ympäristöä.
Nyt poikkesin omalta mukavuusalueeltani
Kuvia yhdistää ajatus, että ne ovat;
Läheltä kuvattuja paikkoja,
joista voi katsoa ja nähdä kauas!
Läheltä kuvattuja paikkoja,
joista voi katsoa ja nähdä kauas!
Nämä ovat "vain" maisemia, ei sielunmaisemia
- sitä piirrän vain pääni sisälle - välillä siivoten.
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia sinun sielunmaisemasta!
- sitä piirrän vain pääni sisälle - välillä siivoten.
Oma sielunmaisemani voisi olla mökkimme ikkunasta merelle avautuva maisema. Sitä olen katsellut jo 35 vuotta! Tuo sinun ylimmäinen kuva herätti uteliaisuuteni. Mikä kaupunki on kuvassa? Voisin vannoa että se on Turku, mutta en millään pysty sanomaan kummasta suunnasta se on otettu, satamasta päin, vai Tuomiokirkolta päin.
VastaaPoistaTurkuhan se tottakai!! Kakolanmäeltä, eli sataman suunnalta napatut kuvat.
PoistaMinä olen tainnut sieluani&sydäntäni riepotella niin moneen maisemaan, etten yhtä/kahta tai edes kymmentä osaa nimetä.
Toivon, että sielua&sydäntä riittää vielä monen murusen verran moneen-moneen paikkaan... sielunmaisemoita siis janoan etsiä....
Kiva ajatus, sielunmaisema !
VastaaPoistaMun sielunmaisema on merelle , mistä vaan , kunhan katse on merelle tai järveen(veteen) . Pyöräilen heti kun tarkenee meidän lähirantaan ,ennenku auringon ottajat ja lapset valtaa rannan . Istun lehti kädessä ja katselen merelle .
Oih - sana pyörä sytytti täällä.... fillari on vienyt minutkin niin-niin moneen sielunmaisemaan, että....
Poistaja tulee viemään vielä lukuisiin.... mulla on tapana sanoa, että pyörä on paras mahdollinen.. se vie paikkoihin jonne en jaksa kävellä ja autolla taasen pääse.... mutta fillarillaa... aa-että!!
Upeat kuvat, onpa ne sitten sielun tai silmien maisemaa! Mukava kohdata rohkeasti eläjiä!
VastaaPoistaVoi kiitos Anna, ihanaa kun jätit kommentin vierailustasi ja jotenkin osui ja upposi tuo "Rohkeasti eläjät"....
Poistaennemmin en ole sitä nimitystä kuullut, mutta tykkään.... ja sellainen tapa tosiaan miellyttää meitä - nyt kun sen ääneen sanoit - niin saako käyttää?
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaKuten niin monet, rakastan katsella avaria näkymiä, merta, järveä, vuoristoa, kauas siintäviä metsiä.
Joskus jokin kuva tai näkymä vaikka matkustaessa voi tuntua tutulta... tie kiemurtaa näin, tuossa on metsäinen kukkula tai vihreää ruohoa kasvava rinne... ja tulee tunne, että täällä olen ollut ennenkin, tänne kuulun. Lienevätkö muistoja varhaislapsuudesta vai mitä? :)
Samaistun.... vuoret, metsät, meret, järvet, pellot, pientareet ja ojanpohjatkin.... niissä kaikissa on sitä jotain.
PoistaSiksi mahdoton kuvata tiettyä, yhtä-kahta-kymmentäkään sielunmaisemaa. Kun niitä on ellei ihan tuhatta, niin satoja ainakin...
Ja "jano" etsiä niitä lisää on sammumaton...
Ihana postaus! ja kuvat joista näkee kauas.
VastaaPoistaTäällä maalla, sielun maisemani on järvellä veden liplatus ja lintujen laulu. Kukkaniitty pöristelevien perhosten kera,
sielun maisema on myös rauhaisa paikka vaikka koti piha, mutta rakastan merta sen ääretöntä kauneutta, sielun maisema voi
olla myös, kun kesällä nurmikolla köllöttelee ja katselee kauniita pilviä taivaalla. Pidän myös matkoista ja reissuista nautin uusita maisemista ihan missä vaan.
Voi jestas tästä voisi vaikka kirjan kirjoittaa heh!
No niimpä... minäkin ajattelin, että sielunmaisemista voisi kirjoittaa kirjan ja loppuun pitäisi jättää vielä paljon päiväkirja-tyyppisesti tyhjiä aukeamia kaikkia vielä näkemättömiä sielunmaisemia varten....
PoistaMinun sielunmaisemaani on se, kun tulee kotiinpäin jostain kauempaa. Jossain Helsingin jälkeen maisema yhtäkkiä muuttuu (ei väliä tuleeko autolla vai junalla) - ja ikkunoista alkaa näkyä tämä varsinaissuomalainen kumpuileva entinen merenpohja. Aivan sama, ovatko pellot syksyisiä, keväisiä vai kesäisiä. Niissä on koti (olen kaupunkilaislapsi, en ole koskaan asunut peltojen keskellä).
VastaaPoistaKun sen maiseman näkee, tietää että on kotona.
I-H-A-N-A-A.... kotia kohden siis....
PoistaIhanaa lähteäkin, kun sielunmaisemaan on noin ihanan tunne palata!!
Saaristo ja meri. Se on minun sielunmaisemani joko yhdessä tai erikseen. Saari mereltä katsottuna tai meri saaresta katsottuna tai molemmat yhdessä.
VastaaPoistaIhanaa, suuntaan ja toiseen, saari mereltä katsoen, meri saarelta katsoen... viehätyn, kun katsomissuunnalla on merkitystä... itsehän sitä katseensa useimmiten saa suunnata!!
PoistaMInun sielunmaisemani liittyy hämäläiseen maaseutuun, kumpuilevaan maastoon ja järvien sineen. Aina paistaa aurinko, perhoset lentelevät ja lehmät ammuvat. Jossain kukkuu käki.
VastaaPoistaOih - ihanasti maisemaan toit toisenkin aistin näkemisen lisäksi... sielunmaiseman voi kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea...
PoistaTurkulaismaisemakin olisi ihan komea sielunmaisemaksi, mutta minun sielunmaisemassani täytyy aina olla vesistöä (Aurajoki ei ihan riitä!). Rakennuksia taas ei tarvitse olla, mutta eivät ne haittaakaan. Luonto on tärkein, meri, vuoret tai tunturit, pellot, metsät... Varsinaissuomalainen kumpuileva maisema on minunkin mieleeni enemmän kuin pohjanmaan tasaisuus, vaikka siellä suunnalla olenkin lapsuuteni viettänyt.
VastaaPoistaTotta - L-U-O-N-T-O... ja sen moninaisuus. Mahdoton kuvata tiettyä, yhtä-kahta-kymmentäkään sielunmaisemaa.
PoistaKun niitä on ellei ihan tuhatta (ainakaan vielä nähtynä) , niin satoja ainakin... ja jatkuva "nälkä" löytää lisää.
Minun sielunmaisemani on sinistä tai vihreää tai parhaimmillaan niiden liitto. Kotimainen järvimaisema, vaaramaisema, saaristomaisema, huikaisevan sininen meri, turkoosista merestä puhumattakaan, vehreys ja vihreys. Uusia sielunmaisemia on helppo löytää ja vanhoihin ihana palata.
VastaaPoistaTotta 💚💙, värit! Oih - ne luovat oman taikansa - maalaavat maiseman!!
PoistaUusia on kyllä helppo löytää vanhoja unohtamatta...
En ole ajatellut maisemia, silmin tai sielun silmin nähtynä, sielun- tai mielen maisemiksi. Mutta nyt kun kysyit, niin minun maisemani on varmaan metsä, siellä viihdyn ja metsän tuoksut, äänet ja kaikki mitä näen, hivelee sisintäni. Vihreä pehmeänä kumpuileva sammal on kaunista. Metsä on ystäväni.
VastaaPoistaIHanasti kuvailtu useammalla aistilla ja niinhän sitä kokeekin elämää = kaikilla aisteilla, ei vain silmillään!!
PoistaMetsä on minunkin ystävä!!💚
Minulla ei ole mitään yksittäistä sielun maisemaa mutta viihdyn hyvin mökillä ja sen hiljaisuudessa. Katselen viljan kylvöä ja sen kasvamista korjuuseen asti. Sen värin muutosta joka on jossain vaiheessa meidän mökin värinen. Omena ,luumu ja kirsikkapuiden kukintaa ehkä siitäkin on minun sielun peilini ja maisemani tehty .❤️ .
VastaaPoistaOsuit ytimeen... siitä se töissäkin keskustelu virisi. Joku osasi sanoa kuin "Apteekin hyllyltä" samantien sen yhden ja sitten oli meitä mietiskelijöitä... ei voinut vaan rajata yhteen, kahteen eikä kymmeneen... ja lopputulema oli, että kunhan vaan jokainen löytäisi sen oman juttunsa... voimaannuttavan "maisemansa" - huoli enemmän niistä, jotka ei näe mitään sielussaan/sydämessään!
Poista💕
Poista