Unelmien PAKUyöt

Kolmas kesä putkeen pakuilua lastenlasten kanssa...

Jokaiselle vuorollaan omaa aikaa....
Koska vain yksi mahtuu kerrallaan mummon ja ukon väliin nukkumaan. 

Tänä kesänä aloitettiin 13-vuotiaasta...
(sattui sopivasti peli- ja harkkatauko futiksesta)

Jännättiin jo, että vieläkö lähtee matkaan... 
Ihan innoissaan odotti omaa pakuyötä - mahtavaa... 
mutta kattokaas kuinka paljon on vuodessa venynyt...
Punareunaisessa kuvasarjassa vasen kuva otettu vuosi sitten pakuyöreisulta.
On jo pitkän huiskean mummonsa mitoissa!

Taitoa myös maastopyöräilijänä on tullut lisää
- mummoa nuo kalliot tuolla vauhdilla hirvittim, joten tyydyin kuvailemaan. 
Tulin minäkin se alas... mut pal maltillisemmin!!

Parissa päivässä fillarikilometrejä kertyi yli 40...

Seuraavana oli vuorossa 11-vuotias ja yli 30 kilometriä polkaistiin hänenkin kanssaan
saaristossa - Viikinkien maisemissa.

Kapuamistakin treenattiin, niin puissa kuin kallioilla.

Pakuelon vakioksi on muodostuneet isäni tekemät kuksat ja puuastiat, sekä ruutuliinat,
joille kattaukset saa nätisti ja siististi niin kiville, kannoille kuin kallioille. 

Kapua toi puolestaan vakioksi Tattis-tuolit...
ne on niin kätevät

Pakuöihin kuuluu paljon muutakin kuin vain fillarointi, risukeittimellä ruoan valmistus ja syöminen...
Petin tekeminen pakussa on kaikista hauskaa. 
Pelaamiset ja herkuttelut tietty ennen kummitustarinoiden kertomista
varpaat vielä vilvoitellen melkein ulkona
ihaillen maisemaa johon kulloinkin päädytään nukkumaan.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisempänä oli tänä kesänä 8-vuotias
(6 ja 4-vuotiaat nautti vain päiväpakuilusta, ehkä jo ensi kesänä yön yli....)

Niin vain sotki menemään tämäkin neitonen liki 10km pikkupyörällään
välillä aika haastaviakin polkuja

Toisen pakupäivän päätteeksi vetäisi tämä Maailman paras "Jänis"
 mummolle ja ukolle vielä sellaiset KAPUAtreenit, että oksat pois.... 
tunnissa meni nyt kolme kilsaa... kun tammikuussa meni vain kaksi....