10päivää pakuiltiin ja pyöräiltiin. Kilometrit jäi nippa-nappa alle 300km,
Lähdetkö sinä polkemaan/kävelemään/juoksemaan 200km kahdellakympillä?
Sillä Malawilainen tyttö pääsee kouluun koko vuodeksi!!
Pakuilu-loman parhautta on myös kokkaaminen risukeittimellä vaihtuvissa maisemissa.
Yksi ikimuistoisin paikka on Jukajärven koskenkuohuissa Verlassa
Kokkokallion Hiidenkirnun portaat ei ehkä olleet tarkoitettu minua varten,
mutta kokeiltavahan se oli pohjalla käydä!!
Kolmas kesä putkeen tämänmuotoista lomailua ja tietyt rutiinomaiset työnjaot näkyy...
Ukkokulta tekee tulet, rouvansa pilkkoo, valmistelee ja kattaa.
Reisunvarrellelle osuvia pienpanimoita ja viinitiloja suositaan...
Juomana todella ,maistuvat Vääksyn kanavan panimon Vastat
- niin keskikesän juhlaan sopivat, niitä nautittiin Venejärven rannalla.
Juhannusaaton kylmäsavulohisalaatit nautittiin kuohuvan kera mansikoilla Heinolassa
Aattoiltana kilisteltiin komeilla kallioilla auringonlaskua ihaillen lisää kuohuvaa!
Hurjimmilla hyttyspaikoilla päädyttiin syömään sisätiloissa
- pakun keskipenkki kääntyy kätevästi pöydäksi!
Metsäpalovaroituksen aikaan käytettiin myös hornillisia laavuja
- mutta niissäkin käytettiin aina omaa risukeitintä .
Se on niin nopea egologinen "luomu-mikro"
tosi pienin tulin/puin valmistuu ruoka!
Vaikka lemppareitani ovat kyllä nämä rantakiville katetut ateriat!!
ja Tattikset oli kovassa käytössä, milloin pöytinä - tuoleina!!
Ulkona kyllä ruoka maittaakin niin makoisasti ja tarvittiinhan sitä polkaisuihin energiaa!!
Aamupalojen kiireettömyys - se myös tuntuu niin-niin LOMAlta!!