Kuukausittainen KUVAhaaste

Taidampas sittenkin ennättää napata mukaan haasteeseen KOLME KUVAA, 
johon ihastuin blogissa KanavallaLammikonReunalla

Koska elellään jo helmikuun loppupuolta, niin postaan kerralla
sekä tammi-, että helmikuun "hetket" aiheista
ARKIKUVA
HUIPPUHETKI
EI MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ

Hauskaa olisi, jos sinäkin nappaisit haasteen
- eräänlainen vuoden mittainen "päiväkirja" tämäkin...
kunkin kuukauden "KOHO"kohdat suuntaan jos toiseen!

Aloitetaas ARKIKUVISTA
tammikuun arkikuva vie keittiöön....
sillä jostain kumman syystä vietin tammikuussa tosi paljon aikaa keittiössä.
Oli jotenkin sopivasti aikaa ja niin kivaa kokkailla ja kokeilla kaikkea - vieraille/lapsille/lapsenlapsille kuin itselleenkin.
Näistä muffarivuokaan tehdyistä makkarakuppimunakkaista tykättiin kaikki - joten ansaitusti The arkikuva! 

Helmikuu meni pitkälti lomalla. ,
Mutta lomamme ovat aina enemmänkin arkista seikkailemista, joten helppoa löytää arkisia kuvia ja puuhia sieltäkin.

Pysytään nyt sitten "keittiössä"- koska se on sekä kotona, että lomailla varsin mieluisaa puuhaa
 - siis ruoanlaitto ja varsinkin syöminen.

Pääsinkin kyllä useammankin kerran kokkailemaan reisussa - kolmasti, eli kerran viikossa.

Viereisessä kuvassa ollaankin Amazonin sademetsän keskellä ja pääsin kylän kätilön Awanan oppiin valmistamaan maniokkimuusia. 
Sittemmin samaisessa keittiössä tuli popsittua niitä eläviä matoja, sonta custia, eli puujääriä.
Kyllin arkista - vai mitä? 
Ja toinen sanonta, maassa maan tavalla!
Ihanat motot!!



Tammikuun ehdottomin  HUIPPUHETKI oli Kapuan puitteissa järjestetty Tanssitapahtuma 

Sen onnistuminen ja kaikki ne ihanat palautteet niin ohjaajilta
ja tanssimaan tulleilta lämmittävät mieltä sydämeen saakka yhä - EHKÄ IKUISESTI. 

Helmikuun HUIPPUHETKeksi nostan tuon jättimäisen Kicker Rock kalliojärkäleiden ympäriuimisen. 
Siihen meni 2h15min... joskin ihan pieni siivu siitä jäi, kun oli pakko huitoa venettä noutamaan....

Hih, ja sitten päästäänkin kuviin
EI MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ
Molemmat epäonnistuneet yritykset liittyvät Kapua-treeneihin.
Tammikuussa suorastaan teki kiukkuiseksi SULJETUT KUNTOPORTAAT; 
kun oltiin ajeltu Paraisille saakka treenaamaan... murr.... oli niitä täysin sulia ja kuivia portaita tylsää kattella lukittujen korkeiden aitojen takaa. 

Helmikuinen "Srömsöläisyys" tuli sumun, usvan. läpinäkymättömän pilvimassan kanssa
 vastaan Quiton huippuja tavoitellessa.U-käännös oli pakko tehdä,
sillä ukkokullan kavutessa pari metriä edessä häntä ei erottanut lainkaan
Lisäksi polutkin alkoivat muuttua näkymättömiksi, järki päässä sanoi, että paras luovuttaa!!


Ylimääräinen kuva vielä lopuksi...Elämän monimuotoisuus tulee varsinkin esille, kun sitä tarkastelee eri näkökulmista - niin taitaa tuumata meidän lumiukkokin!!

Ihanan heleää helmikuun loppua ja Miaaauuuuuliskuun alkua kaikille ihanille lukijoilleni!!