Muutama sanonta toteutui tämän viikonlopun puuhissa.
Ulkkokulta suksi kuuseen....
vai olisiko niin, että kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa??
Meidän ylipituuteen venynyt katajamme saatiin vihdoinkin katkaistua...
aivan valtava määrä "kukkia", vaiko kävyn nuppuja puu täynnä
- onko teillä muilla? Meillä ei koskaan ennen!!
Työkaverikin kävi hakemassa oksia asetelmiinsa ja siitäpä itsekin innostuin
somistamaan syksyisemmäksi pihapiiriä.
Saviset aina niin ihanat peikot (olen saanut rakkaalta ystävältäni vuonna papu)
pääsivät jälleen koristamaan etupihan terassia.
Ja kurpitsalyhdyt odottavat pimenevää iltaa...
Siis onko nuo katajan nuppuja, kukkia vaiko "raakoja käpyjä" - nuo keltaiset?
Yrttipatani oli vallan villiintynyt basilikan toimesta.
Hallayöt sen pian tummuttaisi, joten keräsimpä kaikki loput lehdet
ja tein niistä kotikutoista pestoa.
Pinjansiemeniä ei löytynyt, joten niinkin eksoottista kuin mantelirouhetta,
parmesanjuuston ja valkosipulin kynsien kanssa tehosekoittimeen
ja tietty neitsytoliiviöljyä kunnon loraus.
Itseasiassa aivan mieletytömän hyvää pestoa syntyi
- makoisaa oli uunijuuresten, ja lohkoperunoiden kera.
Huomiselle jäi vielä lohen kupeeseen ja kyllä tuollainen tuorepesto on oiva kastike ihan pastallekin.
Pestosta tulee ehdottomasti joka syksyn yrttien
"hautausmaa"
- vielä olisi tehosekoittimeen persiljat ja ruohosipulit...
niitä ei ole kyllin, joten kupeeseen voisi ostaa vielä jonkun kolmannen....
Mikähän se voisi olla?
Summa-summarum, tämä viikonloppu teki niin-niin hyvää mielekkäine puuhineen.
Eilen olimme 7 naisen voimalla askratelemassa lähikirkolla 6h.
Viime viikolla keskiviikkoiset askartelumiittimme tuolla käynnistyi....
eli sitä tulee EHKÄ saamaan jotain taas aikaankin.
Vaikken lauantaina saanut mitään valmiiksi, niin nämä sosiaaliset kohtaamiset
ja projektien eteneminen ovat kuitenkin varsin voimaannuttavia!
- vielä olisi tehosekoittimeen persiljat ja ruohosipulit...
niitä ei ole kyllin, joten kupeeseen voisi ostaa vielä jonkun kolmannen....
Mikähän se voisi olla?
Summa-summarum, tämä viikonloppu teki niin-niin hyvää mielekkäine puuhineen.
Eilen olimme 7 naisen voimalla askratelemassa lähikirkolla 6h.
Viime viikolla keskiviikkoiset askartelumiittimme tuolla käynnistyi....
eli sitä tulee EHKÄ saamaan jotain taas aikaankin.
Vaikken lauantaina saanut mitään valmiiksi, niin nämä sosiaaliset kohtaamiset
ja projektien eteneminen ovat kuitenkin varsin voimaannuttavia!
Tällä energialla tulevaan viikkoon
- millaiset energialataukset siellä tulevaan viikkoon?
Heips🤗
VastaaPoistaJuku kyllä ukkokultasi kannatti "suksia kuuseen" kun noin
paljon sait materiaalia kaikkiin ihaniin asetelmiin.
Voi ihanuus tuo peikko on niin ihana ja kurpitsat ym.
Paljon kaunista askaretta onkin sormistasi tullut.
Meillä ei olekkaa tuota katajaa, muita samantyylisiä havupuita pihalla.
Niistäkin taittelen oksia asetelmiin.
En olekkaan koskaan maistanut pestoa, joten pitääkin maistaa jatkossa.
Iloa alkavaan viikkoosi🌸
Pestoa teen tyypillisesti syksyllä, kun on yrtit "syötävä kaikki" ennen hallaöitä.
PoistaJa kiitos asetelmakehuista, arvostan sinun taitavan sanojasi... hyvä et ilkeän näitä räpellyksiäni edes laitella!!
Iloa ja aurinkoa myös sinne syyskuun etenemiseen...
Havupuissa on tänä vuonna villisti käpyjä. Tuorepestoa pitääkin tehdä.
VastaaPoistaOnko nuo keltaiset "nuput" siis kävyn alkuja... ruskeita minimalistisia käpyjäkin oli kyllä hurjasti!
PoistaJa totta - tämä on sitä tuorepeston kulta-aikaa!!
Oikeanpuolimmainen lyhty on mun makuun, kaikista räjähtänein ja sekopäisin siis ;D
VastaaPoistaHih, kukin löytää omansa... minä lienen toi uneliain... ainakin näin maanantai aamuna, kun viikonloppu tuntui menevän ihan liian nopsaan!!
PoistaOlen tehnyt katajan ja tuijan oksista kranssin tulee kaunis. Pestoa söin eka kertaa tänä vuonna ja ihastuin. Olen ajatellut tehdä itse sitä ehkä ensi vuonna Pitää kasvattaa aineksia enemmän. Laita oma ohjeesi tulemaan.
VastaaPoistaKransseista tulee kauniita... havupuista vain saan käteni aina kyynärpäitä myöten täyteen kohti pistoksia - joten ne on jääneet. MIten sinä suojaat kätesi niitä tehdessä?
PoistaPestoon sopii kaikki yrtit, lehtikaali, roomansalaatti.... minä tuppaan joka syksy tekemään lopuista yrteistä, joita kasvatan sekoituksen... nyt oli yksistään jo basilika niin iso, että riitti sinällään.... toisen tulen tekemään persiljasta, ruohosipulista ja lehtikaalista. Eli yrtit, juustomuruset/pienet palaset, joko parmesan, kova gouda tai cheddar, öljy (itse käytän vahvaa aitoa neitsytoliiviöljyä, mut muutkin kasvisöljyt käy), ohjeissa on tyypillisimmin pinjasiemenet, mutta nuukana en niitä raski pestoon koskaan käyttää, vaan olen vaihdellut joko kurpitsansiemenistä, auringonkukansiemeniin ja ja pähkinärouheisiin, kuten hassel- tai manteli... cashewkin sopii. Sit valkosipulin kynsi tai kaksi maun mukaan, ripaus chiliä jos haluaa tujumpaa ja ohjeissa on myös suolaa/sokeria - niitä en ole lisännyt aittanut koskaan. Olipas hankala laittaa tähän kommenttiin reseptiä, varsinkin kun olen niin "Mitä kaapista löytyy"-kokki
ja en edes mittaile... suurinpiirtein vain kaikki tehosekoittimeen ja "mössö" pyörimään... kun näyttää tuollaiselta ihanan kuohkealta ja juoksevalta, niin purkkiin... öljyä laitan aluksi vähän ja lisäilen sitten soseuttaessani.
Kiitos sinulle, minä en muuten suojaa mitenkään käsiäni kransseja tehdessä. Katajasta tehdessä joskus on sormenpäät kipeänä 🤗
PoistaTuo kirkon askarteluryhmä on loistava idea. Pitäisiköhän taas kysellä omalla kylällä, olisiko siellä innostusta vastaavaan. Joskus kysyinkin, mutta silloin ei ottanut tulta. Ajat muuttuvat ja henkilöt vaihtuvat, kannattaa aina yrittää! Olisi tosi kiva vaikka kerran kuussa kokoontua askartelemaan.
VastaaPoistaEhdottomasti aina kannattaa yrittää. Meillä oli vuosia todella taitava ja aktiivinen diakoni, joka veti ryhmää ja onneksi eläköityään ryhmä sai pitää tilan ja jäi itsessään pyörittämään tätä ryhmää...
PoistaPaljon olet ehtinyt. Minä en taida ainakaan nyt jaksaa perata työelämääni. Keskityn vain tähän eläkkeelläolemiseen :)
VastaaPoistaMulla on joku ihme "perkaamisvaihe" - vanhat valokuvat kiinnostaa ja muistojahan ne nostattaa.
PoistaKuvia olen aina rakastanut, mutta yhäkin enemmän kun äidin muutossa tuli esille taas vaikka kuinka paljon kuvia!!
Sulla on todella hyvä keskittymisen aihe - iloa siihen!!