Tiira ja Tiirailija

Tiira ja Tiirailija
- tämä on lempi kuvasarja kuluneelta viikonlopulta!
Pienen "tiirailijan matkassa" sitä itsekin tutki joka niemen notkan ja saarelman
ihan uusin ja uteliain silmin.

Viime vuonna nämä ”Unelmien pakuyöt” keksittiin lapsenlapsille synttärilahjoiksi !

No, ei kai niitä olisi voinut aiemmin keksiäkään, kun eihän meillä ollut edes pakua.
Tämä on niitä hankintoja, kun vaimo(minä) erehtyy sanomaan aamukaffella ihan heittona,
et olispa kiva, kun olis paku millä pääsisi pyöräileen aina uusiin maisemiin…

Vaikka kauniin pienen järven rannalla asutaan-niin tosi tylsää kiertää aina ympäri tuota samaa järveä
-jonka on jo miljoona kertaa kiertänyt joskus juostenkin, kun se vielä sujui
- mutta varsinkin kävellen... sillä samaista lätäkköä saan kiittää siitä,
että se on "opettanut mut käveleen aina uudelleen ja uudelleen" jo kuusi kertaa
(jokaisen operaation jälkeen) Siis arvostan ja todella, mutta kaipaan oikeasti muutakin! 

Siltä istumalta autokauppoihin… tai no - sain mä sen kaffen juoda loppuun,
googletti sen aikaa autotalli.comissa

Tämä juuri 7v täyttänyt neiti vetäisi kahden päivän aikana yli 14 kilsaa luonnossa 
ja nauroi, et eka päivä piti ajaa kivikossa ja toinen juurakossa
- mut pal hauskempaa kuin asfaltti, joten vähän siis meidänkin geenejä.

Ja kyllä se luonto tarjosi muutakin, kuin pelkkää pyöräilyä!

Elämyksellisiä evästelyjä ja kokkailuja,
joihin löysin vihdoin sen puna-valkoruudullisen liinan.
Viime kesänä jo yhden muovipintaisen tilasin...
sellainen koppura, et siinä olisi kaikki kattaukset keikkuneet (palautin)

ja kuinka ollakkaan, nyt ihan muulla kangaskauppareisulla heti oven suussa
kyltti: "Tästä ilmoitimme"
kyseistä ruutukangasta lähes hyppäsi suoraan syliin!!
Ostin koko lopun pakan, a' 2€/m
ja niin innoissani olin, että unohdin ostaa sen mitä menin ostamaan... 

Eli nyt riittää ruutuliinaa, niin kiville, kannoille kuin maahankin
ja jollei pesukone enää selviä evästely-jäljistä, niin leikataan pakasta uusi...

Tuskin koskaan olen nähnyt yhtä innokasta rantakahvilan pitäjää
ja miten upealle paikalle hän olikaan yrityksensä laittanut!!

Viime vuosi oli muutenkin hankintojemme suhteen yksi parhaimmista vuosista,
siihen lukeutuu tuo risukeitin - jonka vertaa ei kyllä ole!
Suorastaan täydellinen compo joskus fajitasta varten ostetuin valurautapannuin!!
Simmoiset courmetit se on loihtinut meille jo niin monta kertaa...
eikä pettänyt taaskaan, sulassa sovussa kypsyi niin mummon&ukon kuin neitin herkut!

 

Elämyksellinen viikonloppu takana, meille kaille!
Mulla oli jo kaikki kuvat täällä blogissa valmiina... jutut vaan naputtelin nyt.
Valokuvat ennätin tsekata moneen kertaan ja kollaaseiksi tehdä
tuon suloisen kaksikon nukkuessa klo 8.30 saakka
ja siihenkin aikaan mulla oli täysi työ herättää heitä...

Autossa nukun itsekin kyllä loistavasti, mut en nyt sentään enää viiden jälkeen malta...
Usein lähden auringonnousua ihastelemaan, mutta nyt en raskinut sitäkään,
ettei neiti herää... heh heh... ei tod. olisi herännyt - herättyäänkin vaan nautti selkähieronnasta ja ihanista höpöttelyistämme.



Ajomatkoilla matkapäiväkirja sai kaksikin uutta aukeamaa... pari valokuvaa neiti pyysi tulostamaan kirjaan... saa valita ne sitten itse...
kyllähän näitä kuvia taas riittääkin... niin helppoa tämä kännyllä napsiminen!