Keväinen viikonloppu vietettiin satulassa, ai että: tätä on oikein odottanut!!
Viime kesänä viimeksi tällaisia
kunnon seikkailuja tuntemattomilla poluilla.
Varhaisemman kevään pienet pyöränulkoilutukset eivät ole sisältäneet
vielä retkieväs-hifistelyä risukeittimellä! Se kruunaa ajetut polut!
Vielä kun tarkenee jäädä pakuun nukkumaankin - niin sit on pro meininki
- nyt ajeltiin yöksi omaan sänkyyn, kun lupaili yön tunneille vain +2
ja mein paku ei ole eristetty - eikä sellaiseksi muutu!
Kunhan ei vaan ihan pakkasia olisi enää öisin - sillä mustikka on jo täydessä kukassa!!
Eilen Euran Kauttualla, jossa Ukko-kultani on työmatkoillaan autolla liikkunut
ja jo auton vauhdissa vilissyt kuulemma vaimon näköisiä paikkoja
eli vettä ja harjuja ja niitähän tosiaan Säkylä-Eura akselilta löytyi,
kun pääsi ajamaan niin-niin lähellä vesirajaakin, että vaimo tosiaan tykkäsi!
Kauttuan ruukinkylä oli kyllä kertakaikkisen viehättävä vanhoine hirsitaloineen
- jestas mitä ikkunoita.
Koski pauhasi vieressä ja Alvar Aallon suunnitteleman terassitalon
ohi puuskutimme vesitornin mäelle.
Päivän päätteksi rannalle (oltiin jo Säkylän puolella) kirsikankukkien katveeseen
risukeittimeen määrämittaiset puut ja nopsaan oli kanto katettu ja
nokipannukaffet kiehautettiin päälle - namskis!!
Hyvä kun maltettiin yö käydä nukkumassa, kun hypättiin taas pakuun ja nyt suunta Saloon.
Opiskelukaverin päivityksistä eilen huomioin Vaisakon luontopolun
ja kyselinkin, että oliko pyörin mentävä?
Pikkuisen haastava - mutta niin-niin upea seikkailla oikeassa aarniometsässä
jalopuiden ja valko-, sini-, ja ja keltavuokkojen keskellä.
Ja miten jättisuuria vuokot olivat - aivan käsittämätöntä!
Kokoa vaikeanähdä kuvista, mut tuntui todella, että saimme ajaa
kiemurtelevaa polkua keskellä kukkamerta!
ja nämä ihanat pahkat - niitä oli aivan käsittämättömän paljon
ja yhteen isoon pahkaan oli upotettu ihana kivi enkelitekstillä!
Niin totta!!
Vaisakosta ajeltiin vastarannalle Vuohensaareen, joka olikin mielenkiintoinen seikkailtava!
Kilometrejä ei paljon kertynyt, mutta korkauserot sellaiset, että piti taluttaakin paljon
- jopa alaspäin, kun ei vain uskaltanut ajaa...
ja poluille oli kaatunut puita ja tippunut valtavia oksia, mutta kyllä oli upeaa!
Kuusenkerkkiäkin keräsin talven varalle
Vanha Salon jätevesipuhdistamon alue muistuttaa suistoaluetta, josta on kehkeytynyt varsin suotuisa harvinaistenkin lintujen pesinnälle - jestas miten pitkin putkin varustautuneita valokuvaajia/lintuharrastajia oli sankoin joukoin liikkeellä.
Itse vain kaivoi taskusta kännyn ja räppäsin kuvia... hih...
Olisi kyllä ollut kuvattavaksi lintujakin, mutta ei oikein kännyn zoomi riittänyt ja enpä tunnistanutkaan muita kuin sorsat ja lokit äänestä... eräs kalastaja näytti kotkaa... oli heittänyt sille juuri saamansa kalan.
ja ruokailuun se päättyi tämäkin retkipäivä - nyt pistimme pannun tulille Vuohensaaren laavulla
- kun siellä oli sopiva hiillos jo valmiina. Minä hifistelijä olin tietty täyttänyt kylmälaukun värikkäillä eväillä - muut retkeläiset hieman katteli makkaroineen kun raaputin parmesanit pannun päälle.
Namskis - kyllä maistuikin, oltiinhan oltu ulkosalla jo 9h
