lauantai 23. huhtikuuta 2022

Saapasmaan Seikkailut osa 5

Ostunia tuli seikkailtua sen verran tehokkaasti ristiin rastiin yhdessä illassa, joten reippaana jatkettiin  heti aamusta yhä etelämmäksi Salenton niemimaalle,  Leccen kaupunkiin. 

Leccen "juuret" juontaa mereen... sillä n. 3km rannasta on sijainnut aikanaan kreikkalainen kaupunki. Leccen siirrätti nykyiselle kohdalleen itse keisari Hadrianus.
Kovia kokenut Lecce on vallattu 
(saraseenit, lombardialaiset, slaavit ja ostrogootit) lukuisia kertoja.
Jokainen 
hallitsija jätti myös arkkitehtoniset jäljet… joten ei ihme, että lukuisiin elokuviin on tämäkin Italian pikkukaupunki antanut aidot ”kulissit”. Se liitettiin v549 Bysanttiin ja Lecce kantaa ylpeänä kulttuurikaupungin titteliä. 

Keskustan valtavasta aukiosta on kaivettu n. puolet auki ja tutkimustyö jatkuu.
Alta paljastuu valtava amfiteatteri.

Ylenpalttiseen Barokin aikaan pääset Basilica di Santa Croce edessä. NIin valtava, että sitä oli mahdoton edes kuvata yhteen kuvaan, saati siihen kiinnittynyttä jättiläismaistä nunnaluostaria.
Valkoinen Tuffi-kivi (= lecce-kivi) on yhä kaupungin ja alueen tärkein vientituote.
Ja tarvitseeko muuta mainosta, kuin nämä huikeat rakennetut pytingit.

Pitkäperjantai ja Juudaksen kavallus on jäänyt taa, mutta pakko kuvata vielä lisää tätä uskomatonta Juudaksen puuta, joka tekee kukkansa suoraan puun varresta, oksista ja vasta sitten kasvattaa pienet pyöreät lehtensä - empä ole ennen moista nähnyt. Ja uusi tuttavuus on kielopuukin...
tuoksu ei kyllä yhtään muistuttanut meidän kieloa!

ja eteläänhän sitä oltiin matkalla... vaikka yöt alkoivat käydä vähiin.... niin yhden yön halusin Italian itäisimpään kaupunkiin Otrantoon, on myös eteläisin "iso" kaupunki.


ja oih... kyllä olisin viihtynyt kauemminkin. Otrantoon jäi palanen sydäntä
- se oli muutoinkin juuri meidän tyylinen "seikkailu-kaupunki", jossa paikalliset virvelin heittelijät varoittelivat, että ei sieltä linnan muurin ulkopuolelta kannata lähteä kiertämään - aallot lyö...
mutta sitäkös me nyt uskottiin - pakkohan se oli kokeilla, hih... 

ja löihän ne, mutta me ollaan vikkeliä ja sitä paitsi se on vettä vaan... ainoa jota suojelin oli känny,
että saisi jatkossakin räpsiä kuvia! Aivan ihana reitti!!





Otranton vanhaa kaupunkia kiertää siis upeat muurit, kätkien sisäänsä 
Aragonialaisen Otranton linnan, rak. 1100-luvulla,
nykyisen ulkonäkönsä sai espanjalaisten vaikutuksesta 1578.

Linna antaa kulissit Horace Walpolen, (kirjailija nimenään William Marshal)
maailman ensimmäiselle goottilais-kirjalle (kirjoitettu 1764)
joka hyytävyydellään ja irstaudellaan aiheutti paheksuntaa.

Linnan alkuperäänkin on yhä jäljellä - joten voitaneen sanoa, että on kyllä
ollut puolustuskykyinen kaupunki. Tietty linnaa on restauroitu ja toimii samalla museona - tykinkuulatkin on kerätty talteen!

Korkeimmalle huipullekin piti päästä tietenkin kiipeämään
- ihanaa ettei ole turhia suoja-aitoja. rajoituksia ja kieltoja - niinkuin ylivarjelevassa Suomessa.

Taas se tuli todistettua, että minua magneetin tapaan vetää puoleensa
aina meri (järvet, joet, yleensäkin vesi) ja korkeat paikat!!
Täällä niitä oli molempia!

Mietin juuri - että mistähän tuo vetovoima onkaan peräisin....
ja tulin tulokseen, että olen syntynyt Punkaharjun liki korkeimmalla harjulla ja molemmin puolin on ollut vettä - verenperintöäni saan siis kiittää tästä seikkailevasta mielestäni!!


No kyllä ne kirkotkin vetää meitä puoleensa.
Otrandon kadetraali on kuuluisa lattiamosaiikeistaan ja pääkallo alttaristaan.
Harmi, että penkkirivistöt peittivät suuren osan "Elämänpuu" aiheista
koko lattian kattavaa mosaiikkitaidetta.
Kuviin sitä oli mahdoton vangita. 


Alttarin 3 pääkallo/luuvitriiniä ovat kyllä vaikuttavat.

Ei siis ihme, että Otrandossa sanotaan olevan aina myös hyytävyys läsnä.
Wikipedia vaati pidemmän tarkastelun ja löytyihän luille selitys - arvauksemme sen liittymisestä uskontoon osui oikeaan, eli:
800 roomalaiskatolisen verilöylyyn kuuluvan ihmisen kallot (Otranton pyhät marttyyrit,
jotka paavi 
Franciscus kanonisoi vuonna 2013, näytetään pyhäinjäännöksissä katedraalin pääalttarin takana.
He eivät suostuneet siirtymään islaminuskoon tappouhkauksesta huolimatta.

Seikkailuihimme liittyy aina wikipedian&googlen avulla tutkimusmatkaa...
todella hauskaa - kun löytää jotain mielenkiintoista, niin sitä uppoutuu selvittämään.
Ja usein käy toisinkin päin - etsiessään löytää jotain niin mielenkiintoista, että alkaa suunnittelaan seuraavaa tutkimusmatkaa sinne - eli pakko päästä livenä näkemään.

Tämä eteläisen ja itäisen Italien seikkailumme on juuri sellainen netti"LÖYTÖ"
-matkablogeja seuraten nousi nämä pikkukaupungit lukuisia kertoja
ja aivan ihanaa näistä on nyt itsekin kirjoittaa.
Mieheni sanookin näitö matkakohteitamme mun nettideiteiksi!! 
Eikä hän ole yhtään niistä mustasukkainen, kun on päässyt kaikille treffeille itsekin mukaan!!🤣😂

6 kommenttia:

  1. Tuo luuvitriini on kerrassaan vaikuttava ja pelottava! Jos nuo on oikeita, niin ketä raukkoja on päätynyt luisiin itsensäesittelyihin.
    Meri on massiivinen elementti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa, olitkin ennättänyt kommentoimaan jo sillä aikaa, kun jatkoin "Tutkimusmatkaani" netissä ja löytyihän niille kalloille ja luille selitys... uskonnostapa hyvinkin kyse - joten täydensin postauksen kalloista/luista, jotka itse Paavi julisti sittemmin julisti pyhimyksiksi. Mielenkiintoista!

      Poista
  2. Ihanan runsaat kuvareportaasit Italiasta. Mamma mia che bello tutto!!! ♥♥♥
    Minäkin olen aamuvirkku, hauska kohdata hengenheimolaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Rita, blogi on samalla matkapäiväkirja - kuvamuistoihin kiva palailla aika-ajoin itsekin!
      Ja meistä aamuvirkuista simmoinenkin sanonta, kuin: Aikainen lintu madon nappaa!!
      Aurinkoa alkavaan viikkoosi!

      Poista
  3. Kaunista arkkitehtuuria ja ihana väriset kukat tuossa Juudaksen puussa. En usko, että olen sellaista nähnyt, tai en ainakaan kukkivana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juudaksen puu on tosiaan mielenkiintoinen ja "osaa kukkia" juuri sopivasti Pitkäperjantaina, kavalluksen päivänä.
      Pitkäperjantaina räsityissä kuvissa ei ollut vielä yhtään lehteä puussa, vain täynnä ekumeenisen violettejä kukkia, joiden väri kuulemma muuttui valkoisesta Juudaksen tehtyä itsemurhan. Tällaiset tarinat ovat mielenkiintoisia!
      Iloista Wapun aikaa sinulle ja läheisillesi!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!