Makumatkalla

Makumatkalle startattiin Santorinilta
muistellen syksyisiä vaelluspäiviä,
kun repussa oli Gyrospitaleipää ja täytteenä aurinkokuivattua kinkkua,
paksu siivu Eridanous fetaa
ja tomaattia, kun tarpominen pisin kalteran reunaa alkoi ennen auringonnousua… 

”Matkamuistot” ovat jo vuosia olleet juomia,
ruokia tai kattaukseen liittyvää kivaa!

Gyroksetkin säilyi pakkasessa hyvin, nam-nam!

Välillä kyllä mieheni nauraa mun ”raahaamiani” makumuistoja
-mut olipa eilen taasen vallan tyytyväinen!

Aidot kreikkalaiset Kapriksen lehdet kruunasivat
Santorinilaiseen tapaan lämpimät alkupalat
vihreässä pestossa kuullotettujen kukkakaali ”puiden” kera!
Keftedes ja kaparilihapullat tehdään perinteisesti karitsan jauhelihasta,
mutta mun oli tyydyttävä tekemään ne "tähän hätään"
kaulimalla broilerinjauhelihasta
elmukelmun päällä pitsinohueksi! 

Päälle ”moussaka” massa, pamixilla munakoiso, paseeratut tomaatit,
feta ja yrtit paksuksi soseeksi.
Se lihalevyn päälle ja vielä kunnon pala fetaa ennen rullalle käärimistä!

Paisto ja vasta sitten leikkaus palleroiriksi (näin täyte pysyy tosiaan sisällä)

- neuvon sain Akrotirillä kalteran eteläreunalla olevassa ravintolassa,
kun kehuin pullia täytteineen.

Leikattuna uudelleen pannulle ihan vain kuullottaen leikkuu reunat.
Simppeliä ja tosiaan täytteet on siellä missä pitääkin-bueno!

Niin paljon kuin Kreikastakin olisi ollut makumuistoja
-joista pitikin loihtia illallinen jo ennen joulua,
mutta ei vaan ehditty…

Niinpä uusin seikkailumme Etelämantereella
”poltteli”-tai paremminkin ”jäätyi” jo  keittiössä…

Näitä uskomattoman upeita sinisiä sävyjä siis ”poltteli” alkaa kantaa pöytään!

Helpointa Antarktiksen värit oli toteuttaa juomissa!

Aperitiivinä oli pakastettua ananasta Bolssin Curacaon kanssa vaahdotettuna
-tölkin pohjalle ennen vaahdon kaatamista muutama tippa karkkiväriä!
Ananakset oli ihanan hileisiä ja pureskeltavia...

Tätä käsittämätöntä sinisyyttä tavoittelin…

Joten samaista karkkiväriä sujahti myös muutama tippa Leijonaviinan joukkoon,
joka olikin ihanan huurteiseksi ”jäätynyt” pakastimessa!

Siniset snapsit toimi kyytipoikana katkarapu cocktailille.

Lasin reunoilla leikittelin salaatin, tillin ja kevätsipulin kanssa
kihartaen niille ”kevätkutrit”
Yrittivät olla maailman pahamaineisimman Dragensalmen kuohuja…
ja kyllähän nuo heittivät melkein katkaravut ja surimi scrampitkin yli laidan😅😂!

Äiti ehkä sanoi aikoinaan, ettei ruoalla saa leikkiä
- mutta hänen äitinsä (mummini) taas oli toista mieltä.
Tytön piti nimenomaan etsiä värejä lautaselle ja leikkiä!!
Kasvatuksen ristiriitaisuudesta, tai ehkä juuri siksi
musta tuli tälläinen ruoalla leikkijä
- tämä on ihan yksi ihanimmista harrastuksistani!

Illan teemaan sopi tietysti Pingviinipeli-se olikin ihan succee!!
Toinen ”ohjelmanumero” oli tietty reisukuvat
-joita ihanat ystävämme jaksoivat katsella telkusta.
Ihmetellen kyllä kuinka en ole vielä ennättänyt skräppäämään niistä albumia,
vaikka ollaan jo kaksi viikkoa oltu kotona-heh heh!

Vasta kuuden tunnin jälkeen päästiin pääruokaan
pihvipannulla piipahtaneisiin pieniin tonnikala- ja naudan sisäfile palasiin!
Kastikkeena voisulaa RUNSAALLA isokokoisella persiljasilpulla
-jota riittääääää…. Viime kesäinen persiljamme paisui jättiläiseksi!

Pestopariisinperunat, palsternakkaröstit ja Provolone-kupposet,

tällä kertaa Buenos Airesin tapaan maissilla!
Niihin ihastuttiin tangojen yössä!

Jälkiruokaan inspiroi nämä upeat jäävuoret
-simppelisti jädeä!

Kattaus tavoitteli makumatkan värejä🇬🇷🇦🇷🇦🇶

juomista kiitän sekä Alkon loistavaa palvelua 

(löysi meille Patagonialaisenkin punaviinin), 

ja omaa tapaa tuoda tölkki/pari paikallista olutta
ja varsinkin pikkukylien viinitarhoista sujahtaa pullo ruumaan meneviin rinkkoihin! 

Näistä riittää vielä useampaan makumatkaan-

niin loppasuita ei oltu! 

Ihana maisteluillallinen hyvien ystävien kera!