Buenos Aires

Argentiina here we come…

Pariisiin 3h20min, Buenos Airesiin 13h10min, välilaskun kera liki 21h ja oltiin kaukana kotoa!

Buenos Aires tervehti +31 auringolla 

vaikka kello oli vasta 9.15, tunti maahantulo-ja testiselvityksiä, puoli tuntia klinikalle,

 jossa uusi pcr-testi huomista jatkoa varten ja sit jo rinkat hotelliin, ja
”Käännös oikeaan päin”, jossa Opelisco seisoi komeana ”risteyskeskuksessa”, 

Carlos Pellegrinillä, samanniminen katu jatkui upeana puistomaisena silmänkantamattomiin! 

Katua kutsutaan kaupungin valkoisimmaksi.

Huikopalaa oli hauskaa tilata kun et ymmärtänyt ruokalistasta ja tarjoilijasta sanaakaan, mutta silti teimme itse valinnan kolmesta paikallisesta oluesta (blond, red, dark) Paikallinen blondi osoittautui erinomaiseksi valinnaksi ja YKSI riitti, litran pullo oli kuin toinen Obelisco joka kuvassa siintää taustalla! 

Ihania pieniä katuravintoloita riitti joka kadunkulmassa ja ei huono valinta huikopalan suhteenkaan! 

Valintaan vaikutti tuotteen ulkonäkö ja tarjoilijan innostunut espanjalaisselitys perinteisestä pinaatti/kanamuna piirakasta:Torta Pascualina, nam!

Energiatankkaus onnistui hyvin ja jatkoimme

metropolitanin katedraaliin, joka veti hiljaiseksi

Kuviin on mahdoton vangita uskomatonta valaistusta - katto oli kuin ”taivas”, jossa aurinko loisti kaikissa väreissään valaisten pylväikön kuin auringonlaskun aikaan kimaltavan metsän! 

Cementerio Recoletan kaupunginosassa”hautahuoneet” yläluokan perheille/suvuille olivat jotain aivan käsittämättömätöntä! Ensinnäkin miten laaja alue oli, löysimme myös Eva Peronin, Evitan sukuhaudankin Duarte'n

Evitaa näkee myös patsaana ja 100pesetan setelissäkin 

Palermon kaupunginosaan menimme ”hengittämään” -onhan se kaupungin keuhkot, mutta kyllä kännyyn tallentui paljon googlattava jälkikäteen muutenkin! Vaikkapa sitten karanteenissa jos sellainen jossain kohdin napsahtaa… Nyt oli vain suoranainen NÄKEMISEN jano, vai sanoisinko että ihan Näkemisen ”nestehukka”

Jotain olin Googlannut jo etukäteenkin-yritys oli löytää Mayo Avenuelle ja onnistui! Jestas minkä kokoinen Argentiinan lippu liehui Casa Rosadan eli presidentin palatsin edessä

 

 

Ja jos jotain, niin sataman suuntaan oli tieni vievä! 

Sen verran tanssijalkaa vipattaa aina, että tangokaduille ja la Boccan värikkääseen kaupunginosaan oli päästävä

Voin vain kuvitella kymmeniä-satakin vuotta taaksepäin mikä kuhina kaduilla kävi alusten saapuessa satamaan! Merimiehet saivat argentiinlaisneitojen tangohameet sellaisiin piruetteihin! Tangomusiikki soi yhä

Ja jalkapallo-se näkyy KAIKISSA muodoissaan!

Maradonan henki leijuu monessa paikassa!

Aikaero teki tepposensa-nukahdettiin ennen yhdeksää yhtään stressaamatta pcr tuloksesta…
Se tiedettiin jo ekan päivän jälkeen että täälläkin riittäisi nähtävää! Joten ihan kuin pienet possut nukuttiin kännyn herätykseen 04.15, tulos ei ollut tullut, mutta vakaa aikomus oli suunnata lentokentälle! 

Olihan se vuosi sittenkin niin, että Jussin tulos tuli vasta siellä, mutta NYT Iivon työntäessä viimeiset vedot maaliin Olympiavoittajana saimme mekin ”kultaa” -

Eli kahden niin negatiivisen ihmisen matka jatkuisi Maailman Loppuun,
End of the World, Tulimaa, Ushuais here we come!

Aamupalapussi kainaloon ja lentokenttäbussiin… 

Aurinko nousi matkalla kotimaan lentokentälle

Adios, Good bye

Buenos Aires!