Santorinin seikkailut 0sa 2.

Vanhoihin kirjoihin on ihanaa tallentaa kuvamuistoja ja "sotkea sielunsa kyllyydestä"
maalien ja muiden mömmöjen kanssa, MUTTA...
kun sitä voi tehdä vain yhden aukeaman kerrallaan... sitä maalien lotraamista siis!!
Täytyy näet antaa kuivua välillä... kuumailmapuhaltimella toki voi vähän nopeuttaa,
mutta ei oikein viitsi paljon - kun niitä kuviakin siellä jo on...
En tiedä niiden lämpökestoisuudesta ja en halua sitä tässä tapuksessa nyt ottaa edes selville...
eli kun taas on pari aukeamaa kuivumassa... omintakaisine purkit välissä tekniikoineen
- niin edetääs julkaisten muutama aukeama seikkailun jatkoa

Tämä aukeama halkeiluineen kuvastaa ihanaa ikivanhaa hotelliamme, joka oli suorastaan Oian katolla
alunperin 1700-luvun lopulla rakennetussa monimuotoisessa kiinteistössä, jossa oli jännittäviä luolamaisia maanalaisiakin huoneita. Meidänkin "kattohuoneisto" vei ovelta suoraan alas... mutta luola se ei ollut, koska oli ikkunat ihan joka suuntaan... siis merinäkymä jopa vessasta.

Rakastan juuri tuollaisia jännittäviä erilaisia majapaikkoja..
yleensä Booking.com ja varsinkin sen kartta on mitä parhain kaverini majapaikkaa etsiessä.
Hakukriteereistä ne tärkeimmät: ykkösenä sijainti ja heti kakkosena hinta.

Sijaintikriteerit ei niinkään mene suositusten mukaan, ne luon itse,
kun "kävelen google-ukkelilla 360kameran avulla" aina hotellin pihalla/ympäristössä
katsellen maisemia ja etäisyyksiä.
Isäntä nauraakin, että ihan kuin olisi käynyt niissä aiemmin, kun opastan perillä ollessa, että tuohon suuntaan ja tuolla on sitä-tätä-tuota...
 Pelkällä sijainti-kriteerillä löytyy tyypillisimmin monen tonnin öky-majoituksia...
MUTTA EI!! Suorastaan inhoan hienoja hotelleja!
Rinkka selässä ja martsahuivi päässä ponnarit heiluen se ei sovi ensinnäkään ulkoiseen hapitukseen, eikä millään muotoa myöskään kukkarollemme - jonka varainnot käytetään kaikkeen muuhun kuin majapaikkaan, jossa käymme vain nukkumassa.
Minibudjetilla kun tuppaa useimmiten löytämään usein oikeasti alkuperäistä-aitoa
sitä vanhan maan/kohteen historiaa huokuvan majoituksen...
ja niin kävi nytkin....

Santorinin seikkailut Osa 1 lupaili jo näitä auringonlaskuja kuuluisassa Oiassa

Tässäpä tätä komeutta ja meidänkin elon ensimmäinen kerta,
kun aurinko tosiaan laski taivaanrannan taa kokonaisena pyöreänä mollukkana...
ei yhtä ainutta pilvenhattaraa tai -juovaa edessään!
Eli NYT se on koettu ja peräti kahtena iltana peräkkäin
- uskomatonta, mutta kyllä se auringonlasku on täydellinen juuri Santorinin pohjoiskärjen Oiassa!!

Täydelliselle auringonlaskulle piti tehdä värikylläinen tausta...
eli uusien liitujen kanssa ilottelua

Vaikka edellisenä iltana oli ihailtu auringonlaskua sen viimeiseen säteeseen
- niin nukkua ei maltettu kukonkiekaisuun - auringonnoususta puhumattakaan. 

Sillä edessä oli yksi reisun odotetuin päivä.
Aamiaistarvikkeetkin oli ostettu kaupasta valmiiksi... eli ne reppuun ja matkaan

Aamuhämärissä 5.25 alkoi vaellus Oiasta Imerofiglin kautta pääkaupunki Firaan
kalteran reunaa seuraillen ylös-alas-ylös...
Sport-Tracker näytti perillä 12,94km - reisu oli jokaikisen askeleen arvoinen!! 

Ensimmäinen kilometri taivallettiin ihanassa vaaleanpunaisessa usvassa... siis ennen kukonlaulua.
Ensimmäiselle temppelinpihalle levitimme aamupalaeväät:
kreikkalaisen maalaisleivän kyytipojaksi kreikkalaista fetaa/aurinkokuivattua kinkkua/tomaatteja.
Olo muuttui painavammaksi, mutta reppu kevyemmäksi... 

Välillä polku oli kivinen ja ei oltu aina ihan varmoja oltiinko oikealla reitillä, mutta suunta oli oikea...
olihan tavoitteemme päästä kulkemaan reitti mahdollisimman lähellä kalteran reunaa...
välillä nelinkontin!!

Imerofiglin upea möhkäre Skaros rock siinsi hyvänä kompassina edessämme...
Sinnekin tietty piti yrittää kiivetä... mutta ei ihan päästy "neliön päälle"... paria metriä vaille jäi.

Liitän tämän Hiking-aukeaman mukaan myös
ScrapYourself-97-Working-together
= Hiking together haasteeseen

Skarosin jälkeen olikin enää yksi nousu&lasku ja saavuimme Firan pohjoiskärkeen.
Kuvat ei kerro sen jylhyyttä...koska askeleita oli jo niin paljon takana,
niin tutkimme Firan "laiskasti", eli rappumaista polkua alas rantaan ja kaapelihissillä takaisin ylös
(huikeat maisemat)

Välillä tuntuu, että näiden taustojen tekoon hurahtaa enemmän kuin itse kuvien sommitteluun... tiesin, että tälle aukeamalle laittaisin kuvan toisesta Firan reisusta... silloin tultiin paikallisbussilla - hammaslääkäriin... 

 joten krakleerausaineella ja isojakoisilla kohojauheilla tehtiin vähän särkyä, säröjä ja kristallista loistoakin - sillä samalla reisulla ennätimme tutustua/tutkia kunnolla Saint Johnin Kadetraalin

Upea oli Firankin auringonlasku, vakkei täydellinen...
Pientä pilviharsoa edessään laskeutui tulivuorisaari Thirasian taa.

Jos minä menetin Santorinille palasen sydäntäni, niin isäntä menetti sinne osan hermoistaan....
hih, hampaan hermojuuren!!