Telkkari sattui olemaan auki ja aistit herkistyi näkemään ja oikein kuuntelemaan ja seuramaan
viime viikolla Hotelli Ritzistä tehtyä ohjelmaa.
Seuraaminen alkoi siitä kohdin, kun yli 30-vuotisen uran
huippu-tähti-pääkokkina hotellissa työskennellyt John Williams'
heilutteli kädessään villinä ja vapaana juossutta vuorikauriin ruhoa.
Olen nähdyt aidon (koulutuksen saaneen) sushi kokin heiluttavan yli 60cm pitkää veitseään livenä
ja voin kuvitella, että Williamsin lihanleikkuu olisi ollut yhtä hurmaava kokemus...
sillä wau efektin se aiheutti jo televisiosta nähtynä!
Kauriista jäi komealle leikkuulaudale odottamaan työstöä puhtoinen filee,
siksi aikaa kun Williams alkoi käsitellä ja maustaa aitoja tryffeleitä.
Työn alla on kuuluisa Ritzin Beef Wellingtonin juhlaversio, joka
valmistettiin ympäri maailmaa saapuneille ruokakriitikoille
Williamsin keittokirjan julkaisutilasuutta varten.
viime viikolla Hotelli Ritzistä tehtyä ohjelmaa.
Seuraaminen alkoi siitä kohdin, kun yli 30-vuotisen uran
huippu-tähti-pääkokkina hotellissa työskennellyt John Williams'
heilutteli kädessään villinä ja vapaana juossutta vuorikauriin ruhoa.
Olen nähdyt aidon (koulutuksen saaneen) sushi kokin heiluttavan yli 60cm pitkää veitseään livenä
ja voin kuvitella, että Williamsin lihanleikkuu olisi ollut yhtä hurmaava kokemus...
sillä wau efektin se aiheutti jo televisiosta nähtynä!
Kauriista jäi komealle leikkuulaudale odottamaan työstöä puhtoinen filee,
siksi aikaa kun Williams alkoi käsitellä ja maustaa aitoja tryffeleitä.
Työn alla on kuuluisa Ritzin Beef Wellingtonin juhlaversio, joka
valmistettiin ympäri maailmaa saapuneille ruokakriitikoille
Williamsin keittokirjan julkaisutilasuutta varten.
 |
John Williams' beef Wellington |
Meidän tupaan juhlaversio sunnuntai päivälliseksi syntyi silti,
vaikkei mulla ollutkaan villinä ja vapaana juossutta vuorikaurista jäntevine lihaksineen.
Kätösiini löysin kuitenkin pakasteesta saksanhirveä.
Tryffelitkin näyttävät kovasti purkkiherkkusieniltä - tuoreitakin olisi kaupassa ollut, mutta kun ne oli ihan liian suuria... Williams nimenomaan vakuutti, että tryffelin on oltava täydellinen ja kokonainen... no, purkki herkkusieniä löysin täydellisen kokonaisina - isäntä ehdotti, et sopisko Brunebergin tryffelit😂?
vaikkei mulla ollutkaan villinä ja vapaana juossutta vuorikaurista jäntevine lihaksineen.
Kätösiini löysin kuitenkin pakasteesta saksanhirveä.
Tryffelitkin näyttävät kovasti purkkiherkkusieniltä - tuoreitakin olisi kaupassa ollut, mutta kun ne oli ihan liian suuria... Williams nimenomaan vakuutti, että tryffelin on oltava täydellinen ja kokonainen... no, purkki herkkusieniä löysin täydellisen kokonaisina - isäntä ehdotti, et sopisko Brunebergin tryffelit😂?
Pekoni oli sentään pekonia minunkin versiossa,
mutta tuskin yhtä jalosukuisesta possusta.
Eli tuotannossa ja räpellykseni kohteena tällä kertaa enemmänkin "näköisruokaa" omilla mausteilla, jota voinen kutsua nimellä Repongton!!
mutta tuskin yhtä jalosukuisesta possusta.
Eli tuotannossa ja räpellykseni kohteena tällä kertaa enemmänkin "näköisruokaa" omilla mausteilla, jota voinen kutsua nimellä Repongton!!
Kuori olisi voinut kyllä olla kuultavampi - kultainen oli tavoite, mutta pelkäsin lihan kypsyvän liikaa... kun mittari näytti tarkalleen sen 58, jonka Williams nimesi täydelliseksi kypsyysasteeksi riistalle.
Ulkonäkö leikattuna miellytti silmää, jopa poikani...
jonka sanoja varsinkin ruoan suhteen arvostan suunnattomasti lähetti seuraavan whatsapin
Pakko oli pojalle vastata, että ulkonäkö parempi kuin maku... itse liha oli todella hyvää, kypsyysaste täydellinen, mutta tuntui, että voitaikina imi kaikki mausteet...
Eli kun seuraavan kerran teen Repongtonia,
niin maustan kyllä ronskimmalla otteella - oikein reilusti....
tämä oli siis harjoitusversio
- ystäväparinskunnan illanistujaisia varten tulee joskus kokeiltua!
Jatkooooos siis... entistäkin parempana
niin maustan kyllä ronskimmalla otteella - oikein reilusti....
tämä oli siis harjoitusversio
- ystäväparinskunnan illanistujaisia varten tulee joskus kokeiltua!
Jatkooooos siis... entistäkin parempana
Koska voitaikinaa jäi joka reunasta yli, niin siitä paistui kuin itsekseen
jälkilämmöillä luumuhillon ja vaniljakreemin kera pikkuinen pitkowiener
- pientä makeaa jälkiruokakaffen kanssa kruunaamaan sunnuntaisen makunautintomme!!
Minä olen useasti miettinyt beef wellingtonin tekemistä, mutta ihan vaan naudasta. Olen muutamia kertoja syönyt sitä ja minusta (sekin) on erinomainen ruoka. Jos nyt joskus ryhdyn kokeilemaan, niin nyt muistan että pitää maustaa reilusti. Tosin sitähän voi tehdä tarvittaessa lautasellakin.
VastaaPoistaRepongton näyttää ihan ammattilaisen tekemältä.
Hi-hii.. minuun iskee kokeilunhalu niin helposti, varsinkin "räpeltämiseen":
Poistamietinkin mausteiden/yrittien ja valkosipulin noutamista pöytään, mutta tuntui hassulta alkaa maustaa voitaikinaa - kokeiluversiot on aina hauskoja, että voi proota loihtia ystäville, hih!