Oia-Imerofigli-Fira

Oia uinui vielä, kun reput oli pakattu ja ensimmäiset kukot alkoivat kiekua 06.30! Netin mukaan aurinko nousisi 07.10-me aioimme olla tuolloin jo Oian toisella puolella, Calteran reunalla josta polku kohti Imerofigliä alkaisi

Kyllä oli kaunis pastellinsävyissään kaupunki, 

joka jäi taa ja alkoi hohtaa matkan varrelta 

kuin kullassa kylpien! Värit suorastaan leikkivät vuorenrinteillä ja sen taloissa! 

Sieltä se aurinko nousi… vai oliko niitä kaksi?

Meri heijasti kuin leikkien, että täältäpä tulee vielä toinenkin aurinko!Uskomaton polku, jossa valo vaan lisääntyi ja lisääntyi- nyt oli aika kaivaa aurinkolasit!

 Auringonnoustua olimme ensimmäisen kappelin luona, jossa kutsuva kivipöytä! Nyt oli aika kattaa mukaan ostetut aamupalatarvikkeet-paikallisia herkkuja tietenkin!!

Take away kaffeja ei matkalta löydetty, mutta kyllä kelpasi ihan kiireettömästi pysähtyä näihin maisemiin kupposelle kuumaa!

Hyvin tankattuna oli helppo jatkaa matkaa tarpoen välillä ylös, laskeutuen välillä alas karun huikeissa maisemissa, joiden korkauseroja on mahdoton kuviin vangita!

Vuorenrinteellä toiselle matkaa johdatti sinikupoliset kappelit, paljon muita maamerkkejä ei matkanvarrella ollut! Eikä muuta tarvittukaan-eksymisvaaraa ei ollut-yksi ainoa polku johti välillä kapeana pistävine piikkikasveineen ja pikkuiruisinevirtokivineen, sekä välillä leveämpänä-vanhana Fira-Oian mukulakivisenä tienä! Maisema lumosi ja sitä oli pakko pysähtyä vain ihailemaan!

Vaan sitten alkoi jo siintää maamerkki

-kunnon siirtolohkare Skaros rock edessämme! 

Ja mitä ihmettä-sinne johti raput ja ihmiset näyttivät pieniltä muurahaisista ensin laskeutuessaan alas ja kavutessaan yhä ylös lähemmäksi kivenjärkälettä 

Me liityimme nopeasti noiden muurahaisten joukkoon!  Olimme todella saapuneet Imerofigliin! 

Huipulle teki tietenkin mieli, mutta tämän järkäleen kohdalla oli pakko luovuttaa-vain viereen pääsin järkälettä halaamaan! Mutta kyllä löytyi upeita paikkoja kiipeillä reitin varrelta muitakin!

Matka Skarosilta, kun vihdoin pääsimme kapuamaan ylös laskuissa sekaisin menneet yli tuhat rappusta matka jatkuin vielä pääkaupunki Firaan!

Firasta oma postaus, sillä suljimme ”matkamittarin” joka näytti 16,2km… liki puoli saarta tulikin talsittua muutaman mutkan kautta!! 

Ansaitusti! 

Paljosta olisimme jääneet paitsi, jos tätä polkua emme olisi taivaltaneet! Repolaiset kiittää!